Tavallisen ihmisen puolustus

Jari Seppäsen yhteiskunnallinen blogi
Eläköityvän ajattelijan pohdintaa ja mietteitä yhteiskunnan paiseista ja kipupisteistä

Minä pidän ääntä siksi, että joku pitää.

Olen saanut raahelaisilta vaaleissa mandaatin. Se ei ole kunniamerkki, vaan velkakirja. Velka niille ihmisille, jotka maksavat veronsa, sähkölaskunsa, polttoaineensa, asumisensa ja koko tämän järjestelmän pyörimisen – usein hammasta purren.

Kaupunki, valtio ja virkamieskoneisto eivät ole olemassa itseään varten. Ne ovat olemassa tavallista ihmistä varten. Sitä varten, joka tekee työt, kasvattaa lapset, hoitaa vanhukset ja maksaa tämän lystin joka kuukausi, ilman mahdollisuutta siirtää laskua eteenpäin.

Tässä blogissa puolustan ennen kaikkea raahelaista.
Sitä, jonka ääni hukkuu raportteihin, konsulttiselvityksiin, strategiapapereihin ja poliittiseen sumutukseen.
Sitä, jolle sanotaan että “näin on päätetty”, mutta ei kerrota miksi, kenen ehdoilla ja kenen kustannuksella.

Minä en kirjoita siloiteltuja virkkeitä enkä virkamiesten hyväksymiä latteuksia.
Kirjoitan niin kuin asiat koen ja näen: suoraan, joskus kovaa, mutta aina tavallisen ihmisen puolelta.

Politiikka ei ole minulle urapolku.
Se on vartiointivuoro.
Vartiointia sen varalta, ettei päätöksenteko karkaa kansalta kabinetteihin, eikä valta muutu itseään palvelevaksi koneistoksi.

Kun puhun energiasta, kaavoituksesta, verotuksesta, teollisuudesta, ympäristöstä tai byrokratiasta, kysyn aina saman kysymyksen:
Kuka maksaa – ja kuka hyötyy?

Tämä blogi on tavallisen ihmisen puolustuspuhe.
Raahelaisten puolustuspuhe.
Veronmaksajan puolustuspuhe.
Niiden puolustus, joilla ei ole viestintäosastoa, lobbareita eikä miljoonabudjetteja, mutta joilla on oikeus tulla kuulluksi.

Niin kauan kuin minulla on sana ja näppäimistö, sitä ääntä käytetään.