Neljäkymmentä vuotta lupauksia – miljardien vihreä siirtymä ja tyhjä tili

Tämän aamun Raahen Seudun uutisessa pääministeri Orpo vakuutti, ettei hallitus luovu 100 000 uuden työllisen tavoitteesta. Viesti oli tuttu. Sama sävy, sama toive, sama lupaus: kasvu tulee, työpaikat syntyvät, Suomi nousee.

Tuo puhe ei ole uusi. Se on jatkumoa, joka alkaa jo 1980-luvun puolivälistä, ajasta jolloin kasvihuoneilmiö nousi julkiseen keskusteluun. Silloin alettiin puhua myös siitä, kuinka ilmastonmuutos pakottaa kehittämään uutta teknologiaa, uusia energiaratkaisuja, uusia teollisia innovaatioita – ja kuinka niistä syntyy Suomelle uusi vientiala ja uudet työpaikat.

1990-luvulla puhuttiin kestävästä kehityksestä.
2000-luvulla cleantech'stä.
2010-luvulla green growth'sta ja biotaloudesta.
2020-luvulla vihreästä siirtymästä, vetytaloudesta ja power-to-X:stä.

Sanasto on vaihtunut, iskulauseet päivittyneet, mutta lupaus on pysynyt: tästä syntyy teollinen nousu, vientitulot, kymmenet tuhannet työpaikat ja uusi vaurauden perusta.

Nyt tätä samaa tarinaa on kerrottu lähes neljä vuosikymmentä.

Missä ovat tulokset?

Jos vihreä siirtymä olisi se talousmoottori, jollaisena se on poliittisissa puheissa esitetty, sen pitäisi jo näkyä kansantalouden perusluvuissa: teollisessa tuotannossa, viennin rakenteessa, työllisyydessä, verotuloissa ja vaihtotaseessa. Sen pitäisi näkyä uusina suuryrityksinä, voitollisina kasvuyhtiöinä ja pysyvinä työpaikkoina.

Mutta todellisuus on toinen.

Suomessa on käytetty valtavia summia veronmaksajien rahaa niin sanottuun puhtaan teknologian ja vihreän siirtymän edistämiseen. Business Finlandin tuet, EU-rahoitus, investointiavustukset, verohyvitykset, demonstraatio- ja pilottihankkeet muodostavat kokonaisuuden, jonka mittakaava lasketaan miljardeissa euroissa.

Tuloksena on syntynyt runsaasti:

- hankkeita
- pilottilaitoksia
- selvityksiä
- ohjelmia
- strategioita
- konsulttityötä
- rakennusvaiheen työmaita

Sen sijaan on syntynyt hyvin vähän:

- markkinaehtoisesti kannattavaa uutta teollisuutta
- vientivetoisia kasvuyrityksiä
- pysyviä tuotantotyöpaikkoja
- verotuloja, jotka ylittäisivät tukipanostukset

Suurin osa vihreän siirtymän ympärille syntyneestä yrityskentästä elää edelleen joko suoraan tai epäsuorasti julkisen rahoituksen varassa. Liiketoiminta ei perustu vapailla markkinoilla syntyvään kysyntään, vaan tukimekanismeihin, investointipäätöksiin ja poliittisiin ohjaussignaaleihin.

Rakennusvaiheessa syntyy työtä, mutta pysyvä tuotanto jää usein pieneksi. Tehdään demonstraatio, tehdään pilotti, haetaan seuraava rahoituskierros, seuraava hanke, seuraava ohjelma. Teollinen mittakaava ja kannattava jatkuva toiminta jäävät tulevaisuuden lupaukseksi.

Samaan aikaan kansantalous polkee paikallaan. Teollinen jalostusarvo ei kasva, vienti ei vedä, velka kasvaa ja työllisyysasteen nosto nojaa yhä enemmän julkisen sektorin, hoivan ja palvelujen varaan. Se suuri uusi vientiveturi, jonka piti nousta cleantechin ja vihreän siirtymän siivellä, ei ole toteutunut.

Tämä ei ole yhden hallituksen, yhden puolueen tai yhden vaalikauden kysymys. Kaikki hallitukset, kaikki puolueet ja kaikki koalitiot ovat toistaneet samaa tarinaa. Vihreä siirtymä on esitetty välttämättömänä ilmastotekona – ja samalla talouden pelastajana.

Mutta talous ei toimi juhlapuheilla.
Työpaikat eivät synny strategiapapereista.
Vienti ei kasva tukipäätöksillä.

Todellinen teollinen murros syntyy silloin, kun markkina vetää ilman tukikeppiä, kun tuotteet ovat niin kilpailukykyisiä, että niitä ostetaan maailmalla, ja kun yritykset tekevät voittoa, investoivat omalla rahallaan ja maksavat veroja.

Nyt neljänkymmenen vuoden jälkeen on rehellistä todeta: vihreän siirtymän ympärille rakennettu talouslupaus ei ole lunastanut sitä, mitä on luvattu. Miljardeja on käytetty, mutta uutta markkinaehtoista teollista selkärankaa ei ole syntynyt. Työpaikkapuhe elää, mutta pysyvät työpaikat jäävät vähäisiksi. Kasvupuhe jatkuu, mutta kasvu puuttuu.

Pääministerin tämänpäiväinen 100 000 uuden työllisen tavoite istuu täsmälleen tähän jatkumoon. Se on osa samaa pitkää toiveajattelun ketjua, jossa tulevaisuuden lupauksilla paikataan nykyhetken heikkoa todellisuutta.

Ilmastopolitiikka ja ympäristönsuojelu ovat yksi asia. Kansantalouden ja teollisen kasvun rakentaminen on toinen. Niitä ei pidä sekoittaa keskenään juhlapuheissa.

Jos vihreä siirtymästä halutaan tehdä oikeasti taloutta kantava voima, sen on lopulta pystyttävä seisomaan omilla jaloillaan – ilman jatkuvaa veronmaksajien tukea, ilman hankekierrettä, ilman pysyvää julkista riskinottoa.

Muuten edessä on vain seuraava iskulause, seuraava strategia ja seuraava lupaus. Ja uusi kierros samaa tarinaa, jonka alku on jo 1980-luvulla.

Taustalähteitä ja jatkolukemista

---

Ilmastokeskustelun ja vihreän siirtymän historiallinen tausta

– IPCC (1988–): Assessment Reports
– Ilmastonmuutoksen tieteellinen perusta ja politisoitumisen aikajana
– UNFCCC (1992): United Nations Framework Convention on Climate Change
– OECD: Green Growth Strategy (2011–)
– Valtioneuvosto: Hiilineutraali Suomi 2035 -tiekartta
– Työ- ja elinkeinoministeriö: Kansalliset energia- ja ilmastostrategiat 1990–2024

Cleantech, green growth ja tukijärjestelmät Suomessa

– Business Finland:
– Cleantech Finland -ohjelmat
– Clean Transition -rahoituspäätökset
– Vetytalous ja Power-to-X -hankekokonaisuudet
– TEM: Energiatuet ja investointiavustukset 2010–2025
– EU:
– Fit for 55
– REPowerEU
– NextGenerationEU / elpymisvälineen ilmastorahoitus

Talous ja työllisyys

– Tilastokeskus:
– Teollisuuden jalostusarvo
– Työllisyys toimialoittain
– BKT-kehitys
– ETLA:
– Vihreän siirtymän investointien kansantaloudelliset vaikutukset
– EK & Teknologiateollisuus:
– Cleantech-sektorin yritysrakenne ja työllisyysarviot
– Suomen Ilmastopaneeli:
– Cleantechin laajuus ja markkinaehtoisuus Suomessa

Sähköjärjestelmä ja perusvoima

– Fingrid:
– Sähkön kulutus- ja tuotantoennusteet 2030–2040
– Sähköjärjestelmän tehoreservit ja toimitusvarmuus
– IEA (International Energy Agency):
– Nuclear Power and Net Zero
– Electricity Market Report
– VTT:
– SMR-ydinvoiman rooli Suomessa
– Teollisuuden sähköistyminen ja perusvoiman tarve
– EU Joint Research Centre:
– Nuclear energy as low-carbon technology in EU taxonomy

Yleiset talous- ja energiapoliittiset analyysit

– Valtiovarainministeriö:
– Julkisen talouden kestävyysvajearviot
– OECD:
– Industrial policy and energy transition
– IMF:
– Energy transition and productivity growth