Ilmasto ei ole koskaan ollut vakaa – ja juuri se unohdetaan
Uusi Nature Geoscience -julkaisussa ilmestynyt tutkimus osoittaa, että osa Grönlannin jääpeitteestä oli sulanut holoseenin lämpimimmän jakson aikana noin 6 000–8 000 vuotta sitten. Prudhoe Domen alue oli tuolloin jäästä vapaa, vaikka ilmakehän hiilidioksidipitoisuus oli selvästi nykyistä alhaisempi. Jäätikön alta löytynyt sedimentti oli ollut kosketuksissa auringonvalon kanssa aikana, jolloin teollista yhteiskuntaa ei ollut olemassa. Kyse ei ole tulkinnasta tai mielipiteestä, vaan ajoituksiin ja mittauksiin perustuvasta havainnosta.
Tutkimus on tieteellisesti merkittävä, mutta vielä olennaisempaa on se, miten tällaisia tuloksia käsitellään julkisessa keskustelussa ja erityisesti se, mitä niissä jätetään sanomatta. Ilmastotutkimusten loppuraporteissa ja niitä seuraavissa yhteenvedoissa sivuutetaan järjestelmällisesti perusasia: luonto, ilmasto ja koko maapallo eivät ole koskaan olleet stabiilissa olotilassa.
Mantereet liikkuvat jatkuvasti ja muokkaavat valtamerien yhteyksiä. Kun merivirrat muuttuvat, muuttuu tapa, jolla lämpö jakautuu maapallolla. Tällä on suora vaikutus ilmastovyöhykkeisiin, sademääriin, jäätiköiden sijaintiin ja ekosysteemeihin. Tämä ei ole poikkeus tai häiriötila, vaan normaali olotila maapallon historiassa. Tämän lisäksi ilmastoon vaikuttavat jatkuvasti maapallon kiertoradan ja akselikallistuman muutokset, auringon säteilyvaihtelut, tulivuoritoiminta, ilmakehän koostumuksen luonnollinen vaihtelu sekä merten ja biosfäärin monimutkainen vuorovaikutus. Mikään näistä tekijöistä ei ole koskaan ollut paikallaan, eikä niiden yhteisvaikutus ole yksinkertainen tai lineaarinen.
Tästä huolimatta ilmastokeskustelu rakentuu usein oletukselle, että ilmasto olisi ollut jossain historiallisessa tasapainotilassa, josta nyt on äkillisesti poikettu. Tämä oletus ei kestä tarkastelua. Ilmaston jatkuva muutos on sääntö, ei poikkeus. Kun tämä lähtökohta sivuutetaan, syntyy kertomus, jossa jokainen muutos tulkitaan kriisiksi ja jokainen poikkeama merkiksi romahduksesta, vaikka vastaavia tai suurempia muutoksia on tapahtunut aiemminkin ilman ihmistä.
Grönlantia koskeva tutkimus osoittaa, että jäätikkö on reagoinut luonnollisiin lämpöjaksoihin aiemminkin ja vetäytynyt paikallisesti merkittävästi aikana, jolloin ilmakehän hiilidioksidipitoisuudet olivat alhaisia. Tutkimus ei väitä, että nykyinen ilmastonmuutos olisi kokonaan luonnollinen ilmiö, eikä se osoita, että koko Grönlanti olisi ollut jäätön. Se ei myöskään väitä, että nykytilanne olisi suora toisto holoseenin lämpimästä jaksosta. Mutta se murtaa yksinkertaistetun mielikuvan ilmastojärjestelmästä jäykkänä ja lähes muuttumattomana kokonaisuutena, jota ihminen olisi nyt ensimmäistä kertaa horjuttamassa.
Ilmastojärjestelmä on aina ollut dynaaminen ja herkkä useille samanaikaisille tekijöille. Sama ilmiö, lämpeneminen tai jäähtyminen, voi eri aikoina syntyä eri syistä. Tämä ei ole mielipidekysymys vaan ilmastohistorian perusoppi. Ongelma ei ole yksittäinen tutkimus eikä edes ilmastotiede, vaan se tapa, jolla tutkimustulokset irrotetaan kokonaisuudesta ja alistetaan valmiiksi päätettyyn poliittiseen kehykseen.
Kun ilmaston pitkä historia, luonnollinen vaihtelu ja mittakaavat jätetään käsittelemättä, jäljelle jää pelkistetty kriisikertomus. Se ei lisää ymmärrystä eikä johda kestäviin ratkaisuihin. Ilmaston historia ei tue hysteriaa. Se tukee realismia, mittakaavaa ja malttia.
Lähteet
Nature Geoscience (2025)
Deglaciation of the Prudhoe Dome in northwestern Greenland in response to Holocene warming
https://www.nature.com/articles/s41561-025-01889-9Nature Asia – tutkimustiedote
https://www.natureasia.com/en/info/press-releases/detail/9195IPCC AR6, Working Group I – paleoklimatologia ja holoseeni
https://www.ipcc.ch/report/ar6/wg1/NOAA Paleoclimatology
https://www.ncei.noaa.gov/products/paleoclimatology
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti