Jätteet pidämme itsellämme

Pitkä työ Raahen jätehuollon tulevaisuudesta on nyt yhden suuren ratkaisun osalta tehty.

Raahen kaupunginvaltuusto päätti yksimielisesti, että kaupunki järjestää jätehuollon tulevaisuudessa omana toimintanaan. Vestian esittämä tarjous suunnatusta osakeannista ja osakassopimuksesta hylättiin. Samalla päätettiin aloittaa järjestelyt ja tarvittavat rekrytoinnit oman jätehuoltoyhtiön perustamiseksi. Yhtiöstä tulee Raahen kaupungin sataprosenttisesti omistama tytäryhtiö.

Päätös on muutaman rivin mittainen.

Sen takana oleva työ ei sitä ollut.

Jätehuollon tulevaisuutta on selvitetty pitkään, ja matkan varrella esillä on ollut hyvin erilaisia vaihtoehtoja. Meille keskeinen kysymys on koko ajan ollut lopulta varsin yksinkertainen: ennen kuin Raahe luopuu omasta toiminnastaan ja sitoutuu toiseen järjestelmään, meidän pitää tietää riittävän tarkasti, mitä vaihtoehdot merkitsevät kaupungin taloudelle, kuntalaisille, jätehuollon kustannuksille ja paikallisille yrityksille.

Siksi olemme kysyneet.

Olemme pyytäneet laskelmia, käyneet läpi tilinpäätöstietoja ja kulurakenteita, selvittäneet eri toimintamalleja sekä keskustelleet paikallisten yrittäjien, viranhaltijoiden ja muiden asiaa tuntevien kanssa.

Olemme myös haastaneet valmistelua silloin, kun olemme katsoneet, ettei päättäjillä ole ollut käytettävissään riittävästi tietoa näin pitkävaikutteisen päätöksen tekemiseen.

Lopulta teimme itse sen, mitä päätöksenteon aineistosta mielestämme puuttui: rakensimme vaihtoehdoista vertailulaskelmat.

Tietojemme mukaan vain meidän ryhmällämme oli käytettävissään laskelmat, joiden avulla eri vaihtoehtojen taloudellisia vaikutuksia pystyi vertailemaan samoista lähtökohdista.

Tämä on syytä sanoa ääneen.

Kantamme oman jätehuollon puolesta ei perustunut tunteeseen siitä, että oma olisi automaattisesti parempi. Halusimme selvittää, onko oma vaihtoehto myös taloudellisesti mahdollinen ja pystyykö siitä rakentamaan kilpailukykyisen ratkaisun.

Tekemämme työn perusteella uskoimme, että pystyy.

Kyse ei siis ollut Vestian vastustamisesta vastustamisen vuoksi. Kyse oli siitä, että ennen vuosiksi tai vuosikymmeniksi vaikuttavaa ratkaisua kaikki todelliset vaihtoehdot pitää tutkia ja niiden kustannuksia pitää pystyä vertailemaan.

Nyt oma vaihtoehto saa mahdollisuutensa.

Kaupungin sataprosenttisesti omistama yhtiö voidaan rakentaa alusta lähtien tarkoituksenmukaiseksi. Organisaatio voidaan pitää kevyenä, kustannusrakenne läpinäkyvänä ja päätösvalta omissa käsissä. Samalla paikallisten yritysten osaaminen ja toimiva kilpailu voidaan ottaa osaksi kokonaisuutta.

Mutta valtuuston päätös ei tarkoita sitä, että työ olisi valmis ja voisimme vain taputtaa itseämme olkapäälle.

Nyt meidän pitää osoittaa käytännössä, että tekemämme ratkaisu oli oikea.

Oma yhtiö ei ole tehokas vain siksi, että se on oma. Tehokkuus syntyy hyvästä johtamisesta, kevyestä organisaatiosta, avoimesta taloudesta, kilpailun hyödyntämisestä ja jatkuvasta kustannusten seuraamisesta.

Siksi yksi uuden yhtiön ensimmäisistä ja tärkeimmistä ratkaisuista tulee olemaan sen johtajan valinta.

Minun mielestäni uuden jätehuoltoyhtiön johtoa ei pidä ottaa kaupungin nykyisestä organisaatiosta. Tehtävään pitää järjestää avoin haku ja etsiä kaupungin organisaation ulkopuolelta paras mahdollinen osaaja.

Emme tarvitse uuden yhtiön johtoon pelkästään hallinnoijaa.

Tarvitsemme innovatiivisen, taloutta ymmärtävän ja yritysmäisesti ajattelevan johtajan, jolla on kykyä sekä johtaa että kehittää.

Jätehuolto ei ole enää pelkästään sitä, että jäte kerätään, kuljetetaan ja käsitellään. Materiaalivirrat, kierrätys ja kiertotalous tarjoavat mahdollisuuksia, joiden tunnistamiseen tarvitaan osaamista, uusia ajatuksia ja myös yrittäjähenkeä.

Kaikkea ei myöskään tarvitse tehdä itse.

Uuden yhtiön pitää osata hyödyntää paikallisia yrityksiä, kilpailuttaa palveluja ja ostaa osaamista markkinoilta silloin, kun se on kokonaisuuden kannalta järkevintä. Yhtiön oman organisaation pitää pysyä niin kevyenä kuin toiminnan luotettava hoitaminen mahdollistaa.

Ja johtajalle pitää antaa mahdollisuus johtaa.

Jos perustamme uuden yhtiön mutta kopioimme sinne vanhat toimintatavat ja rakennamme ympärille raskaan organisaation, olemme hukanneet suuren osan siitä mahdollisuudesta, jonka valtuusto juuri meille antoi.

Nyt meillä on mahdollisuus rakentaa jotain uutta – ei kopioida vanhaa uuteen yhtiöön.

Lopulta kaikkein tärkein mittari löytyy kuitenkin kuntalaisten kukkarosta. Meidän pitää seurata tarkasti sitä, mitä jätehuolto maksaa tavalliselle kotitaloudelle ja miten kustannukset kehittyvät.

Siinä rima pitää asettaa korkealle.

Valtuuston yksimielinen päätös on minusta erityisen arvokas myös siksi, että matkan varrella näkemykset ovat olleet erilaisia ja keskustelu ajoittain tiukkaakin.

Niin kunnallisessa demokratiassa pitää voida olla.

Pitää saada kysyä. Pitää saada kyseenalaistaa. Pitää saada vaatia lisää tietoa. Ja myös omaa kantaansa pitää voida muuttaa, jos selvitykset antavat siihen aihetta.

Lopulta koko kaupunginvaltuusto löysi yhteisen ratkaisun.

Siitä kuuluu antaa tunnustus kaikille.

Tästä prosessista jää kuitenkin mieleeni yksi laajempi oppi, jonka soisin näkyvän muussakin kunnallisessa päätöksenteossa:

Vaihtoehtoja pitää olla. Niiden kustannukset pitää laskea. Ja päättäjillä pitää olla käytettävissään riittävät tiedot vaihtoehtojen vertailemiseksi ennen päätöstä – ei vasta sen jälkeen.

Mutta jäteasiat eivät lopu tähän

Vihantiin valmistellaan parhaillaan uutta noin miljoonan euron lajittelukeskusta – eli sitä, mitä ihmiset tulevat arkikielessä kutsumaan kaatopaikaksi.

Ja tässä asiassa päättäjien pitää mielestäni ottaa valmistelu vielä kerran omiin käsiinsä.

Kun suunnitellun alueen karttaa katsoo, huomio kiinnittyy välittömästi yhteen asiaan: aivan suunnitellun kaatopaikan rajanaapuriksi jää omakotitalo.

Valmisteluaineistossa todetaan, että ”suunnittelualueella ei sijaitse loma- tai vakituista asutusta.”

Teknisesti lause voi olla oikein. Omakotitalo ei sijaitse suunnittelualueeksi piirretyn rajan sisäpuolella.

Se sijaitsee aivan sen vieressä.

Minusta tällainen tapa valmistella asiaa antaa päättäjälle harhaanjohtavan kuvan todellisesta tilanteesta.

Olennaista ei voi olla se, kummalla puolella karttaan piirrettyä viivaa ihmisen koti sijaitsee. Olennaista on se, mitä viivan toiselle puolelle rakennettava kaatopaikka merkitsee siinä kodissa asuvalle ihmiselle ja hänen omaisuudelleen.

Me voimme puhua melurajoista, suojaetäisyyksistä, liikenteestä, pölystä, hajusta ja kaavamääräyksistä. Mutta kiinteistön arvon ja myytävyyden kannalta asia palautuu lopulta hyvin yksinkertaiseen kysymykseen:

Kuka meistä haluaisi ostaa omakotitalon kaatopaikan naapurista?

Minusta jokainen ymmärtää vastauksen.

En tarvitse arviota siitä, laskeeko kyseisen talon arvo 10, 30 vai 50 prosenttia ymmärtääkseni, että kaatopaikan rakentaminen sen rajanaapuriksi muodostaa vakavan riskin sekä kiinteistön arvolle että sen myytävyydelle.

Ja tässä tapauksessa asiaa korostaa se, että meillä on olemassa vaihtoehto.

Kuusiratissa on jo nykyinen jätteiden vastaanottoalue.

Minun mielestäni ennen uuden noin miljoonan euron alueen rakentamista on selvitettävä perusteellisesti mahdollisuus ottaa olemassa oleva Kuusiratin jätehuoltoalue jatkokehitykseen ja rakentaa siitä Vihannin tulevia tarpeita palveleva kokonaisuus.

Lähtökohta on silloin aivan toinen. Jätehuoltotoimintaa on alueella jo olemassa, eikä kaikkea lähdetä rakentamaan uuteen paikkaan tyhjästä.

Kun puhutaan miljoonaluokan investoinnista, myös tästä tarvitaan kunnollinen vaihtoehtolaskelma. Siinä pitää verrata investointikustannuksia, olemassa olevan infrastruktuurin hyödyntämistä, tarvittavia muutostöitä, liikennettä, saavutettavuutta sekä vaikutuksia ympäristöön ja ihmisiin.

Jälleen kerran: vaihtoehdot pöydälle ja numerot rinnakkain.

Jos olemassa olevasta jätehuoltoalueesta voidaan kohtuullisin kustannuksin rakentaa toimiva kokonaisuus, minun on vaikea ymmärtää, miksi rakentaisimme kokonaan uuden kaatopaikan jonkun kodin rajanaapuriksi ennen kuin tämä vaihtoehto on perusteellisesti selvitetty.

Tämä on samalla ensimmäisiä käytännön kokeita sille periaatteelle, jonka puolesta olemme koko jätehuoltokeskustelun ajan puhuneet.

Oma jätehuolto tarkoittaa omaa päätösvaltaa.

Mutta oma päätösvalta tarkoittaa myös omaa vastuuta.

Meidän pitää vaatia omalta yhtiöltämme ja kaupungin omilta hankkeilta aivan yhtä hyvää valmistelua, avoimia laskelmia ja todellisten vaihtoehtojen vertailua kuin vaadimme silloin, kun pöydällä oli Vestian vaihtoehto.

Siitä ei tingitä vain siksi, että nyt kyseessä on meidän oma ratkaisumme.

Pitkä työ yhden suuren päätöksen eteen on nyt tehty. Tämän asian selvittämiseen on käytetty valtava määrä tunteja, asiakirjoja on luettu, laskelmia tehty ja keskusteluja käyty.

Nyt voimme sanoa niiden tuntien kannattaneen.

Raahen kaupunginvaltuusto päätti yksimielisesti säilyttää jätehuollon omissa käsissämme.

Ja valtuustopuheenvuoromme viimeistä lausetta on kaiken tämän jälkeen vaikea enää parantaa:

Ylivieska on vienyt meiltä melkein kaiken, mutta jätteet pidämme itsellämme!

                                        Omakotitalo mustan ympyrän sisällä.