Kun metsäteollisuutta kuristetaan, kuristetaan koko Suomea – talousluvut eivät valehtele

Kun luonto- ja ilmastopaneelit vaativat hakkuiden rajoittamista, ne eivät puhu vain metsistä. Ne puhuvat suoraan Suomen talouden alasajosta.

Suomi on jo menettänyt valtavan osan puunjalostusteollisuudestaan. Paperikoneita on pysäytetty, sellutehtaita suljettu, kartonki- ja vanerituotantoa siirretty muualle. Stora Enso, UPM ja Metsä Group investoivat tänä päivänä kasvunsa Ruotsiin, Baltiaan ja Keski-Eurooppaan. Ruotsissa ajetaan uusia kartonkikoneita, rakennetaan biotuotetehtaita ja kasvatetaan jalostusarvoa. Suomessa puhutaan rajoituksista, kielloista ja nielulaskelmista.

Suomessa metsäteollisuus tuottaa yhä noin 12 miljardin euron vientitulot vuodessa ja työllistää suoraan ja epäsuorasti yli 150 000 ihmistä. Se on yksi harvoista aloista, joilla on oikeasti positiivinen vaihtotase, vahva jalostusketju ja koko maan kattava aluetaloudellinen merkitys. Ruotsissa vastaava sektori tuo jo lähes 18 miljardin euron vientitulot ja investoinnit kasvavat. Meillä investoinnit perutaan.

Ja samaan aikaan ilmastopaneelit esittävät, että tästä kaikesta pitäisi leikata vielä useita miljoonia kuutiometrejä puunkäyttöä.

Se tarkoittaa käytännössä:
vähemmän hakkuuta
vähemmän kuljetuksia
vähemmän sahatavaraa
vähemmän sellua
vähemmän kartonkia
vähemmän vientiä
vähemmän työpaikkoja
vähemmän verotuloja
vähemmän hyvinvointivaltion rahoitusta

Kansantalous natisee jo nyt liitoksistaan. Teollisuuden investoinnit ovat historiallisen matalalla, vaihtotase heikko, velka kasvaa, korkomenot syövät budjettia ja kilpailukyky rapautuu. Suomi menettää asemaansa teknologiateollisuudessa, energiassa, kaivoksissa, kemianteollisuudessa – ja nyt halutaan vielä kuristaa metsäteollisuus, joka on ainoa todella kotimainen, uusiutuva ja koko maan elinvoimaa ylläpitävä teollinen selkäranka.

Tulevaisuuden kuva on kylmäävä, jos tämä linja jatkuu.

Meistä tehdään raaka-ainemaa ilman jalostusta. Puut jätetään seisomaan, mutta tehtaat seisovat vielä varmemmin. Jalostusarvo syntyy Ruotsissa, Saksassa ja Aasiassa. Työpaikat syntyvät sinne. Verotulot syntyvät sinne. Huoltovarmuus murenee täällä.

Ja kaiken tämän perusteluna on laskennallinen hiilinielu, jonka mallintaa Brysselin virkamies Excelissä, mutta jonka laskua maksaa suomalainen duunari, metsänomistaja ja veronmaksaja.

Jos metsätaloutta ja puunjalostusta aletaan rajoittaa ideologisilla malleilla, seuraukset eivät jää teoreettisiksi. Ne näkyvät suoraan tehtaiden sulkemisina, investointien karkaamisena, työpaikkojen katoamisena ja veropohjan rapautumisena. Samaan aikaan velkaantunut valtio yrittää rahoittaa hyvinvointipalvelujaan yhä pienemmällä teollisella perustalla.

Kun kansantalous jo nyt horjuu, vaihtotase on heikko ja teollisuuden kilpailukyky murenee, ei ole varaa romuttaa yhtä harvoista aloista, joka vielä tuottaa, työllistää ja tuo valuuttaa maahan. Metsäteollisuuden alasajo ei ole ympäristöteko, vaan talouspoliittinen virhe, jonka lasku tulee koko Suomelle – ja se maksetaan työpaikoilla, aluetaloudella ja huoltovarmuudella.