TEHOMAKSU – KUN VIRASTO ALKAA SÄÄTÄÄ KOTIA

Tämä alkaa pienesti. Yhdestä rivistä sähkölaskussa. Yhdestä sanasta, joka kuulostaa tekniseltä ja harmittomalta. Tehomaksu. Mutta sen takana on jotain paljon isompaa kuin yksittäinen euro tai yksittäinen mittari. Sen takana on ajattelutapa, jossa ihminen ei ole enää elämänsä herra, vaan sähköjärjestelmän alainen muuttuja.

Minä olen maksaja. Omakotitalon omistaja. En sijoittaja, en pörssipeluri, en datakeskus. Tavallinen suomalainen, joka on maksanut tontin, talon, liittymät, verot, siirrot, varautumisen, koko sen infrastruktuurin, jonka varassa tässä maassa eletään. Ja nyt minulle sanotaan, että elämäni normaali rytmi on ongelma. Että jos lämmitän kotia, teen ruokaa, saunon ja lataan autoa samaan aikaan, järjestelmä rankaisee.

Tämä ei ole enää sähkön hintaa. Tämä on vallankäyttöä.

Virallinen puhe on kaunista. Kulutusjousto. Tehokkuus. Verkon optimointi. Vastuullinen ohjaus. Mutta maksajan korvissa se tarkoittaa yhtä asiaa: elämä pitää sovittaa viraston käyrille. Vartin mittaisille pylväille, joista joku muu päättää, milloin ne ovat liian korkeita.

Yksi kylmä talvi-ilta. Ei luksusta, ei ylenpalttisuutta. Lämmitys käy. Sauna lämpenee. Uuni on päällä, koska perhe syö. Lämmin vesi virtaa, koska ihmiset käyvät suihkussa. Auto on latauksessa, koska sillä ajetaan töihin. Siinä ei ole mitään poikkeavaa. Se on suomalainen arki.

Ja sitten järjestelmä sanoo: tuo hetki oli piikki. Tuo vartti oli liikaa. Tästä seuraa maksu.

Ei siksi, että kulutit paljon energiaa kuukaudessa. Ei siksi, että rasitit verkkoa jatkuvasti. Vaan siksi, että elämä sattui tapahtumaan samaan aikaan.

Tässä kohtaa kysymys ei ole enää euroista. Tässä kohtaa kysymys on periaatteesta. Kuka määrää tahdin? Kuka päättää, milloin saa elää normaalisti ja milloin pitää varoa, ettei järjestelmä suutu?

Virastot sanovat, että tämä ohjaa käyttäytymistä. Totta. Se ohjaa pelolla. Se opettaa ihmisen katsomaan kelloa ennen kuin laittaa saunan päälle. Se opettaa miettimään sovellusta ennen kuin keittää ruokaa. Se opettaa, että koti ei ole enää vapaa tila, vaan osa valtakunnallista säätöjärjestelmää.

Tämä on hiljainen vallansiirto. Lainsäädäntö ei sano, että et saa lämmittää kotiasi. Kukaan ei kiellä saunaa. Kukaan ei käske sammuttamaan liettä. Mutta laskurakenne tekee sen, mihin suora kielto ei pysty. Se tekee normaalista elämästä kallista. Se tekee poikkeamisesta kalliimpaa. Se tekee kuuliaisuudesta hyveen.

Ja kaiken tämän takana ovat virastot ja virkamiehet, jotka puhuvat optimoinnista ja tasapainosta, mutta eivät elä siinä todellisuudessa, jossa perhe arkeaan pyörittää. He näkevät kuormituskäyriä, eivät ihmisiä. He näkevät tehopiikkejä, eivät koteja.

Tämä maa ei ole rakennettu sillä periaatteella, että kansalainen on sähköjärjestelmän apulainen. Tämä maa on rakennettu sillä periaatteella, että järjestelmät palvelevat ihmistä, eivät ohjaa häntä. Koti ei ole koekenttä, jossa testataan uusia ohjausmekanismeja. Koti on viimeinen paikka, jossa ihmisen pitäisi saada elää ilman, että jokainen päätös mitataan, hinnoitellaan ja luokitellaan.

Tehomaksu ei ole vain uusi maksutapa. Se on ajatus, että yksilön itsemääräämisoikeus ulottuu vain niin pitkälle kuin verkon suunnittelija sallii. Että arjen perustoiminnot ovat neuvoteltavissa, jos ne sattuvat väärään aikaan. Että vastuu järjestelmän mitoittamisesta siirretään huomaamatta sen käyttäjälle.

Minä sanon, että tähän pitää vetää raja.

Tätä maata ei johdeta sovelluksilla, algoritmeilla eikä virastojen varttikäyrillä. Tätä maata ei rakennettu niin, että kansalainen oppii elämään kellon ja kuorman mukaan. Tätä maata ei voi ohjata sillä ajatuksella, että normaali elämä on ongelma, joka pitää hinnoitella pois.

Tehomaksu on pieni sana, mutta suuri periaate. Se kertoo, kuka määrää tahdin. Se kertoo, onko koti edelleen ihmisen oma vai onko se vain yksi solmu järjestelmässä, jota säädetään keskitetysti.

Minä olen maksaja. Ja perkele!! Minä sanon, että koti ei ole viraston hallintayksikkö. Sauna ei ole kulutusjoustomekanismi. Perhearkea ei aikatauluteta taajuussäädön ehdoilla.

Yksilön viimeinen itsemääräämisoikeus alkaa kotiovelta. Ja jos se luovutetaan hiljaa, laskurivi kerrallaan, sitä ei saa enää takaisin