Yli kaksikymmentä vuotta parempaa huomista odottamassa – mitä olemme saaneet aikaan?
Slovakiassa tapahtui 15. lokakuuta 2026 jotakin, mikä ansaitsee huomiota myös Suomessa. Mochovcen ydinvoimalaitoksen neljäs reaktori kytkettiin valtakunnan sähköverkkoon ja aloitti sähköntuotannon. Noin 440 megawatin uusi ydinvoimayksikkö etenee nyt vaiheittain kohti täyttä tuotantotehoaan.
Slovakiassa ydinvoimalla tuotetaan jo noin kaksi kolmasosaa maan sähköstä. Maa kehittää ydinvoimatuotantoaan edelleen. Tammikuussa Slovakia ja Yhdysvallat allekirjoittivat yhteistyösopimuksen uuden, enintään 1 200 megawatin ydinvoimayksikön valmistelusta Jaslovské Bohuniceen. Tavoitteena on saada laitos kaupalliseen käyttöön noin vuonna 2040.
Slovakia on valinnut pitkäjänteisen tien sähköntuotantonsa kehittämiseen. Sen toteuttaminen vaatii suuria investointeja, teknistä osaamista ja vuosikymmenten sitoutumista. Mochovcen neljännen yksikön valmistuminen on ollut pitkä ja vaikeakin rakennushanke. Nyt sen ensimmäiset megawattitunnit ovat kuitenkin todellisuutta.
Suomessa olemme yli kahdenkymmenen vuoden ajan kuulleet vihreän siirtymän, puhtaan teknologian ja uusien energiaratkaisujen valtavista taloudellisista mahdollisuuksista. Hallitukset ovat vaihtuneet, ministerit ovat esitelleet tulevaisuuden kasvunäkymiä ja eri puolille maata on suunniteltu toinen toistaan suurempia investointeja.
Meille on kerrottu miljardeista euroista, tuhansista uusista työpaikoista, vientimahdollisuuksista ja suomalaisen teollisuuden uudesta noususta.
Vuodet ovat kuluneet, ja lupaukset ovat pysyneet hämmästyttävän samanlaisina.
Nyt olisi korkea aika kysyä, mitä olemme näiden vuosikymmenten aikana todella saaneet aikaan.
Suomen talouskasvu on ollut pitkään vaatimatonta. Tilastokeskuksen kesäkuussa tarkentamien tietojen mukaan bruttokansantuote kasvoi vuonna 2025 vain 0,8 prosenttia. Vuonna 2023 talous supistui 1,3 prosenttia, ja vuonna 2024 kasvu jäi 0,9 prosenttiin. Kansantaloutemme ongelmilla on pitkä historia. Finanssikriisi, Nokian matkapuhelinliiketoiminnan romahdus, teollisuuden rakennemuutos, väestön ikääntyminen ja Venäjän-kaupan muutokset ovat kaikki vaikuttaneet kehitykseen.
Samaan aikaan meille on vuosikausia kerrottu, kuinka puhtaasta teknologiasta syntyy Suomen seuraava suuri kasvun lähde. Näiden lupausten toteutumista on perusteltua tarkastella kansantalouden todellisten tulosten valossa.
Missä ovat ne uudet vientiteollisuuden alat, joiden piti nostaa Suomi kasvuun? Kuinka monta suunnitelluista tuotantolaitoksista on rakennettu? Kuinka moni niistä toimii kannattavasti? Kuinka paljon pysyviä työpaikkoja on syntynyt? Millaisia verotuloja ja vientituloja investoinnit ovat tuottaneet?
Ja ennen kaikkea, kuinka paljon yhteiskunnan rahaa tähän kaikkeen on käytetty?
Meillä on muodostunut erikoinen tapa käsitellä investointeja. Kun yritys ilmoittaa suunnittelevansa miljardiluokan tehdasta, uutinen saa suuren huomion. Hankkeelle arvioidaan työpaikat, rakentamisen aikaiset vaikutukset ja tulevaisuuden liikevaihto. Suunnitelma siirtyy kuntien ja alueellisten kehittäjien esityksiin osoitukseksi tulevasta kasvusta.
Sitten odotetaan investointipäätöstä.
Vuoden päästä saatetaan odottaa rahoituspäätöstä. Seuraavana vuonna odotetaan markkinatilanteen paranemista. Lopulta hanke voi siirtyä määräämättömään tulevaisuuteen, vaikka sen luvatut taloudelliset vaikutukset ovat ehtineet elää julkisessa keskustelussa jo vuosia.
Näiden odotusten perusteella ei voida laskea toteutunutta talouskasvua.
Teollisuusinvestoinnin merkitys syntyy tuotannosta, asiakkaista, toimituksista ja taloudellisesta tuloksesta. Investointipäätös on vasta alku pitkälle tapahtumaketjulle. Sen onnistuminen ratkaistaan käytännön toiminnassa.
Olen tehnyt työurani teollisuudessa ja teollisuuden investointiprojekteissa. Siellä investointien lähtökohtana ovat olleet tuotannollinen tarve, tekninen toteutettavuus ja taloudelliset laskelmat. Laitteiden on toimittava, raaka-aineita on oltava saatavilla, tuotteille on löydyttävä ostajat ja toiminnan on kyettävä kattamaan kustannuksensa. Investoinnin riskit eivät katoa sillä, että hankkeelle asetetaan yhteiskunnallisesti kannatettavia tavoitteita.
Joensuun biohiilitehdas tarjoaa tästä ajankohtaisen esimerkin.
Joensuuhun rakennettiin noin 20 miljoonan euron biohiilitehdas, jonka tarkoituksena oli valmistaa puuhakkeesta fossiilisia polttoaineita korvaavaa biohiiltä teollisuuden käyttöön. Hankkeesta puhuttiin uuden puhtaan teknologian merkittävänä avauksena. Tehdasta esiteltiin Euroopan suurimpana lajissaan.
Hankkeelle myönnettiin 3,4 miljoonan euron ELY-keskuksen avustus Euroopan aluekehitysrahaston varoista. Lisäksi Ilmastorahasto myönsi viiden miljoonan euron pääomalainan. Rahoitusjärjestelyissä oli mukana myös yksityistä pääomaa.
Tehdas aloitti toimintansa vuonna 2025. Maaliskuussa 2026 Joensuu Biocoal hakeutui konkurssiin.
Tuotanto ei ollut päässyt kunnolla käyntiin. Asiakkaille oli toimitettu lähinnä testieriä. Julkisuudessa kerrottujen tietojen mukaan vaikeuksien taustalla olivat tuotantotekniset ongelmat, puuraaka-aineen korkea hinta ja riittämättömät asiakastilaukset. Yritys ei lopulta saanut tarvitsemaansa jatkorahoitusta.
Pysähdytään tähän viimeiseen asiaan.
Jatkorahoituksen puuttuminen.
Tuotantolaitos oli rakennettu. Investointiin oli käytetty miljoonia euroja. Tuotannolle oli asetettu tavoitteet, ja tuotteille oli arvioitu olevan markkinat. Silti yrityksen toiminnan jatkaminen edellytti lisää rahoitusta, jota se ei onnistunut hankkimaan.
Uuden teollisuuslaitoksen käynnistysvaihe vaatii tavallisesti käyttöpääomaa, ja teknisten ongelmien ratkaiseminen voi edellyttää lisäinvestointeja. Tämä kuuluu teollisen toiminnan riskeihin. Joensuun tapauksessa ongelmat kuitenkin kohdistuivat useaan liiketoiminnan perustekijään yhtä aikaa.
Millaisilla laskelmilla investointipäätös oli tehty? Millaiseksi puuraaka-aineen hinta oli arvioitu? Kuinka pitkälle tuotantoteknologia oli testattu? Oliko tuotteille sitovia ostosopimuksia? Kuinka paljon käynnistysvaiheen viivästyksiin oli varauduttu?
Näitä kysymyksiä pitäisi esittää myös hankkeen julkisille rahoittajille.
Samalla on selvitettävä, kuinka suuri osa myönnetystä julkisesta rahoituksesta lopulta menetetään. Avustus, laina ja sijoitus ovat taloudellisesti erilaisia rahoitusmuotoja. Konkurssipesän omaisuudellakin voi olla arvoa. Lopullinen lasku selviää vasta, kun rahoituksen takaisinperintä ja konkurssimenettely on käsitelty.
Joensuun tapaus herättää silti kysymyksen, jota meidän olisi pitänyt esittää jo kauan sitten. Kuinka paljon julkisissa rahoituspäätöksissä painavat hankkeen ympäristö- ja kasvutavoitteet, ja kuinka perusteellisesti arvioidaan sen mahdollisuudet toimia kannattavana yrityksenä?
Sanat bio, clean ja vihreä esiintyvät nykyään lukemattomissa hankkeissa. Ne kertovat tavoitellusta teknologiasta tai ympäristövaikutuksesta. Niiden ympärille rakentuu helposti vahva odotus tulevasta menestyksestä.
Minua kiinnostaa, kuinka kriittisesti näiden odotusten taloudellinen perusta tutkitaan.
Suomessa on useita julkisia yritysrahoittajia, joiden tehtäviin kuuluu elinkeinoelämän uudistaminen, viennin edistäminen ja uusien teknologioiden kehittäminen. Finnverassa, Business Finlandissa ja muissa rahoitusorganisaatioissa työskentelee varmasti osaavia asiantuntijoita. Julkisen rahoituksen tarkoituksena on myös mahdollistaa sellaista kehitystyötä, jonka riskejä yksityiset rahoittajat eivät yksin halua kantaa.
Tämän vuoksi rahoituspäätösten tuloksellisuuden arviointi on erityisen tärkeää.
Millaista teknistä ja kaupallista asiantuntemusta rahoituspäätösten valmistelussa käytetään? Kuinka riippumattomasti kannattavuuslaskelmat tarkastetaan? Miten arvioidaan asiakkaiden maksuhalukkuus, tuotannon kustannukset ja hankkeen kyky selvitä ilman jatkuvaa lisärahoitusta?
Ja kuka käy epäonnistuneet investoinnit jälkikäteen läpi?
Jos julkinen rahoittaja osallistuu hankkeeseen, jonka keskeiset liiketoiminnalliset oletukset eivät toteudu, kokemuksesta pitäisi syntyä tietoa seuraavien päätösten tueksi. Tällaisen arvioinnin pitäisi olla avointa ainakin siinä laajuudessa kuin liikesalaisuudet ja muut lakisääteiset rajoitukset sallivat.
Myös aivan Pyhäjoen naapurissa on esimerkki siitä, kuinka vaikeaksi valmiin energiainvestoinnin talous voi muodostua.
Karhunnevankankaan tuulivoimapuisto aloitti tuotantonsa vuonna 2023. Puistossa on 33 tuulivoimalaa, joiden yhteenlaskettu nimellisteho on 188 megawattia. Sen arvioitu vuosituotanto oli 600–700 gigawattituntia.
Vuonna 2025 puiston omistavan wpd Karhunnevankankaan Tuulipuisto Oy liikevaihto oli 18,3 miljoonaa euroa ja liiketappio 13,9 miljoonaa euroa. Yhtiö hakeutui yrityssaneeraukseen maaliskuussa 2026.
Yhtiö on kertonut ongelmien johtuneen muun muassa ennakoitua suuremmista sähkönostokuluista, sähkön hinnan vaihtelusta ja ennakoitua vähäisemmästä tuotannosta. Myös sähkömarkkinoiden muutokset ja kantaverkon vahvistustyöt ovat vaikuttaneet toimintaan. Omistajakonserni oli joutunut antamaan huomattavaa lisärahoitusta sopimusvelvoitteiden täyttämiseksi.
Karhunnevankangas on tuottanut sähköä ja saanut siitä myyntituloja. Sen vaikeudet koskevat tuotannon taloudellista kannattavuutta ja rahoitusrakennetta. Yrityssaneeraus antaa mahdollisuuden järjestellä velvoitteita ja jatkaa toimintaa.
Länsi-Uudenmaan käräjäoikeudesta 20. lokakuuta 2026 saamani tiedon mukaan Karhunnevankankaan tuulivoimapuiston saneerausohjelmaa ei ole vieläkään vahvistettu. Saneerausohjelmaehdotuksen toimittamiselle asetettua määräaikaa on jatkettu jo kolme kertaa selvittäjän pyynnöstä. Uusin määräpäivä on 30. lokakuuta 2026. Sen jälkeen ohjelmaehdotuksesta pyydetään vielä asianosaisten väitteet ja lausumat. Saneerauksen lopullinen ratkaisu on siis edelleen avoinna.
Tämä tarkoittaa, että vuonna 2023 tuotannon aloittaneen 188 megawatin tuulivoimapuiston taloudellisia vaikeuksia selvitetään oikeudessa edelleen syksyllä 2026.
Tämä tapaus osoittaa, kuinka tärkeää energiainvestoinneissa on ymmärtää sähkömarkkinoiden toimintaa koko investoinnin elinkaaren ajalta.
Tuulivoiman nimellisteho on helppo ilmoittaa megawatteina. Todellinen tuotanto vaihtelee sääolosuhteiden mukaan. Sähkön markkinahinta, tuotantoennusteiden poikkeamat, tasekustannukset ja sähköverkon rajoitukset vaikuttavat yrityksen talouteen. Samanaikaisesti runsas tuulivoimatuotanto voi painaa sähkön hintaa juuri silloin, kun voimalat tuottavat eniten.
Karhunnevankankaan ongelmat nostavat esiin kysymyksen siitä, kuinka hyvin nämä riskit tunnistettiin alkuperäisessä investointipäätöksessä vuonna 2019.
Samalla on syytä pitää erillään yksityisten sijoittajien tappiot ja yhteiskunnalle mahdollisesti aiheutuneet kustannukset. Karhunnevankankaan mahdollisesta julkisesta investointituesta ja saneerauksen lopullisista taloudellisista vaikutuksista tarvitaan vielä tarkemmat tiedot.
Tuulivoima on kasvattanut osuuttaan Suomen sähköntuotannosta huomattavasti. Se on todellista tuotantoa, ja sen vaikutukset näkyvät sähkömarkkinoilla. Tuotantokapasiteetin kasvu on kuitenkin lisännyt tarvetta tarkastella myös sähköjärjestelmän tasapainoa, joustoa ja toimitusvarmuutta.
Teollisuus tarvitsee sähköä jokaisena vuorokauden tuntina. Tuotantoprosessit, terästehtaat ja muu energiaintensiivinen teollisuus tarvitsevat ennakoitavan sähkönsaannin ja kustannustason. Sama koskee tulevia datakeskuksia ja mahdollisia vedyn tuotantolaitoksia.
Kun puhutaan uusista sähköä kuluttavista miljardi-investoinneista, pitäisi samalla pystyä osoittamaan, mistä niiden tarvitsema sähkö saadaan myös pitkien vähätuulisten jaksojen aikana ja millä hinnalla.
Ydinvoiman merkitys ansaitsee tässä keskustelussa paljon nykyistä perusteellisemman tarkastelun. Se tuottaa sähköä sääolosuhteista riippumatta ja tarjoaa teollisuudelle pitkäjänteistä tuotantokapasiteettia. Uusien ydinvoimalaitosten rakentaminen vaatii suuria investointeja, pitkiä valmisteluaikoja ja tarkkaa kustannusten hallintaa. Myös niiden kannattavuus on arvioitava samoilla taloudellisen vastuullisuuden periaatteilla.
Pyhäjoen Hanhikivi on edelleen paikka, jossa olisi mahdollista tarkastella uuden ydinvoimahankkeen edellytyksiä. Suomen sähköjärjestelmän tulevaisuutta pitäisi rakentaa arvioimalla kokonaisuutta, johon kuuluvat tuotanto, kulutus, sähköverkot, säätökyky, toimitusvarmuus ja kustannukset.
Ruotsissa nähtiin vuonna 2025 vielä huomattavasti suurempi teollinen epäonnistuminen, kun akkuteollisuuden tulevaisuuden suuryritykseksi kaavailtu Northvolt ajautui konkurssiin.
Northvoltiin oli sijoitettu valtavia summia yksityistä ja julkista rahoitusta. Sen ympärille oli rakennettu odotuksia eurooppalaisen akkuteollisuuden kasvusta, uusista työpaikoista ja kansainvälisestä kilpailukyvystä. Yritys kohtasi vakavia vaikeuksia tuotannon kasvattamisessa, kustannusten hallinnassa ja rahoituksessa.
Northvoltin tapaus muistuttaa siitä, kuinka suuri ero voi syntyä teollisen vision ja kaupallisesti toimivan tuotannon välille. Teknologiaa voidaan tarvita, markkinat voivat olla olemassa ja tavoitteet voivat olla perusteltuja. Silti yksittäinen yritys voi epäonnistua.
Siksi teollisuuspolitiikan tuloksia on arvioitava myös epäonnistumisten kautta.
Suomessa keskustelu on viime vuosina täyttynyt uusista vetyhankkeista, synteettisten polttoaineiden tuotantolaitoksista, datakeskuksista ja muista puhtaan siirtymän investoinneista. Niiden yhteenlasketut suunnitellut investointisummat ovat huomattavia.
Suunnitelmien joukossa on varmasti toteuttamiskelpoisia hankkeita. Osa niistä voi synnyttää merkittävää teollista tuotantoa ja vientiä. Osa tarvitsee vielä teknologian kehittämistä, asiakassopimuksia, sähköverkon kapasiteettia ja rahoituksen järjestymistä.
Juuri siksi jokaisen hankkeen kohdalla pitäisi tehdä selvä ero suunnitelman, investointipäätöksen, valmistuneen tuotantolaitoksen ja kannattavan liiketoiminnan välillä.
Kansantalouden kasvua ei voi laskea investointiaikeiden yhteenlasketusta arvosta.
Sama vaatimus koskee yhteiskunnan rahankäyttöä.
Olen aikaisemminkin esittänyt, että julkisen talouden menoja pitäisi tarkastella hyvin yksinkertaisella kysymyksellä: mitä saamme yhdellä eurolla?
Tämä kysymys kuuluu myös puhtaan siirtymän rahoitukseen.
Kun valtio tai julkinen rahoitusorganisaatio myöntää yritykselle avustuksen, lainan, takauksen tai sijoituksen, päätökselle pitäisi määritellä mitattavat tavoitteet. Kuinka paljon yksityistä pääomaa saadaan liikkeelle? Syntyykö pysyvää tuotantoa? Saadaanko vientituloja? Kuinka paljon toiminta työllistää? Mitkä ovat sen verovaikutukset? Miten ympäristöhyödyt toteutuvat? Kuinka suuri osa julkisesta rahoituksesta saadaan takaisin?
Myönnetyn rahoituksen määrä kertoo julkisen vallan sitoumuksista. Hankkeen valmistuminen kertoo investoinnin toteutumisesta. Vasta toiminnan tulokset kertovat, millaista taloudellista hyötyä sijoituksella on saatu aikaan.
Meidän pitäisi pystyä kokoamaan näistä hankkeista ymmärrettävä kokonaiskuva. Siihen kuuluvat onnistumiset, epäonnistumiset, palautuneet lainat, menetetyt pääomat, maksetut avustukset sekä toteutuneet taloudelliset ja ympäristölliset vaikutukset.
Tällainen tarkastelu olisi hyödyllinen myös yrityksille ja sijoittajille. Se auttaisi tunnistamaan toimivia teknologioita ja realistisia liiketoimintamalleja.
Minua on pitkään häirinnyt suomalaisessa päätöksenteossa tapa odottaa, että joku muu tuo kasvun ja hyvinvoinnin. Kunnissa odotetaan suurta investoijaa. Valtakunnallisesti odotetaan uutta vientialaa. Hankkeista laaditaan esityksiä, järjestetään seminaareja ja kerrotaan tulevista mahdollisuuksista.
Kasvun edellytykset syntyvät pitkäjänteisestä työstä. Tarvitaan osaamista, toimivaa infrastruktuuria, kilpailukykyistä energiaa, yrittäjyyttä, investointien valmistelua ja kykyä tehdä päätöksiä.
Olen omassa kunnallisessa vaikuttamistyössäni pyrkinyt edistämään sitä, että asioita valmistellaan määrätietoisesti ja ulkopuolisia rahoitusmahdollisuuksia selvitetään aktiivisesti. Olen tyytyväinen siihen, että tämä toimintatapa on saatu mukaan myös Raahen kaupungin strategiaan. Se on pieni mutta konkreettinen esimerkki siitä, kuinka pitkäjänteinen vaikuttaminen voi johtaa muutokseen.
Samaa määrätietoisuutta tarvitaan valtakunnallisessa elinkeinopolitiikassa. Meidän on tunnistettava Suomen todelliset kilpailuedut ja rakennettava niiden varaan tuotannollista toimintaa, jolla on edellytykset menestyä kansainvälisillä markkinoilla.
Puhtaan teknologian kehittämisessä on mahdollisuuksia. Niiden toteutuminen edellyttää toimivia tuotteita, maksavia asiakkaita, kustannuskilpailukykyä ja yrityksiä, joiden talous kestää myös vaikeammat vuodet.
Yhteiskunnan tehtävänä on huolehtia siitä, että julkista rahaa käytetään perustellusti ja että päätöksistä opitaan. Rahoituksen tarkoitus, riskit ja tulokset on voitava arvioida avoimesti.
Joensuun biohiilitehtaan konkurssi, Karhunnevankankaan tuulivoimapuiston saneeraus ja Northvoltin romahdus ovat erilaisia tapauksia. Niitä yhdistää kysymys alkuperäisten liiketoiminnallisten odotusten ja toteutuneen taloudellisen tilanteen välisestä suhteesta.
Kun hankkeisiin liittyy julkista rahoitusta, meidän on saatava tietää myös yhteiskunnan kantamat riskit ja lopulliset kustannukset.
Olemme yli kahdenkymmenen vuoden ajan kuulleet puhtaan teknologian kasvulupauksia. Seuraavan suuren investointiaallon kerrotaan jälleen olevan tulossa. Tulevaisuudelle esitetään uusia miljardilukuja ja työpaikka-arvioita.
Minä haluan nähdä myös menneiden vuosikymmenten tilinpäätöksen.
Kuinka paljon olemme investoineet? Kuinka paljon olemme tukeneet? Kuinka paljon olemme tuottaneet, vieneet ja ansainneet? Kuinka monta pysyvää työpaikkaa on syntynyt? Kuinka paljon yhteiskunnan rahaa on menetetty, ja mitä sillä on saavutettu?
Ja lopulta se kaikkein yksinkertaisin kysymys:
Mitä olemme saaneet jokaisella yhteiskunnan käyttämällä eurolla?
Jos yli kahdenkymmenen vuoden työn tulos on tämä, millä perusteella meidän pitäisi uskoa, että seuraavat kaksikymmentä vuotta samoilla toimintatavoilla tuottavat jotakin parempaa?
Lähteet ja tausta-aineisto – 19.10.2026
Slovakian ydinvoima: Slovenské elektrárne, Mochovce 4:n verkkokytkentä 15.10.2026; Slovakian talousministeriö, Ydinvoimayhteistyö Yhdysvaltojen kanssa 16.1.2026.
Karhunnevankankaan tuulivoimapuisto: wpd Suomi, Saneeraushakemus 12.3.2026; Saneerausmenettelyn aloittaminen 13.3.2026; Puiston tekniset tiedot.
Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus: Käräjäsihteeri Emma Aallon sähköpostivastaus Jari Seppäsen tietopyyntöön 20.10.2026. Yrityssaneerausasia HS 26/301, wpd Karhunnevankankaan Tuulipuisto Oy. Saneerausohjelmaehdotuksen määräpäivä 30.10.2026.
Muu tausta-aineisto: Tilastokeskus, kansantalouden tilinpito 2023–2025; Joensuu Biocoalin konkurssia ja rahoitusta koskevat uutiset sekä julkisten rahoittajien tiedotteet; wpd Karhunnevankankaan Tuulipuisto Oy:n vuoden 2025 tilinpäätöstiedot.