Talven selkä taittui – ja samalla taittui sähköautokupla

Talven selän taittumisen päivä on hyvä hetki katsoa, mitä teollisuudessa ja markkinoilla on oikeasti tapahtunut – siellä missä päätökset näkyvät tuotannossa, investoinneissa ja hinnoissa.

Viime vuosina sähköautoista rakennettiin väistämätön tulevaisuus. Autonvalmistajat investoivat miljardeja tuotantoon, jonka oletettiin muuttuvan kannattavaksi sääntelyn ja tukien avulla. Nyt tuo oletus on murtunut. Valmistusmarkkinoilla tämä näkyy alaskirjauksina, tuotannon supistamisena ja strategian muutoksina. Sähköauto ei kadonnut, mutta pakotettu sähköautopolitiikka on tullut tiensä päähän.

Euroopassa muutos on ollut erityisen paljastava. EU on joutunut perääntymään polttomoottoriautojen täyskiellosta. Vuoden 2035 ehdoton kielto ei enää ole ehdoton, vaan sitä kierretään poikkeuksilla ja prosenttirajoilla. Kun 100 prosentin kielto muuttuu 90 prosentiksi, kyse ei ole hienosäädöstä vaan myönnytyksestä todellisuudelle. Eurooppalaiset autonvalmistajat eivät ole pystyneet myymään sähköautoja siinä määrässä ja sillä hinnalla, jota kielto olisi edellyttänyt.

Todellinen käänne näkyy kuitenkin kaikkein selvimmin käytettyjen autojen markkinoilla. Sähköautoissa arvonalenema on ollut nopeaa alusta asti, mutta nyt on käynnissä toinen kierros. Markkinadata osoittaa, että 3–5 vuoden ikäiset sähköautot ovat menettäneet arvostaan tyypillisesti 40–65 prosenttia alkuperäisestä hankintahinnasta. Jo 1–2 vuoden ikäisissä sähköautoissa 25–35 prosentin arvonalenema on muodostunut uudeksi normaaliksi. Tämä ei ole poikkeus, vaan laaja markkinailmiö.

Syyt ovat selkeitä. Uusien sähköautojen myynti vaatii yhä suurempia alennuksia, tukien merkitys on heikentynyt ja akkujen käyttöikään sekä vaihtokustannuksiin liittyvä riski hinnoitellaan jo etukäteen. Käytetty sähköauto ei ole vain auto, vaan kokonaisuus, johon liittyy teknologinen ja taloudellinen epävarmuus. Markkina ei tunne armoa epävarmuudelle.

Polttomoottoriautojen kohdalla tilanne on täysin toinen. Niihin ei syntynyt hintakuplaa, koska niitä ei keinotekoisesti halvennettu eikä pakotettu markkinoille. Polttomoottoriautojen arvonalenema on ollut maltillisempi ja ennustettavampi: viidessä vuodessa tyypillisesti 35–45 prosenttia, ja lasku hidastuu auton ikääntyessä. Tämä vakaus näkyy suoraan käytettyjen markkinoilla ja kuluttajien valinnoissa.

Tässä tilanteessa uuden sähköauton ostaminen on puhtaasti taloudellisesta näkökulmasta heikko valinta. Arvo sulaa nopeasti, eikä vastineeksi saa vakaata jälleenmyyntimarkkinaa. Tämä ei ole ideologinen kannanotto, vaan seurausta siitä, miten kysyntä ja riski kohtaavat.

Sähköauto ei ole katoamassa, mutta sen rooli muuttuu. Se löytää paikkansa silloin, kun teknologia ja talous kohtaavat ilman pakkoa. Talven selkä taittui – ja samalla taittui harha siitä, että sääntely voi korvata markkinan.