SSAB:n vetyalue kaavoitetaan – vaikka hankkeesta ei ole päätöstä

Raahessa on käynnissä mielenkiintoinen kaksijakoinen tilanne.

Toisaalta SSAB on vetänyt selvästi henkeä suurimpien vetyvisioiden suhteen. Raaheen ei ole tulossa uutta minimill-tehdasta, vaan nykyistä tehdasta aiotaan uudistaa vaiheittain ja hyödyntää olemassa olevaa valssaamoa ja jatkojalostusta.

Toisaalta kaupunki kaavoittaa parhaillaan uutta vetyaluetta – SSAB:n tehdasalueen laajennuksen osayleiskaavaa – ikään kuin vetylaitos ja rautasienen tuotanto olisivat itsestään selvä seuraava askel.

Kaavateksti kertoo paljon siitä, miten suunnitelma on ajateltu.

Vetyä varten tehdään tilaa – paljon tilaa

Osayleiskaavan suunnittelualue on noin 136 hehtaaria. Se ulottuu tehdasalueelta Kuljunlahden makeanveden altaaseen ja sen eteläpuolisille metsäalueille aina valtatie 8:n tuntumaan. Tavoite on kirjattu suoraan:

maankäytölliset edellytykset vedyntuotantolaitokselle, sisäiselle infrastruktuurille, sähköverkolle, putkilinjoille ja yhteydelle tulevaan valtakunnalliseen vetyverkkoon.

Käytännössä kaava tekee tämän:

- varaa alueen vetylaitokselle ja siihen liittyvälle teollisuudelle- varaa käytävän kaasulinjalle, joka joskus tulevaisuudessa voisi liittyä Gasgridin vetyverkkoon

- kytkee kokonaisuuden olemassa olevaan tieverkkoon ja 400 kV -voimajohtohankkeeseen, josta on tehty YVA-menettely.

Kaavassa on pitkät listat selvityksiä: viitasammakko, liito-orava, luontotyypit, kasvillisuus, lepakot, melu, liikenne, hulevedet ja vedenalaiset arkeologiset kohteet. Näissä ei ole sinänsä mitään outoa. Suuri hanke tarvitsee omat luonto- ja ympäristöselvityksensä.

Se, mikä puuttuu, on näkyvissä yhtä selvästi.

Kaavaa ohjaa, vain yksi suunta

Kaavaselostuksessa todetaan, että yleiskaavan pohjaksi ei tehdä vaihtoehtotarkasteluja. Reunaehdot tulevat tehtaan teknisestä suunnittelusta, jonka lähtökohtana on nimenomaan vetyhanke.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että:

– kaavassa ei arvioida, mitä alueelle tapahtuisi, jos vetylaitosta ei koskaan rakenneta

– ei tarkastella vaihtoehtoisia käyttötarkoituksia

– ei pohdita, onko järkevää sitoa suuri alue yhden epävarman teollisuushankkeen varaan.

Suunnittelun logiikka on käännetty niin päin, että ensin päätetään, että vetyä varten tarvitaan kaava, ja sen jälkeen kaikki kaavoitus tehdään tämän oletuksen ympärille. Vaihtoehtoja ei ole pöydällä.

Sähköstä puhutaan vähän – mutta tarve olisi iso

Kaava mainitsee 400 kV voimajohtohankkeen ja sähköverkon, mutta ei sano juuri mitään siitä, mitä se todellisuudessa tarkoittaa. Tiedetään kuitenkin, että vetylaitos ei ole mikään pieni kuluttaja.

Jos alueelle joskus rakennetaan teollisen mittakaavan vetylaitos, se näkyy Fingridin kulutuskäyrissä pysyvänä lisäkuormana. Nykyinen viikkokuva kertoo kulutuksen olevan suurimman osan ajasta 9 000–11 000 megawatin tasolla. Vetylaitos ja valokaariuunit nostaisivat tätä perustasoa tunti tunnilta, päivä päivältä.

Tällaista kuormaa ei syötetä verkkoon ilman merkittävää uutta sähköntuotantoa ja vahvistettua kantaverkkoyhteyttä. Kaava ei tätä ratkaise. Se ainoastaan varaa maata ja linjauksia siltä varalta, että sähkö ja investoinnit joskus löytyvät.

Valssituoli ja sähköjärjestelmä eivät odota vetyä

Samaan aikaan, kun vetyaluetta kaavoitetaan, Raahessa on hyvin arkinen mutta iso asia pöydällä: levyvalssaamon valssituoli on tulossa elinkaarensa päähän.

Sen uusiminen ei ole pieni remontti. Uusinnan yhteydessä joudutaan käytännössä uudistamaan:

– 10 KV:n sähkönsyöttö

– moottorit ja taajuusmuuttajat

– hydrauliikka ja automaatio

Yhden valssituolin peruskorjaus on satojen miljoonien euron päätös. Samassa paketissa joudutaan miettimään, millainen tehdasinfrastruktuuri kantaa seuraavat vuosikymmenet. Tämä toteutuu riippumatta siitä, rakennetaanko vetylaitos vai ei.

Tässä näkyy ristiriita: käytännön tuotantoa koskevat investoinnit ovat väistämättömiä ja lähivuosien kysymyksiä. Vetyhanke on vielä teknisen suunnittelun, kaavoituksen ja poliittisen odotuksen tasolla.

SSAB:n viesti ja kaavoituksen suunta

SSAB:n johto on viime aikoina viestinyt maltillisemmin. Raaheen ei tule täysin uutta tehdasta, vaan nykyistä kokonaisuutta uudistetaan vaiheittain. Vetylaitoksesta ja rautasienestä ei anneta selkeää lupausta. Kun kysyy suoraan, vastaus on käytännössä se, että muita hyviä kysymyksiäkin on.

Raahen kaavoitus etenee silti oletuksella, että vetylaitos ja vetyverkko ovat tulossa. Kaupunki tekee omalta osaltaan sen, mitä kaavoituksella voi tehdä: varaa alueet, linjaa putkikäytävät ja huolehtii siitä, että ympäristöselvitykset ovat tehtynä.

Tämä on kunnalle ymmärrettävä rooli. Samalla on kuitenkin hyvä todeta, että kaava mahdollistaa, mutta ei takaa mitään. Vetylaitos ei synny kaavalla, vaan investointipäätöksillä, jotka riippuvat energiasta, raaka-aineesta ja markkinoista.

Mitä tästä pitäisi ajatella?

Kokonaisuutta katsomalla syntyy kuva, jossa:

– SSAB hakee tuotannolleen realistista suuntaa ja varaa aikaa päätöksille

– kaupunki kaavoittaa vetyaluetta, jotta ovi ei ainakaan sulkeudu etukäteen

– varsinainen ydinkysymys – saadaanko edullista sähköä ja kannattava tuotantoketju – on edelleen avoin.

Vetyalueen kaavoitus ei sinänsä ole ongelma. Se on kaavoituksellinen varaus, jolla luodaan mahdollisuus. Ongelmalliseksi tilanne muuttuu vasta siinä vaiheessa, jos kaavaan aletaan liittää varmoina pidettyjä odotuksia työpaikoista, verotuloista ja investointien määrästä, vaikka itse hankkeesta ei ole sitovaa päätöstä.

Raahessa olisi hyvä pitää nämä tasot erillään:

– kaavoitus luo mahdollisuuden

– sähköjärjestelmä ja raaka-aineet luovat reunaehdot

– ja vasta niiden jälkeen syntyy todellinen teollinen päätös.

Nyt kaava menee eteenpäin. Se on hyvä tietää, mutta sen varaan ei kannata rakentaa liikaa ennen kuin energia- ja investointipäätökset ovat samalla viivalla.