Päätöksiä tarvitaan – mutta ei kyläkoulujen alasajosta

Raahen kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Pekka Poukkula totesi Raahen Seudussa (23.7.), että syksy on suurten päätösten aikaa. Olen samaa mieltä, mutta eri mieltä siitä, mistä ne päätökset pitäisi aloittaa.

Kyläkoulujen sulkeminen on lyhytnäköinen ja ristiriitainen linja tilanteessa, jossa juuri kylät ovat kasvamassa. Käytännössä kyläkoulut ovat täysiä tai lähes täysiä – ja tämä suunta jatkuu. Eläköityvät pariskunnat muuttavat kantakaupunkiin, ja heidän tilalleen kylille muuttaa nuoria perheitä. Tämä ei ole pelkkä tunne, vaan näkyy konkreettisesti koulujen oppilasmäärissä ja kiinteistökaupassa.

Sen sijaan keskustan alueella on kouluja, joiden osalta muutoksiin pitäisi nyt olla rohkeutta tarttua. Esimerkiksi Keskuskoulun tai Kummatinkoulun tilanne Pitkäkarissa kaipaa uudelleenarviointia. Keskustassa välimatkat ovat lyhyet, palveluverkko tiivis ja kuljetuskustannukset maltilliset. Sieltä löytyy todellisia säästömahdollisuuksia, ilman että lasten koulupolku tai perheiden arki särkyy.

Pitää olla poliittista uskallusta nähdä todellinen rakenne ja toimia sen mukaan.

Kyläkoulu on paljon enemmän kuin opetuspiste – se on yhteisön keskus, kylän tulevaisuuden kivijalka. Jos koulu lakkautetaan, ei katoa vain luokkahuone, vaan myös perheiden usko siihen, että kylällä kannattaa elää ja investoida. Koulun sulkeminen on usein alku alueen alamäelle.

On selvää, että Raahen kaupungin pitää sopeutua taloudellisesti. Mutta se on tehtävä viisaasti. Kyläkouluja ei tule lakkauttaa niin kauan kuin ne ovat täynnä ja niiden ympärille muuttaa väkeä.

Jos haetaan pysyviä ja reiluja ratkaisuja, silloin katse on käännettävä kantakaupunkiin, ei kyliin.

Koulun lakkautus ei ole säästö, jos sen mukana häviää kokonainen kylä.