Tämä kirjoitus on syntynyt turhautumisesta – mutta ei ilman syytä.

Keskustelu maahanmuutosta, erityisesti humanitaarisesta maahanmuutosta, on Suomessa tukahdutettu vuosikausia korulauseisiin, juhlapuheisiin ja "me vastaan rasistit" -asetelmaan. Samaan aikaan suomalainen arkitodellisuus kertoo aivan muuta: kadulla näkyy asioita, joita ei voi selittää virallisilla selityksillä.

Tämä kirjoitus kysyy ne kysymykset, joita moni suomalainen ei uskalla enää ääneen sanoa, vaikka ajattelee niitä päivittäin.
Se kysyy, miksi ihmiset, jotka eivät ole vielä osallistuneet yhteiskunnan rakentamiseen, näyttävät elävän sitä leveämmin kuin ne, jotka ovat maksaneet laskut vuosikymmenten ajan.
Se kysyy, miksi suomalainen joutuu todistelemaan pienuuttaan byrokratian rattaissa, mutta tulijaa ei saa edes epäillä – saati kysyä, mistä hänen varansa oikeasti tulevat.

Tämä ei ole vihaa. Tämä ei ole rasismia. Tämä on vaade oikeudenmukaisuudesta ja järjestelmän rehellisyydestä.
Jos rehellisyyttä ei kestä viranomainen eikä poliitikko, ongelma ei ole kysyjässä – vaan järjestelmässä.

Siksi tämä kirjoitus on tehty.

Mistä ne rahat tulevat?

Käyt katukuvassa Oulussa, Helsingissä, Tampereella. Näet ryhmiä nuoria miehiä, iPhone kädessä, Canada Goose -takki päällä, jalassa sadan euron lenkkarit. Vieressä sähköpotkulauta. Kahvilla Espresso Housessa. Vapaa, huoletonta elämää – ilman nähtävää kiirettä, työn tuomaa väsymystä tai arjen stressiä.

Ja sitten kysyt itseltäsi sen kysymyksen, jota ei saisi ääneen sanoa: Mistä ne rahat tulevat?

Eikö heidän pitänyt elää vastaanottorahalla? Eikö turvapaikanhakijan saama päiväraha ole kuusi euroa päivässä? Entä jos he ovat jo saaneet oleskeluluvan – eikö silloin tuloina ole pelkkiä tukia, juuri ja juuri peruselämään riittäviä?

Silti heidän elintasonsa näyttää paremmalta kuin monen suomalaisen eläkeläisen, pitkäaikaistyöttömän tai yksinhuoltajan. Miten tämä on mahdollista? Ja ennen kaikkea: miksi suomalainen, joka on elänyt, maksanut veronsa ja noudattanut sääntöjä koko ikänsä, ei näytä samalta?

Onko järjestelmä rakennettu sinisilmäiseksi?

Miten voi olla, että henkilö, jolla ei ole työtä, koulutusta tai virallisia tuloja, elää näkyvästi leveämmin kuin suomalainen, joka joutuu anomaan jokaisen satasen Kelalta ja pelkää koko ajan tukien leikkautumista?

Miksi Kelan asiakaspalvelussa pienituloinen suomalainen joutuu perustelemaan jopa 50 euron lahjan tai veronpalautuksen, mutta tulijalla ei ole minkäänlaista velvollisuutta ilmoittaa rahalähetyksiä ulkomailta tai mahdollista omaisuutta kotimaassaan?

Miten voi olla, että järjestelmä ei kysy mitään – mutta maksaa kaiken?

Mistä ne rahat todella tulevat?

Selityksiä on monia. Puretaanpa ne yksi kerrallaan.

1. "Saa niin hyvät tuet"

Ei pidä paikkaansa. Vastaanottorahalla tai edes Kelan perustuilla ei hankita brändivaatteita, uusimpia puhelimia tai makseta päivittäisiä taksimatkoja. Perustoimeentulo kattaa juuri ja juuri perustarpeet, ja siinäkin tapauksessa, että perhe saa täydet tuet, elämä on kaukana ylellisestä. Tästä ei ole epäselvyyttä.

Silti katukuva kertoo muuta. Miksi?

2. "Suvun tai perheen tuki"

Mahdollista. Rahaa voi tulla ulkomailta, pimeästi ja näkymättömästi. Western Union tai rahalähetyssovellukset eivät näy suomalaisissa tulorekistereissä. Lahjoituksia ei ilmoiteta Kelalle, eikä niitä juuri kysytäkään. Tulija voi saada tuhansia euroja vuodessa ilman että se vaikuttaa mihinkään.

Mutta miksi järjestelmä sallii tämän?

3. "Pimeä työ"

Todennäköistä. Autonpesu, kebab-kioskin keikkatyö, rakennusalan apuhommat, varastojärjestelyt, siivous. Ei sopimuksia, ei ilmoituksia. Ei veroa. Ei valvontaa. Vähän bisnestä, vähän käteistä. Sillä saa paljon enemmän kuin Kelan minimituilla. Samalla tuet juoksevat täydellä teholla, koska mitään ei näy virallisissa rekistereissä.

Miksi viranomaiset katsovat läpi sormien?

4. "Kaikki lahjoitettu"

Tätä kuulee usein. Kirkko, järjestöt, yksityiset auttajat. Kyllä, osa tavarasta tulee lahjoituksina – mutta onko realistista, että sadoilla ihmisillä on lähes uunituore elektroniikka, huippumerkkien vaatteet ja muodikkaimmat lenkkarit lahjoituksina? Jossain kohtaa logiikka katkeaa.

Kuka nämä kaikki tavarat rahoittaa? Ja miksi?

5. "Omat tulot – joita ei ilmoiteta"

Tämä on se kohta, josta pitäisi puhua enemmän. Jos henkilöllä on tuloja, mutta niitä ei ilmoiteta viranomaisille, kyseessä on järjestelmän väärinkäyttö. Jos taas viranomainen ei kysy eikä selvitä, kyseessä on sinisilmäisyyden aste, joka ylittää jo hyväuskoisuuden rajat.

Miksi suomalaiselta vaaditaan kaikki kuitit ja ilmoitukset – mutta tulijaa ei saa edes epäillä?

Miksi suomalainen ei saa samaa kohtelua?

Miksi suomalaisen eläkeläisen pitää odottaa hammashoitoa kuukausia ja hakea maksusitoumuksia, mutta tulija saa tulkin, terveydenhuollon ja kyydin heti? Miksi työtön suomalainen ohjataan kurssilta toiselle ilman konkreettista apua, mutta tulija saa opintopolun, kielikoulutuksen ja ohjaajan heti?

Miksi suomalaisen on osoitettava jatkuvasti pienuuttaan, mutta tulija saa kaiken oletuksella, että hänellä ei ole mitään?

Onko tämä yhdenvertaisuutta – vai kaksinaismoralismia?

Jos suomalainen eläisi kuten moni tulija elää – ilmoittamatta tulojaan, nauttien tuista ja samalla hankkien lisätuloja – hän olisi rikostutkinnassa alta aikayksikön. Mutta koska järjestelmä ei uskalla kysyä, ettei leimaudu väärin, se antaa toiselle väestölle käytännössä täydet oikeudet ilman vastuuta.

Tämä ei ole rasismia. Tämä on yhteiskunnallista rehellisyyttä.

Onko järjestelmä yksinkertaisesti liian heikko?

Kyllä. Se on heikko, läpinäkyvä ja helposti hyväksikäytettävä. Se ei vaadi mitään. Se ei tarkista mitään. Se perustuu siihen oletukseen, että kaikki toimivat oikein – vaikka osa ei koskaan aio toimia niin.

Tässä ei ole kyse kaikista maahanmuuttajista, vaan järjestelmästä, joka ei pysty erottamaan rehellistä ja vilpillistä. Se palkitsee molemmat samalla tavalla. Eikä suomalainen enää jaksa tätä.

Loppusanat

Tämä kirjoitus ei vaadi kovempaa kohtelua kenellekään, vaan reilumpaa kohtelua kaikille. Järjestelmä, joka ei toimi samalla tavalla kaikille, menettää kansalaistensa luottamuksen. Eikä sellaista järjestelmää enää kannateta – ei hiljaa, ei veronmaksulla, ei äänestämällä.

Jos suomalainen ei enää tunnista omaa maataan, sen järjestelmiä tai niiden oikeudenmukaisuutta, on aivan oikeutettua kysyä:

Miksi tätä ei korjata?

Ja kuka tästä hyötyy?