"Tämä kirjoitus on yhteiskunnallista keskustelua ja perustuu henkilökohtaiseen kokemukseen kuntapäättäjänä. Se ei kohdistu yksittäisiin virkamiehiin, vaan kriittisesti järjestelmän rakenteisiin ja käytäntöihin."

Kenen oikeus? Kun järjestelmä suojelee itseään ja jättää kuntalaisen maksajaksi

Meille opetetaan, että Suomi on oikeusvaltio. Että kansalaisella on oikeus valittaa viranomaisen päätöksistä ja että virkamiehet toimivat vastuullisesti ja lain mukaisesti.

Kaunis ajatus – mutta valheellinen.
Totuus iskee vastaan heti, kun yrittää saada oikeutta.

Kaikki alkaa kaupungin virkamiesten välinpitämättömyydestä. Päätösesityksiä valmistellaan kiireellä ja huolimattomasti, kuntalaisista piittaamatta. Moni viranhaltija tietää kyllä, että esitys ei kestä päivänvaloa – mutta ei hätää: valitusmekanismi on kallis ja hidas, eikä tavallisella ihmisellä ole varaa käyttää sitä kerta toisensa jälkeen.

Valititko hallinto-oikeuteen?
310 € lasku kilahtaa postiluukkuun.
Yhden valituksen hinta.
Seuraavasta taas 310 €.
Ja taas.

Ja mitä tekee järjestelmä? Se ei tutki virheitä – se laskuttaa niistä.
Vaikka päätös olisi selvästi lainvastainen.
Vaikka virkamies mokaisi.
Silti maksat sinä, ei viranomainen.

Tämä ei ole oikeusvaltiota. Tämä on maksullista hiljentämistä.
Hallintokoneisto on viritetty niin, että se suojelee itseään, ei kuntalaisia.

Siksi meillä on virkamiehiä, jotka eivät joudu vastuuseen.
Siksi meillä tehdään päätöksiä, joita ei koskaan korjata.
Siksi moni ei enää valita – koska ei ole varaa.

Tämä ei ole yksittäinen ongelma. Tämä on mätä järjestelmä, jossa oikeuden saaminen riippuu siitä, kuinka syvä lompakko sinulla on. Kansalaisvalvonta on rakennettu maksulliseksi, ja virkamies voi rauhassa nukkua yönsä, vaikka päätös olisi kuinka surkea.

Olen saanut tarpeekseni.

Tästä eteenpäin en enää yritä korjata virheitä. En selittele. En tappele tuulimyllyjä vastaan yksin, kun järjestelmä maksattaa oikeuden ja vapauttaa virkamiehet vastuusta.

Alan äänestää kuten moni muu jo tekee – kumileimasimena.
Niin kuin niin moni muukin on jo tehnyt vuosia: silmät kiinni, kättä ylös.
Kepulaiset, demarit, virkamiesten kavereina istuvat päättäjät – ei muuta kuin let’s go.
Jos kerran vastuulla ei ole väliä, niin tähän leikkiin on helppo lähteä.

Mutta yksi asia on varma: minä en ole hiljaa.
Ja jokainen kuntalainen, joka haluaa tietää mitä täällä oikeasti tapahtuu, saa sen myös tietää.

Tätä peliä pelataan nyt uusilla säännöillä.