Mauri Pekkarinen puolustaa keskustan energiapolitiikkaa – mutta puolustaako hän suomalaista sähkönkäyttäjää?

Mauri Pekkarinen julkaisi kirjoituksen, jossa hän puolustaa voimakkaasti keskustan 2010-luvun alussa rakentamaa energiapolitiikkaa. Kirjoituksesta jää kuitenkin yksi olennainen kysymys vastaamatta: puolustaako Pekkarinen suomalaista sähkönkäyttäjää vai keskustan omaa energiapoliittista perintöä?

Kirjoitus on käytännössä puolustuspuheenvuoro sille energialinjalle, joka synnytti Suomen tuulivoimabuumin, uusiutuvan energian tukijärjestelmät ja nykyisen sähkömarkkinamallin. Sen sijaan siinä ei juuri käsitellä niitä ongelmia, joista suomalaiset tänä päivänä keskustelevat.

Missä ovat vastaukset seuraaviin kysymyksiin?

• Miksi sähkön kokonaiskustannus on noussut vuosikymmenten aikana moninkertaiseksi?
• Miksi siirtomaksut ovat karanneet tavallisen kuluttajan ulottumattomiin?
• Miksi sähkömarkkinoilla nähdään yhä useammin negatiivisia hintoja ja suuria hintapiikkejä?
• Miksi uusia datakeskuksia ja vetylaitoksia perustellaan sillä, että sähköä on ajoittain liikaa? 
• Miksi tuulivoimahankkeita perutaan ympäri Suomea, vaikka niiden piti olla markkinaehtoisesti kannattavia?

Pekkarinen nostaa esiin väitteen, että Suomessa on Euroopan halvinta sähköä. Mutta mitä merkitystä tällä on suomalaiselle eläkeläiselle, omakotiasujalle tai pienyrittäjälle, jos sähkölaskun kokonaiskustannus on noussut rajusti verrattuna aikaan, jolloin sähköjärjestelmä perustui vakaaseen perusvoimaan?

Kuluttaja ei maksa pelkkää pörssisähkön tuntihintaa. Hän maksaa energian, siirron, verot ja perusmaksut. Lopputulos näkyy laskussa.

Kirjoituksessa korostetaan datakeskuksia, vetytaloutta ja uusiutuvan energian investointeja. Sen sijaan siinä ei tarkastella sitä, kuinka paljon pysyviä työpaikkoja nämä hankkeet luovat, kuinka paljon verotuloja ne tuottavat Suomeen ja kuinka paljon niiden vaatima infrastruktuuri maksaa suomalaisille.

Erityisen huolestuttavaa on se, että kaikki kriittiset kysymykset leimataan käytännössä populismiksi. Onko todella populismia kysyä:

• Kuka maksaa investoinnit?
• Kuka hyötyy investoinneista?
• Mitä hyötyä niistä on suomalaisille?
• Miten huoltovarmuus turvataan?
• Kuka vastaa purkukustannuksista?

Nämä eivät ole populistisia kysymyksiä. Ne ovat vastuullisen päätöksenteon peruskysymyksiä.

Pekkarisen kirjoituksesta jää vaikutelma, että keskustan energiapolitiikan onnistumista mitataan investointien määrällä ja rakennettujen megawattien määrällä. Suomalainen sähkönkäyttäjä mittaa onnistumista aivan toisella tavalla: sähkölaskulla, toimitusvarmuudella ja sillä, kuinka paljon hyötyä Suomeen lopulta jää.

Siksi on aiheellista kysyä, puolustaako Pekkarinen tässä kirjoituksessa suomalaista sähkönkuluttajaa vai ennen kaikkea sitä energiapoliittista linjaa, jonka rakentamisessa hän itse oli keskeisessä roolissa.

Mitä tästä pitäisi ajatella?

 

Pekkarinen kirjoittaa investoinneista, uusiutuvasta energiasta, datakeskuksista ja vetytaloudesta. Hän kehuu Suomen olevan sähköntuotannon menestystarina ja varoittaa poikkeamasta valitulta tieltä.

Mutta toimiiko sähköjärjestelmä pelkillä poliittisilla puheilla?

Kirjoitusta lukiessa herää väistämättä kysymys, perustuuko sen tarkastelukulma tämän päivän sähköjärjestelmän todellisuuteen vai 2010-luvun energiapoliittisiin tavoitteisiin?

Silti tuulivoima tuottaa tällä hetkellä 16.6.2026 klo9:30 vain noin 730 MW. Käytössä on alle kymmenesosa rakennetusta yli 9 000 MW:n tuulivoimakapasiteetista. 

Kesäaamuna, valoisaan aikaan vuodesta, jolloin sähkölämmityksen tarve on vähäinen ja olosuhteiden pitäisi olla uusiutuvan tuotannon kannalta suotuisat, Suomen sähkönkulutus ylittää edelleen oman tuotannon.

Samaan aikaan sähköjärjestelmää kannattelevat ydinvoima, vesivoima ja yhteistuotanto.

Juuri nämä tuotantomuodot pitävät valot päällä silloin, kun tuuli ei puhalla eikä aurinko riitä kattamaan kulutusta.

Suomalaisen sähkönkäyttäjän näkökulmasta energiapolitiikan onnistumista ei mitata rakennettujen tuulivoimaloiden määrällä, investointien euroilla eikä poliittisilla puolustuskirjoituksilla. Sitä mitataan sähkölaskulla, toimitusvarmuudella, teollisuuden kilpailukyvyllä ja sillä, kuinka paljon hyötyä Suomeen lopulta jää.

Siksi Pekkarisen kirjoitus näyttää ennen kaikkea keskustan vuosikymmeniä ajaman energiapolitiikan puolustuspuheenvuorolta. Se ei vastaa niihin kysymyksiin, joita suomalaiset tänään kysyvät.

Kuka hyötyy?

Kuka maksaa?

Ja ennen kaikkea: miten Suomi tuottaa tarvitsemansa sähkön silloin, kun tuuli ei puhalla ja kulutus on suurimmillaan?

Siihen kysymykseen Pekkarisen kirjoituksesta ei löydy vastausta.

https://www.suomenmaa.fi/mauri-pekkarinen/mihin-katosi-keskustan-energiapolitiikka/?fbclid=IwY2xjawSdyDVleHRuA2FlbQIxMQBicmlkETFhTldPZU9VYmJHSUdMS0ZFc3J0YwZhcHBfaWQQMjIyMDM5MTc4ODIwMDg5MgABHnCRkXr6qJa7D-601kUuh7U24MHAF1hgLRhCArDJP00s4lIXaP9NgOGJbz0g_aem_oWhzLx-9CTN8-VrvQUBUWQ

Raahen jätehuollon järjestäminen lähestyy päätöksen tekoa. Mutta mitä on jäänyt tekemättä?

Raahen jätehuollon tulevaisuudesta päätetään pian kaupunginhallituksessa ja lopullisesti valtuustossa 22. kesäkuuta. Kyse ei ole pienestä hallinnollisesta järjestelystä eikä yksittäisestä palvelumuutoksesta. Kyse on siitä, missä päätösvalta tulevaisuudessa sijaitsee, miten palvelut järjestetään ja millaisia mahdollisuuksia kaupungilla on kehittää omaa toimintaansa vuosikymmenien aikana.

Olen seurannut tätä asiaa läheltä jo pitkään. Kun kaupunginhallitus käsitteli jätehuollon järjestämistä toukokuussa 2025, esitin asian palauttamista uuteen valmisteluun. Esitykseni ydin oli yksinkertainen. Halusin, että myös kaupungin oma konserniyhtiö arvioidaan samalla vakavuudella kuin Vestiaan liittyminen.

Perustelut eivät olleet tuulesta temmattuja. Raahessa on jo olemassa jäteasema, lajitteluinfra ja osaamista. Kaupungilla on kokemusta omistajaohjauksesta esimerkiksi energia- ja vesiyhtiöiden kautta. Siksi pidin luonnollisena, että myös tätä vaihtoehtoa tarkastellaan ennen kuin päätetään luopua omasta järjestämisvastuusta.

Kaupunginhallitus ei palautusesitystäni hyväksynyt. Sen jälkeen valtuustossa totesimme ryhmäpuheenvuorossamme, ettei päätöksenteon tueksi ollut tehty riittävää vaikutustenarviointia eikä vaihtoehtoja ollut vertailtu tasapuolisesti. Jätimme myös eriävän mielipiteen. Keskeinen huolemme oli, että päätöstä oltiin tekemässä ilman kunnollista vertailua kaupungin oman toiminnan, mahdollisen konserniyhtiön ja Vestian välillä.

Vuosi on kulunut. Tänä aikana asiaa on selvitetty lisää. Juuri siksi osallistuin yrittäjien järjestämään tilaisuuteen, jossa jätehuollon tulevaisuutta käsiteltiin poikkeuksellisen laajasti. Tilaisuudessa kuultiin kaupungin viranhaltijoita, yrittäjäjärjestöjen edustajia, kuljetusalan toimijoita sekä jätehuollon käytännön toteuttajia.

Tilaisuuden jälkeen yksi kysymys nousi muiden yläpuolelle.

Keskustelussa esiteltiin useita erilaisia toimintamalleja eri puolilta Suomea. Kuusamo, Sysmä ja Lakeuden Eko osoittavat, ettei jätehuollon järjestämiseen ole olemassa vain yhtä ratkaisua. On kuntien omistamia yhtiöitä, kilpailutettuihin palveluihin perustuvia malleja ja erilaisia yhteistyöratkaisuja. Jokaisella on omat vahvuutensa ja heikkoutensa.

Silti yksi vaihtoehto puuttui edelleen varsinaisesta vertailusta.

Se sama vaihtoehto, jonka nostin esille kaupunginhallituksessa jo toukokuussa 2025.

Raahen oma konserniyhtiö.

Kaupunginhallitukselle tuotiin käytännössä vain yksi etenemissuunta, Vestia-jäsenyys. Samalla kaupungin omaa konserniyhtiömallia ei ole selvitetty samalla tarkkuudella, vaikka sitä esitettiin valmisteluun jo toukokuussa 2025.

Yrittäjätilaisuuden perusteella kävi selväksi, että kuljetuksia voidaan kilpailuttaa usealla tavalla. Palveluja voidaan hankkia markkinoilta. Jäteasemia voidaan ylläpitää erilaisilla malleilla. Käytännön toteutuksessa vaihtoehtoja on enemmän kuin julkisessa keskustelussa on annettu ymmärtää.

Yrittäjien järjestämässä tilaisuudessa esiteltiin myös käytännön esimerkkejä muualta Suomesta. Kuusamossa kaupunki on kilpailuttanut bio- ja pakkausjätteiden jätehuollon useassa urakassa, mutta säilyttänyt jäteaseman omassa hallinnassaan ja saa vastaanottotoiminnasta tuloja. Sysmä puolestaan on irtautunut alueellisesta jäteyhtiöstä ja järjestää jätehuoltoa nykyisin pääosin omana toimintanaan. Tilaisuudessa todettiin, että investoinnit on pitkälti maksettu pois ja vastaanottotoiminnasta kertyy kunnalle tuloja.

En väitä, että Kuusamon tai Sysmän malli olisi sellaisenaan oikea ratkaisu Raahelle. Ne kuitenkin osoittavat, että Suomessa on käytössä useita erilaisia toimivia järjestelmiä. Juuri siksi on perusteltua kysyä, onko myös Raahen oma konserniyhtiömalli selvitetty samalla perusteellisuudella kuin Vestiaan liittyminen.

Yrittäjätilaisuuden aineistossa todettiin myös, että Raahessa vaihtoehtoja ei ole punnittu eikä selvitetty tarkasti ja että ei ole kiire tehdä päätöstä ilman tarkempia selvityksiä vaihtoehdoista. Tätä näkemystä on vaikea sivuuttaa, sillä kyse ei ole poliittisesta kannanotosta vaan tilaisuudessa esitetystä yhteenvedosta.

Yksi asia on kuitenkin jäänyt vaivaamaan.

Kun kaupunginhallitus käsitteli asiaa toukokuussa 2025, esitin valmisteluun lisättäväksi kaupungin oman konserniyhtiövaihtoehdon. Esityksessä nostettiin esiin muun muassa paikallisen päätäntävallan säilyminen, nykyisen jäteaseman ja infrastruktuurin hyödyntäminen, mahdollisuus kilpailuttaa kuljetuksia useissa osissa sekä mahdollisuus rakentaa toimintaa vaiheittain kaupungin omistaman yhtiön kautta.

Esitys ei saanut enemmistön tukea. Vuoden aikana käyty keskustelu on kuitenkin osoittanut, ettei kysymys ollut epärealistisesta ajatuksesta. Päinvastoin. Yrittäjätilaisuudessa esitellyt Kuusamon, Sysmän ja muiden kuntien ratkaisut osoittavat, että Suomessa toimii useita erilaisia malleja, joissa kunta säilyttää merkittävän ohjausvallan jätehuollon järjestämisessä.

Juuri tästä syystä konserniyhtiövaihtoehdon puuttuminen vertailusta herättää edelleen kysymyksiä. Jos tavoitteena on löytää Raahen kannalta paras ratkaisu, olisi luonnollista, että myös tämä vaihtoehto olisi arvioitu samalla tarkkuudella kuin Vestiaan liittyminen.

Siksi palaan samaan kysymykseen, jonka esitin jo yli vuosi sitten.

Miksi kaupungin omaa konserniyhtiömallia ei ole arvioitu samalla perusteellisuudella kuin Vestiaan liittymistä?

Tähän kysymykseen kaupunginhallituksen olisi hyvä löytää vastaus ennen kuin se tekee lopullisen esityksensä valtuustolle.

Kuntalaisilla on oikeus tietää, että kaikki vaihtoehdot on selvitetty. Vasta sen jälkeen voidaan aidosti sanoa, että päätös on tehty parhaiden käytettävissä olevien tietojen perusteella.