torstai 24. heinäkuuta 2025

 

Mikä saa ihmisen nousemaan kuolemaan?

Onko Herra lähempänä vuoren huipulla?

Nepalin vuorilta kannetaan jälleen ruumiita alas. Sherpat raahaavat kiipeilijöiden jään peittämiä kehoja takaisin leireihin – ihmisiä, jotka eivät koskaan päässeet huipulle asti. Useimmat eivät kuole laskeutuessaan, vaan jo matkalla ylös: jäätyneinä, hylättyinä, eksyneinä tai hapen loppuessa.
Miksi ihminen maksaa itsensä hengiltä? Mikä ajaa hänet huipulle – tai yrittämään sitä, vaikka hinta voi olla elämä?

Tässä muutama vastaus. Yhtä oikeaa ei ole.

1. Koska vuori on siellä

Vanha kiipeilijöiden mantra, "Because it's there", on yhtä selitys kuin toteamus. Ihminen on utelias, kilpailuhenkinen ja haluaa jättää jäljen maailmaan – tai ainakin omaan mieleensä. Vuori on symboli rajasta, jota ei ole vielä ylitetty.


2. Koska elämä tasamaalla ei riitä

Moderni maailma on mukava, mutta monelle kiipeilijälle liiankin mukava. Arjen latteus, sähköpostit, liikennevalot ja velvoitteet ajavat osan ihmisistä etsimään jotain todellisempaa – sellaista, jossa jokaisella hengenvedolla on merkitys.
Vuorella se merkitys löytyy: ei siksi, että se olisi helppoa, vaan koska se on vaikeaa.


3. Koska ego kuiskaa: pystyt siihen

Moni lähtee vuorelle voittamaan itsensä – mutta joskus käy toisin päin. Kiipeily on siitä rehellinen laji, että siinä ei voi valehdella: jokainen askel on totuus. Ongelma on siinä, että kun omasta rajasta tulee pakkomielle, ei enää kuunnella vuorta, ei kehoa – eikä järkeä.
Ja silloin ei enää tulla alas.


4. Koska huipulla ollaan lähempänä Jumalaa

Vuoret ovat kautta historian olleet pyhiä paikkoja. Himalajan sherpoille Everest on Maailman Äiti – Chomolungma.
Kiipeilijälle vuorenhuippu voi olla symbolinen kohtaaminen itsensä tai jumaluuden kanssa. Jotkut sanovat, että Herra kuiskaa huipulla.
Valitettavasti Hän ei aina päästä takaisin alas.


5. Koska se on muotia – eikä kukaan halua jäädä ilman kuvaa

Kiipeilystä on tullut myös osa somea ja statusta. Kun matkapaketit tarjoavat Everestin huipun "neljässä viikossa", ei kaikilla ole tarvittavaa kokemusta – mutta rahalla saa sherpan, teltan ja happipullon.
Tulos näkyy ruumiina jäässä.
Ja silti uusia tulijoita tulee.


Mikä ajaa ihmisen kuolemaan vuorella?

Ehkäpä tämä: elämänhalu. Ei kuolemanhalu – vaan niin kova halu elää täysillä, että samalla hyväksytään mahdollisuus kuolla.
Ja siinä on jotain kunnioitettavaa, jotain surullista – ja jotain hyvin inhimillistä.



"Vuori ei pyydä sinua. Se ei tarvitse sinua. Mutta jos nouset, se antaa sinulle hetken – ja ottaa omansa, jos niin haluaa."

Joskus Herra todella on lähempänä. Mutta kannattaa varmistaa, että pääsee vielä kertomaan siitä muille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti