Tuulivoiman talous – lupaukset ja todellisuus

Suomen energiapolitiikassa eletään ristiriitaista aikaa. Samalla kun tuulivoimaa hehkutetaan ratkaisuna ilmastoon ja talouteen, todellisuus näyttää paljon karummalta. Tänä aamuna Fingridin tilastot näyttivät karua faktaa: tuulivoimakapasiteettia on verkossa 8885 megawattia, mutta tuotanto oli vain 253 megawattia. Vaje sähköntuotannossa oli peräti 2500 megawattia, joka katettiin tuonnilla ja muulla säädettävällä tuotannolla. Tämä kertoo, miksi koko keskustelussa talous ja sähkömarkkinat kietoutuvat erottamattomasti yhteen.

Tuulivoiman rakentaminen on ollut hurjaa. Kymmenessä vuodessa kapasiteetti on moninkertaistunut, mutta sähkömarkkinan hinnat ja investointien kannattavuus eivät tue alaa samalla tavalla kuin aiemmin. Saksan viimeisimmässä merituulivoimahuutokaupassa ei jätetty yhtään tarjousta. Samoin Suomessa Metsähallituksen kilpailutukset Pyhäjoen-Raahen ja Närpiön merialueille päättyivät ilman ostajia. Kansainväliset sijoittajat eivät enää lähde mukaan, jos liiketoimintamalli ei ole uskottava.

Tämä kehitys näkyy yhtiöiden taloudessa. Myrsky Energia maksoi vuosina 2022–2023 omistajilleen osinkoja yli 18 miljoonaa euroa, mutta teki silti yli 10 miljoonan tappion ja sai tilintarkastajalta vakavan huomautuksen toiminnan jatkuvuudesta. Ålandsbanken vetäytyi kesällä yhteistyöstä, ja CIP:n kaltaiset kansainväliset rahoittajat joutuvat jatkuvasti pohtimaan, uskaltavatko enää sitoa varojaan suomalaisiin hankkeisiin. Ruotsissa Markbygdenin ja Önusbergetin jättihankkeet ovat miljardivelkojen kanssa kriisissä.

Samaan aikaan kotitaloudet maksavat. Halpa tuulisähkö markkinoilla painaa säädettävän tuotannon kannattavuuden niin alas, että yhteistuotantolaitoksia ollaan sulkemassa. Niitä kuitenkin tarvitaan juuri silloin, kun ei tuule. Kun varmaa kapasiteettia katoaa markkinoilta, hinnanvaihtelu vain kasvaa. Elokuussa pörssisähkö oli kalliimpaa kuin keskitalvella. Tämä ei ole sattumaa, vaan suora seuraus rakenteesta, jossa kulutusta ja tuotantoa tasapainotetaan markkinoiden ehdoilla ilman riittävää varmistettua säätövoimaa.

Investointilupauksissa on nähty paljon kaunistelua. Tuulivoimayhtiöt puhuvat miljardiluokan panostuksista, mutta verotuloina kunnille jää usein murusia. Rakennuslupamaksuja alennetaan tai lykätään, jopa vastoin lakia, kuten Lestijärven ja Alajärven esimerkit osoittavat. Käytännössä yhteiskunta kantaa suuren osan riskeistä, mutta tuotot valuvat ulkomaisille rahastoille ja sijoittajille.

Raahessa tätä keskustelua ei voi sivuuttaa. Kaupungin satamaan suunniteltiin mittavaa investointia juuri sillä oletuksella, että merituulivoima toisi alueelle elinvoimaa. Nyt, kun kilpailutukset kaatuvat ja sijoittajat vetäytyvät, kysymys kuuluu: mitä tämä tarkoittaa meidän taloudellemme? Satamainvestoinnin rahoituskuvio perustui osin EU-tukeen ja riskiarviointiin, jossa oletettiin, että merituulivoimasta tulee veturi. Jos hankkeet kaatuvat, kaupungin talous jää heikompaan asemaan.

Poliittiset päättäjät voivat toki odottaa ihmettä. Mutta totuuden kieltäminen vain suurentaa riskiä. Jos tuulivoimahankkeiden talous ei kanna, seuraukset eivät jää yhtiöiden kontolle. Ne kaatuvat kuntien, alueiden ja lopulta tavallisten kansalaisten maksettaviksi.

Tässä tilanteessa on syytä kysyä: jatkammeko edelleen sokeasti rakentamista, vai pysähdymmekö katsomaan, mikä oikeasti kannattaa? Talouden realiteetit eivät katoa sillä, että niistä vaietaan.

Lähteet

• Fingrid: tuotanto- ja kulutustilastot 8.9.2025 klo12:28

• Clean Energy Wire, Reuters, Affärsvärlden: Saksan offshore-huutokauppa (08/2025)

• Tekniikka & Talous: Metsähallituksen merituulivoimakilpailutus epäonnistui (09/2025)

• Talouselämä: Myrsky Energian talous ja osingot (2024–2025)

• Affärsvärlden: Markbygden Ett ja Önusberget Vind -talouskriisit (2024–2025)

• YLE, Helsingin Sanomat: pörssisähkön hintakehitys (2025)

• Alajärvi ja Lestijärvi: rakennuslupamaksujen oikeustapaukset (Vaasan HAO, 2020-luvulla)