Raahen Seutu kirjoitti tänä aamuna 

Raahe on tehnyt itsestään kalliin- Teollisuustonttien hintataso on yli kaksikertainen lähikaupunkeihin verrattuna.

Yksi puhelu, yksi investointi, yksi kaupunki

Olen puhunut teollisuustonttien hinnasta syksystä 2021. Silloin sanoin, että Raahe ei voi hinnoitella itseään ulos kilpailusta. Sanoin myös, että meidän pitää rakentaa malli, jossa yrittäjä saa yhdellä puhelulla kaiken tarvitsemansa tiedon päätöksentekoa varten.

Yksi puhelu. Yksi vastuuhenkilö. Yksi selkeä polku.

Viisi vuotta on kulunut. Mitään rakenteellista muutosta ei ole tehty.

Nyt lehdessä todetaan, että tonttien hinnat ovat yli kaksinkertaiset lähikaupunkeihin verrattuna. Fakta on pöydässä. Samaan aikaan tontit eivät liiku. Silti keskustelu kääntyy siihen, ettei hinta ole ainoa ratkaiseva tekijä.

Ei olekaan. Mutta se on tekijä.

Jos kaksi kuntaa ovat logistisesti mahdollisia vaihtoehtoja ja toisessa tontti maksaa viisi euroa neliöltä ja toisessa yksitoista, se näkyy laskelmassa. Yritykset eivät tee sijoittumispäätöksiä mielikuvalla vaan taulukolla.

Sama toimintakulttuuri näkyy Seminaarin alueessa.

Syksyllä 2021 esitin, että alueen kehittäminen voidaan rakentaa EU-hankerahoituksen varaan. Laadin myöhemmin hankesuunnitelman. Tein kustannusarvion. Rakensin rahoitusrakenteen. Toimitin asiapaperit eteenpäin. Vastaan tuli toteamus, että omarahoitusosuus on liian suuri.

Omarahoitusosuus ei ole yksi luku budjettirivillä. Se koostuu useista elementeistä. Se on vipu, jolla saadaan ulkopuolista rahaa liikkeelle. Kun kokonaisuus on kolmekymmentä miljoonaa euroa ja siitä merkittävä osa tulee EU-rahoituksena, kyse ei ole kulusta vaan pääoman rakentamisesta.

Kolmekymmentä miljoonaa euroa ei ole paperilla oleva numero. Se on työmaita, palkkoja, aliurakoita, suunnittelua, materiaaleja. Se on raahelaisia yrityksiä ja raahelaisia työntekijöitä. Meillä on kaupungissa rakennusyritys, joka on kunnostanut kirkon ja tekee parhaillaan Porvari- ja kauppakoulua. Osaamista on. Referenssit ovat kovia. Kokemus suojelukohteista on todistettu.

Silti hanke seisoo.

Kaupungin tehtävä ei ole varoa investointeja. Kaupungin tehtävä on rakentaa edellytykset niille. Tonttihinnoittelu, hankintamallit ja investointivalmistelu ovat samaa kokonaisuutta. Ne kertovat, halutaanko olla aktiivinen toimija vai odottaa, että joku muu ratkaisee.

Raahe ei voi nojata siihen ajatukseen, että joku päivä tulee iso hanke, joka pelastaa kaiken. Elinvoima syntyy rakenteesta, ei toiveesta ja puheesta, jota olemme kyllä kuulleet. 

Olen puhunut yhdestä puhelusta, kilpailukyvystä ja investointien vipuvaikutuksesta viisi vuotta. Nyt keskustelu on viimein julkista. Se on hyvä asia. Se tarkoittaa, että asia ei ole enää yhden valtuutetun huomio, vaan yhteinen kysymys.

Tämä ei ole henkilökohtainen kysymys. Tämä on suuntaa koskeva kysymys.

Halutaanko Raahe, joka hinnoittelee, varoo ja odottaa.

Vai Raahe, joka rakentaa, kokeilee ja ottaa hallitun riskin.

Minä tiedän kumman valitsen.