Miksi yhteiskunta tappaa toiminnallaan yrittämisen?

Suomessa puhutaan paljon yrittäjyyden tukemisesta. Pidetään juhlapuheita, jaetaan palkintoja ja luvataan helpottaa arkea. Samaan aikaan käytännön päätökset menevät usein täysin toiseen suuntaan.

Yksi hyvä esimerkki löytyy lähempää kuin moni arvaakaan.

2000-luvun alkupuolella Suomessa tehtiin vakavia laskelmia siitä, että maassa oli runsaasti peltoalaa toisarvoisessa käytössä. Ajatus oli yksinkertainen: jos osa tästä pellosta otettaisiin öljykasvien viljelyyn — rypsille, rapsille tai sinapille — voitaisiin tuottaa merkittävä osa raskaan liikenteen polttoaineesta kotimaassa.

Ei puhuttu haaveista. Puhuttiin numeroista.

Samaan aikaan eräs viljelijä teki juuri näin. Hän viljeli sinappia, puristi siitä öljyn ja valmisti biodieseliä omaan käyttöönsä. Sillä polttoaineella käytiin töissä pellolla ja metsässä. Koneet toimivat, moottorit pyörivät ja työ tuli tehtyä.

Mutta sitten tuli vastaan se todellinen este.

Ei tekniikka.
Ei pelto.
Ei osaaminen.

Vaan verotus.

Valtio päätti, että myös omaan käyttöön valmistetusta polttoaineesta pitää maksaa samat verot kuin huoltoasemalta ostetusta dieselistä. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että oma tuotanto muuttui taloudellisesti järjettömäksi. Byrokratia kasvoi, kustannukset nousivat ja toiminta loppui.

Se oli oppikirjaesimerkki siitä, miten hyvä idea voidaan tappaa hallinnollisella päätöksellä.

Tämä ei ole yksittäistapaus. Tämä on toimintatapa.

Suomessa yrittäminen on tehty vaikeaksi monella tasolla. Verotus on korkea, sääntely on raskasta ja epävarmuus on jatkuvaa. Yrittäjä ei tiedä, mitä seuraavaksi kielletään, verotetaan tai muutetaan.

Samalla ihmetellään, miksi investoinnit vähenevät ja miksi yritykset siirtävät toimintaa muualle.

Todellisuus on yksinkertainen.

Yrittäminen ei kuole siksi, että ihmiset eivät haluaisi yrittää.
Yrittäminen kuolee siksi, että järjestelmä tekee siitä liian riskialtista ja liian kallista.

Kun viljelijä ei saa käyttää omaa polttoainettaan ilman raskasta verotusta, viesti on selvä.
Kun yritys ei voi investoida ilman jatkuvaa sääntöjen muuttumisen pelkoa, viesti on selvä.
Kun työn tekemisestä rangaistaan korkeammilla kustannuksilla kuin tekemättömyydestä, viesti on selvä.

Silloin yhteiskunta ei tue yrittämistä.
Silloin yhteiskunta estää yrittämistä.

Suomessa on osaamista, resursseja ja työhalua. Meillä on peltoa, metsää, koneita ja ihmisiä, jotka haluavat tehdä työtä ja kehittää uutta. Mutta jos järjestelmä tekee jokaisesta ideasta riskin ja jokaisesta investoinnista epävarman, yrittäminen hiipuu.

Ei siksi, että ihmiset olisivat laiskoja.
Vaan siksi, että järjestelmä tekee yrittämisestä kannattamatonta.

Ja silloin seuraukset näkyvät kaikkialla.

Työpaikat vähenevät.
Verotulot pienenevät.
Palvelut heikkenevät.
Velka kasvaa.

Samaan aikaan poliitikot kysyvät, miksi talous ei kasva.

Vastaus on yksinkertainen.

Talous ei kasva, jos yrittämistä rajoitetaan enemmän kuin sitä kannustetaan.

Suomi ei tarvitse lisää juhlapuheita yrittäjyydestä.
Suomi tarvitsee päätöksiä, jotka tekevät yrittämisestä kannattavaa.

Muuten käy niin kuin sinappidieselin kanssa.

Hyvä idea syntyy.
Se toimii käytännössä.
Ja lopulta järjestelmä sammuttaa moottorin.