Kun kaikki verot ovat tapissa – mikään ei silti riitä

Suomessa käydään jatkuvaa keskustelua julkisen talouden ongelmista. Velkaa otetaan lisää, veroja kiristetään ja silti valtiovarainministeriö kertoo vuodesta toiseen, että rahaa ei ole. Tästä syntyy väistämättä kysymys: onko ongelma todella verotulojen määrä vai se, miten taloutta hoidetaan?

Polttoaineen hinta on hyvä esimerkki tästä ongelmasta.

Kun suomalainen menee tankkaamaan auton, hän ei maksa pelkästään polttoaineesta. Litrassa on useita päällekkäisiä kustannuksia, joista suuri osa on poliittisia päätöksiä.

Ensimmäinen kerros on polttoainevero. Se koostuu energiasisältöverosta ja hiilidioksidiverosta. Bensiinissä tämä vero on yhteensä noin 70–75 senttiä litralta ja dieselissä hieman yli 50 senttiä litralta. Tämän päälle tulee vielä huoltovarmuusmaksu, pieni mutta pakollinen maksu valtion huoltovarmuusrahastoon.

Seuraava kerros on jakeluvelvoite. Tämä ei ole muodollisesti vero, mutta vaikutus on aivan sama. Suomessa polttoaineyhtiöiden on pakko sekoittaa liikennepolttoaineisiin uusiutuvia biopolttoaineita. Nämä ovat kalliimpia kuin fossiilinen polttoaine, ja kustannus siirtyy suoraan kuluttajan maksettavaksi. Jakeluvelvoitteen vaikutus on yleensä noin 15–25 senttiä litralta bensiinissä ja dieselissä usein vielä enemmän.

Kun nämä kustannukset on lisätty, päälle tulee vielä arvonlisävero. Suomessa maksetaan siis arvonlisävero myös polttoaineverosta ja jakeluvelvoitteen aiheuttamasta hinnasta. Käytännössä veroa maksetaan verosta.

Kun kaikki nämä kerrokset lasketaan yhteen, suomalaisen polttoainelitrasta noin euro on veroa tai poliittisten päätösten aiheuttamaa kustannusta. Jos pumpulla lukee esimerkiksi 1,80 euroa litralta, itse polttoaineen, jalostuksen ja jakelun osuus on siitä alle puolet.

Vertailu naapurimaihin kertoo paljon.

Ruotsi päätti viime vuosina laskea jakeluvelvoitetta merkittävästi. Päätös pudotti dieselin hintaa kerralla kymmeniä senttejä litralta. Norjassa taas energiapolitiikkaa tehdään öljymaan realiteeteista käsin. Vaikka Norja on kallis maa monella mittarilla, polttoaineen hinnassa ei ole samanlaista poliittista lisäkuormaa kuin Suomessa.

Suomessa tilanne on päinvastainen. Polttoaineeseen on ladattu ilmastopolitiikkaa, verotusta ja velvoitteita niin paljon, että markkinahinta jää sivurooliin.

Tämä on myös inflaatiopolitiikan näkökulmasta erikoinen ratkaisu. Polttoaineen hinta vaikuttaa lähes kaikkeen taloudessa. Se näkyy kuljetuskustannuksissa, elintarvikkeiden hinnoissa, rakentamisessa ja käytännössä jokaisessa tuotantoketjussa. Kun polttoaine kallistuu, kallistuu lähes kaikki.

Juuri tällaisissa tilanteissa monissa maissa reagoidaan verotukseen. Polttoaineveroja voidaan tilapäisesti laskea, jotta inflaatiopaineita saadaan hillittyä. Suomessa reaktio on usein päinvastainen: veroja kiristetään tai uusia velvoitteita lisätään samaan aikaan kun hinnat nousevat.

Tämä kertoo laajemmasta ongelmasta suomalaisessa talouspolitiikassa.

Kun talous sakkaa, ensimmäinen ajatus on verojen kiristäminen. Kun inflaatio kiihtyy, kustannuksia ei kevennetä. Kun investointeja pitäisi houkutella, yritysten ja energiankäytön kustannuksia nostetaan.

Lopputulos on se, minkä kaikki näkevät: verot ovat tapissa, mutta julkinen talous ei silti pysy tasapainossa.

Jos talous ei kasva, jokainen verokeskustelu muuttuu nollasummapeliksi. Silloin riidellään vain siitä, keneltä otetaan ja kenelle annetaan. Se ei rakenna yhtään tehdasta, ei lisää tuottavuutta eikä tuo uusia investointeja Suomeen.

Polttoaineen hinnan rakenne kertoo tästä ajattelusta paljon. Sen sijaan että hintaa tarkasteltaisiin osana koko talouden toimintaa, siitä on tehty poliittinen väline. Lopulta lasku päätyy kuluttajalle, yrittäjälle ja koko talouteen.

Suomessa keskustellaan paljon siitä, mistä saadaan lisää verotuloja. Vähemmän keskustellaan siitä, miten talous saataisiin kasvamaan niin, että verotuloja syntyy ilman jatkuvaa kiristämistä.

Jos talouspolitiikan suuntaa ei muuteta, sama keskustelu jatkuu vuodesta toiseen. Veroja nostetaan, velkaa otetaan lisää ja silti todetaan, että mikään ei riitä.

Polttoaineen hinta on vain yksi esimerkki tästä kokonaisuudesta – mutta hyvin paljastava sellainen.