Kuka kopioi ja ketä?

Tänään sain kuulla mielenkiintoisen väitteen.
Minun blogitekstini ovat kuulemma kopioitu jostain.

Hetken mietin asiaa. En siksi että väite olisi pitänyt paikkansa, vaan siksi että jäin pohtimaan mitä sillä oikeastaan tarkoitetaan.

Jos kirjoitan kokemuksesta, mitä olen itse nähnyt, kokenut tai tehnyt, niin mistä se olisi kopioitu?

Olen kirjoittanut vuosien aikana aika monesta asiasta. Kirkosta eroamisesta, matkasta Hollantiin, pyöräilykulttuurista Utrechtissa, kunnallispolitiikasta, energiasta, tuulivoimasta ja vähän elämästä yleensäkin. Niissä teksteissä on mukana omia kokemuksia, keskusteluja ihmisten kanssa ja joskus myös pelkkää ihmettelyä siitä, miten maailma ympärillä toimii.

Niitä on aika vaikea kopioida mistään.

Jos joku joskus kirjoittaa esimerkiksi tilanteesta, jossa rivitalon seinän takana asuva kirkkoherra lähettää kirjeen ja pyytää miettimään vielä kerran kirkosta eroamista, niin siinä on aika vahva henkilökohtainen elementti mukana. Tai jos kirjoittaa matkasta Utrechtin keskustaan ja ihmettelee pyöräilykulttuuria, jossa liituraitapukuinen johtaja polkee töihin nahkasalkku tarakalla, niin sekin on enemmän matkamuisto kuin kirjallisuuslainaus.

Ehkä tässä on kyse jostain muusta.

Kun ihminen kirjoittaa pitkään, hänelle muodostuu oma tapa kirjoittaa. Oma rytmi, oma kieli ja oma tapa rakentaa ajatusta. Joku käyttää akateemista kieltä, joku kirjoittaa kuin virkamies ja joku kirjoittaa kuin puhuisi kahvipöydässä.

Minä kuulun siihen viimeiseen ryhmään.

Kirjoitan niin kuin puhun. Joskus suoraan, joskus vähän kiertäen, joskus huumorilla ja joskus vähän piikikkäästi. Tarkoitus ei ole esittää kirjailijaa vaan avata ajatuksia ja herättää keskustelua.

Blogikirjoittamisen idea on oikeastaan aika yksinkertainen. Kerrotaan havainto, kerrotaan tarina ja kysytään lopuksi miksi asiat ovat niin kuin ovat.

Jos joku kokee sen kopioinniksi, niin se on jo aika mielenkiintoinen ajatus.

Minulle kirjoittaminen on ollut tapa pysähtyä hetkeksi ajattelemaan asioita ääneen. Välillä teksti syntyy nopeasti, välillä sitä pyörittelee pidempään. Joskus teksti herättää keskustelua ja joskus se menee ohi hiljaisuudessa.

Se kuuluu asiaan.

Yhden asian voin kuitenkin luvata.

Jos joskus kopioin jotain, niin se on hyvä idea, jonka joku toinen on keksinyt ennen minua. Mutta omat kokemukset, omat havainnot ja omat ajatukset syntyvät edelleen ihan samalla tavalla kuin ennenkin.

Omassa päässä.

Ja jos joku haluaa väittää muuta, niin sekin on ihan sallittua. Se kuuluu samaan keskusteluun kuin nämä blogitekstitkin.

Kirjoitetaan, luetaan ja ollaan välillä eri mieltä. Se on paljon terveempi tapa kuin se, että kukaan ei sano mitään.

Jos joku edelleen epäilee kopiointia, niin asia on helppo ratkaista.

Lukekaa tekstit.

Jos niissä on virheitä, murretta ja välillä vähän liikaakin suoraa puhetta, niin ne ovat todennäköisesti minun kirjoittamiani.