Oulun Kärpät – paljon rahaa, vähän tulosta

Oulussa on totuttu siihen, että keväällä pelataan isoista asioista. Tänä ja viime keväänä hallin ovet menivät kiinni aivan liian aikaisin. Kun joukkue pelaa Liigan kolmanneksi suurimmalla budjetilla ja jää silti sivuun ratkaisukeväästä, kyse ei ole enää sattumasta. Se on merkki siitä, että rakenteessa on jotakin pielessä.

Jääkiekossa on yksi vanha totuus. Maalia kohti voi hyökätä kuinka paljon tahansa, mutta jos laukaukset eivät mene sisään, tulosta ei synny. Kärppien viimeiset kaksi kautta näyttävät juuri siltä. Liike on ollut kovaa, mutta suunta hajanaista.

Urheilujohdon linja – missä meni pieleen

Kärppien menestysvuosien aikana seura tunnettiin selkeästä urheilullisesta identiteetistä. Joukkue rakennettiin tiettyä pelitapaa varten. Pelaajat sopivat toistensa ympärille ja roolit olivat tarkkoja.

Viime vuosina suunta on muuttunut. Pelaajahankinnat ovat muistuttaneet enemmän palapeliä, jossa paloja kerätään eri pöydiltä ilman että kokonaiskuva on täysin valmis. Paperilla rosteri on näyttänyt hyvältä. Yksittäisiä taitavia pelaajia on ollut paljon, mutta kokonaisuus ei ole muodostanut selkeää rakennetta.

Monessa pelissä Kärpät on näyttänyt joukkueelta, jossa kaikki osaavat pelata, mutta kukaan ei johda peliä. Ykkössentteri, joka rytmittää hyökkäyksen. Puolustaja, joka rauhoittaa viisikon. Pelaaja, joka ottaa pukukopin haltuun vaikeina hetkinä. Näitä rooleja ei voi ostaa irrallisina palasina.

Kun urheilullinen linja vaihtelee, myös pelitapa alkaa elää. Silloin joukkue ei koskaan ehdi rakentaa selkeää identiteettiä.

Oulun pelaajapolun katkeaminen

Kärppien vahvin ase oli aikanaan oma pelaajatuotanto. Oulusta nousi jatkuvasti uusia pelaajia Liigaan ja siitä eteenpäin maailmalle.

Pukukopissa oli aina pelaajia, joille seura merkitsi enemmän kuin pelkkää sopimusta. He tiesivät mitä Kärppä-logo tarkoittaa ja mitä Oulussa odotetaan.

Kun oma pelaajapolku ohenee, myös identiteetti ohenee. Joukkue alkaa muistuttaa siirtomarkkinoilta koottua ryhmää. Pelaajat tulevat eri sarjoista ja eri kulttuureista. Osa on matkalla seuraavaan sopimukseen, osa hakemassa uutta alkua.

Tällainen ryhmä voi olla yksilöinä taitava, mutta yhteisen suunnan rakentaminen vie aikaa. Liigassa aikaa ei ole paljon.

Muukalaislegioona ilman yhteistä suuntaa

Kärpät ei ole ainoa seura, jossa ulkomaalaisia pelaajia on paljon. Se on osa modernia jääkiekkoa.

Ongelma syntyy silloin, kun joukkueen selkäranka ei ole riittävän vahva. Jos pukukopissa ei ole riittävästi pelaajia, jotka kantavat seuran kulttuuria, suunta alkaa hajota.

Silloin pelistä katoaa se kuuluisa yhteinen päämäärä. Viisikko liikkuu, mutta liike ei aina ole samaan suuntaan.

Miksi Tappara tekee saman rahalla enemmän

Tappara on viime vuosien Liigassa ollut se seura, joka tekee asioita järjestelmällisesti. Pelaajabudjetti ei ole valtavasti suurempi kuin monella kilpailijalla, mutta rakenne on selkeä.

Tapparassa joukkue rakennetaan pelitavan ympärille. Pelaajat valitaan rooleihin, ei pelkän tilaston perusteella. Jokaisella ketjulla on tehtävä. Jokaisella puolustajaparilla on tarkoitus.

Kun rakenne on kunnossa, yksittäiset pelaajat näyttävät paremmilta kuin ehkä ovatkaan. Se on hyvin rakennetun joukkueen merkki.

Kärppien kysymys tulevaisuudelle

Oulussa ei ole pulaa osaamisesta eikä jääkiekon kulttuurista. Kärpät on edelleen yksi suomalaisen jääkiekon suurista seuroista.

Siksi kysymys ei ole siitä, voiko Kärpät nousta takaisin. Kysymys on siitä, miten suunta käännetään.

Onko ratkaisu uusissa pelaajissa, vai siinä että seura palaa takaisin siihen identiteettiin, joka teki siitä aikanaan dynastian?

Jos suunta löytyy uudelleen, Oulussa pelataan taas keväällä pitkälle.

Jos ei löydy, reilun kolmen miljoonan budjetti on vain kallis tapa katsoa pudotuspelejä televisiosta.