Varjokehysriihi

Kehysriihi lähestyy, ja sama kysymys on taas pöydällä: mistä rahat ja kuka maksaa. Tätä keskustelua on käyty vuosikausia, mutta liian usein katse kääntyy verojen korottamiseen tai palvelujen leikkaamiseen. Molemmat ovat lyhyen aikavälin ratkaisuja. Julkinen talous ei korjaannu tempuilla, vaan tekemällä päätöksiä, jotka vähentävät menoja pysyvästi.

Olen pitänyt oman varjokehysriihen. Se perustuu yksinkertaiseen ajatukseen: säästöt tehdään rakenteista, ei peruspalveluista. Rahaa ei etsitä sairaaloista, kouluista tai vanhusten hoidosta, vaan niistä järjestelmistä, joissa raha kiertää ilman vastuuta tuloksista.

Valtion taloudessa liikkuu vuosittain kymmeniä miljardeja euroja. Kun kokonaisuutta katsoo rauhassa, huomaa nopeasti, että ongelma ei ole yksittäinen menoerä vaan rakenteiden kerrostuminen. Jokainen uusi ohjelma, tukimuoto ja virasto on lisätty hyvää tarkoittaen, mutta vanhaa ei ole purettu. Lopputuloksena on järjestelmä, joka kasvaa koko ajan raskaammaksi ja kalliimmaksi ylläpitää.

Ensimmäinen ja suurin säästökohde löytyy yritys- ja hanketuista. Valtion yritystuet ovat useita miljardeja euroja vuodessa. Osa tuista on perusteltuja, mutta osa ylläpitää toimintaa, joka ei koskaan muutu kannattavaksi. Julkinen raha ei saa olla pysyvä tekohengitys. Kun tehottomimmat tuet karsitaan, säästö syntyy nopeasti ja pysyvästi. Tässä on realistista löytää 150 miljoonan euron vuosittainen säästö ilman että elinkelpoiset yritykset kärsivät.

Toinen säästökohde löytyy hallinnosta. Suomessa hallintoa on rakennettu kerros kerrokselta. Jokainen uudistus on tuonut mukanaan uuden organisaation, uuden tietojärjestelmän ja uuden raportointivelvoitteen. Samalla vanhat rakenteet ovat jääneet paikalleen. Tämä näkyy päällekkäisenä työnä ja kasvavina kustannuksina. Kun samoja tehtäviä hoidetaan useassa paikassa, raha kuluu hallintoon eikä palveluihin. Hallinnon rakenteita keventämällä ja päällekkäisyyksiä purkamalla voidaan säästää 100 miljoonaa euroa vuodessa ilman että kansalaisen saama palvelu heikkenee.

Kolmas säästökohde liittyy työvoimapolitiikkaan. Työllisyyspalveluihin käytetään merkittävästi rahaa, mutta osa rahoituksesta kiertää hankkeiden kautta ilman mitattavaa vaikutusta työllistymiseen. Rahaa käytetään toiminnan ylläpitämiseen, ei tuloksiin. Kun resurssit kohdennetaan suoraan työllistämiseen ja tehottomat välikerrokset poistetaan, kustannukset pienenevät ja vaikuttavuus paranee. Tässä on realistista saavuttaa 80 miljoonan euron säästö.

Neljäs säästökohde löytyy julkisista hankinnoista. Julkisten hankintojen arvo on noin 40 miljardia euroa vuodessa. Jo pieni parannus hankintojen suunnittelussa ja kilpailutuksessa tuottaa merkittäviä säästöjä. Kyse ei ole palvelujen vähentämisestä vaan siitä, että sama palvelu hankitaan järkevämmin. Kun kilpailutus toimii ja kustannuksia seurataan tarkasti, 50 miljoonan euron säästö on täysin saavutettavissa.

Viides säästökohde löytyy valtion kiinteistöistä. Valtiolla on rakennuksia, joiden käyttöaste on matala mutta ylläpitokustannukset jatkuvat vuodesta toiseen. Tyhjät tilat maksavat joka päivä. Kun vajaakäyttöiset kiinteistöt myydään tai tiloja yhdistetään, kustannukset pienenevät pysyvästi. Tässä on realistista saavuttaa 20 miljoonan euron säästö.

Yhteensä näistä toimenpiteistä kertyy 400 miljoonan euron pysyvä vuosittainen säästö. Summa ei ratkaise kaikkia julkisen talouden ongelmia, mutta se osoittaa suunnan. Kun rakenteita korjataan johdonmukaisesti, vaikutus kasvaa vuosi vuodelta.

Julkisessa keskustelussa puhutaan usein siitä, että säästöjä on mahdoton tehdä ilman kipua. Tämä ei pidä paikkaansa. Suurin osa julkisista menoista syntyy järjestelmistä, ei palveluista. Kun järjestelmät yksinkertaistetaan ja vastuu selkeytetään, kustannukset laskevat luonnollisesti.

Valtion talouden tasapainottaminen on ennen kaikkea johtamiskysymys. Rahaa on riittävästi, mutta sitä käytetään liian monessa paikassa samaan aikaan. Kun päätöksenteko keskittyy olennaiseen ja rakenteet pidetään selkeinä, talous pysyy hallinnassa.

Tämä varjokehysriihi ei ole täydellinen eikä valmis. Se on esimerkki siitä, että säästöjä löytyy, kun kokonaisuutta tarkastellaan rehellisesti. Nyt tarvitaan päätöksiä, jotka kestävät aikaa ja palauttavat luottamuksen julkiseen taloudenpitoon.