Toimivaa jätteenkuljetusta ei pidä rikkoa – mitä laki oikeasti vaatii ja mistä Raahe saa itse päättää?
Raahen kaupunginvaltuusto teki yksimielisesti suuren päätöksen: jätehuolto järjestetään tulevaisuudessa kaupungin omana toimintana ja sitä varten perustetaan kaupungin sataprosenttisesti omistama jätehuoltoyhtiö.
Päätös ratkaisi yhden suuren kysymyksen.
Se ei vielä ratkaissut sitä, millainen Raahen tulevasta jätehuoltojärjestelmästä rakennetaan.
Nyt alkaa vaihe, jossa tehdään monta kuntalaisten arkeen ja kukkaroon vaikuttavaa ratkaisua. Yksi tärkeimmistä koskee jätteenkuljetusta.
Saako raahelainen jatkossakin itse valita yrityksen, joka käy tyhjentämässä hänen sekajäteastiansa, vai kilpailuttaako kaupunki kuljetukset ja määrää sitä kautta, mikä yritys milläkin alueella jätteet kuljettaa?
Tästä keskusteltaessa pitää ensin erottaa kaksi asiaa toisistaan:
Mitä jätelaki pakottaa meidät tekemään?
ja
Mistä Raahe saa itse päättää?
Niitä ei pidä sotkea keskenään.
Lähtökohta: Raahessa jätteiden keräys toimii jo
Tämä on minusta koko keskustelun tärkein lähtökohta.
Raahessa ei olla rakentamassa jätteiden keräystä tyhjästä.
Meillä on tällä hetkellä erittäin hyvin toimiva jätteiden keräys.
Kaupungissa toimii useita jätteenkuljetusyrityksiä. Jäteastiat tyhjennetään, palvelua on saatavilla ja kiinteistön haltija voi nykyisessä järjestelmässä valita yrityksen, jonka kanssa tekee sopimuksen sekajäteastiansa tyhjentämisestä.
Jos palveluun tai hintaan ei ole tyytyväinen, yrityksen voi vaihtaa.
Meidän ei siis tarvitse ensimmäiseksi kysyä, kuinka saamme jätteiden keräyksen Raahessa toimimaan.
Se toimii jo.
Oikea kysymys kuuluu:
Jos järjestelmää halutaan muuttaa, mitä sellaisia hyötyjä muutoksella saavutetaan, että toimivasta järjestelmästä ja samalla kuntalaisen nykyisestä valinnanmahdollisuudesta kannattaa luopua?
Mitä jätelaki sitten pakottaa tekemään?
Jätelain lähtökohta on selvä.
Asumisessa syntyvän yhdyskuntajätteen jätehuollon järjestäminen kuuluu kunnalle. Tämä koskee muun muassa vakinaisessa asunnossa ja vapaa-ajan asunnossa syntyvää jätettä.
Tästä Raahe ei voi päättää toisin.
Kunnan pitää siis huolehtia siitä, että jätehuoltojärjestelmä on olemassa ja toimii.
Myöskään yksittäinen kiinteistönomistaja ei voi normaalisti ilmoittaa, ettei hän halua kuulua järjestettyyn jätehuoltoon ja hoitaa jätteitään täysin haluamallaan tavalla.
Jätteet on luovutettava asianmukaisesti järjestettyyn jätehuoltoon.
Tämän laki määrää.
Mutta tästä ei seuraa, että kaupungin pitäisi itse kuljettaa kaikki jätteet tai kilpailuttaa kaikkien kiinteistöjen sekajätteen kuljetukset.
Siinä tulee vastaan kunnan oma päätösvalta.
Sekajätteen kuljetukseen on kaksi vaihtoehtoa
Jätelaki tuntee kaksi erilaista tapaa järjestää kiinteistöittäinen sekajätteen kuljetus.
Ensimmäinen on kunnan järjestämä jätteenkuljetus.
Siinä kunta kilpailuttaa kuljetukset. Käytännössä kaupunki tai sen jäteyhtiö hankkii kuljetuspalvelun yrityksiltä ja kilpailutuksen perusteella ratkaistaan, mikä yritys hoitaa kuljetuksia milläkin alueella.
Tässä mallissa kiinteistönomistaja ei itse valitse jätteenkuljetusyritystään.
Toinen vaihtoehto on kiinteistön haltijan järjestämä jätteenkuljetus.
Siinä kiinteistön haltija tekee itse sopimuksen valitsemansa jätteenkuljetusyrityksen kanssa.
Tämä on jätelain sallima järjestelmä myös tulevaisuudessa.
Siksi on väärin väittää, että uuden kaupungin jäteyhtiön perustaminen tai jätelaki itsessään pakottaisi Raahen siirtymään järjestelmään, jossa kuntalainen menettää mahdollisuutensa valita sekajätteensä kuljettaja.
Ei pakota.
Mutta valinnanvapaus ei synny automaattisesti
Tässä kohtaa haluan olla aivan tarkka.
Jätelaki ei myöskään sano, että jokaisella kuntalaisella olisi ehdoton oikeus valita oma jätteenkuljettajansa.
Kiinteistön haltijan järjestämän kuljetuksen säilyttäminen edellyttää kunnan päätöstä ja jätelain 37 §ä säädettyjen ehtojen täyttymistä.
Ensinnäkin kuljetuspalveluja pitää olla saatavilla kattavasti ja luotettavasti sekä kohtuullisin ja syrjimättömin ehdoin.
Kuten nytkin!
Toiseksi järjestelmän pitää edistää jätehuollon yleistä toimivuutta ja alueellista kehittämistä eikä siitä saa aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle.
Kuten nytkin!
Kolmanneksi vaikutusten pitää kokonaisuutena arvioiden olla myönteisiä.
Ja tässä laissa on erittäin kiinnostava sanamuoto:
arvioinnissa on otettava erityisesti huomioon vaikutukset kotitalouksien asemaan sekä yritysten ja viranomaisten toimintaan.
Tämä tarkoittaa, ettei asiaa voida ratkaista vain kysymällä, kumpi järjestelmä olisi kaupungin hallinnolle helpompi.
Pitää selvittää myös, mitä järjestelmät merkitsevät kuntalaiselle ja paikallisille yrityksille.
Juuri siksi tarvitaan kunnollinen vertailu.
Nykyisen järjestelmän toimivuus pitää osoittaa myös tiedolla
Minun poliittinen lähtökohtani on, että nykyinen valinnanvapaus säilytetään.
Mutta jos haluamme tehdä kestävän päätöksen, emme voi tyytyä pelkästään toteamaan, että järjestelmä meidän kokemuksemme mukaan toimii.
Se pitää pystyä myös osoittamaan.
Kuinka kattavasti kuljetuspalvelua on saatavilla?
Kuinka monta yritystä palvelua tarjoaa?
Onko palvelua saatavilla myös haja-asutusalueilla?
Millaiset hinnat kotitaloudet maksavat?
Onko asiakkailla todellinen mahdollisuus kilpailuttaa palvelua?
Onko järjestelmä aiheuttanut merkittäviä ympäristö- tai terveysongelmia?
Miten se vaikuttaa paikallisiin yrityksiin?
Kun nämä tiedot kootaan avoimesti, voidaan arvioida jätelain 37 § edellytysten täyttymistä.
Minusta lähtötilanteemme on vahva juuri siksi, että Raahessa toimii jo useita kuljetusyrityksiä ja järjestelmä toimii käytännössä.
Mutta tämäkin pitää dokumentoida.
Kunnan kilpailutuskaan ei tarkoita, että kaupunki ajaisi itse jäteautolla
Tämäkin väärinkäsitys kannattaa oikaista.
Jos Raahe valitsisi kunnan järjestämän kuljetuksen, kaupungin ei tarvitsisi perustaa omaa jäteautokalustoa ja palkata kaikkia kuljettajia itse.
Kuljetukset voidaan kilpailuttaa yrityksille.
Lainsäädäntö vieläpä velvoittaa kuntaa suunnittelemaan kilpailutukset niin, että kaiken kokoisilla yrityksillä on mahdollisuus osallistua. Kuljetushankinnat pitää lähtökohtaisesti jakaa osiin siten, että useampi kuin yksi yritys voidaan valita palveluntuottajaksi.
Tämä suojaa osaltaan pieniä yrityksiä.
Mutta siinäkin mallissa yksi olennainen asia muuttuu:
asiakas ei enää itse valitse yritystä.
Valinnan tekee kilpailutuksen kautta kaupunki.
Tämä on juuri se poliittinen valinta, josta kuntalaisten pitää tietää ennen päätöksentekoa.
Kaupunki määrää joka tapauksessa, minne jäte viedään
Myös tämä kannattaa ymmärtää.
Kiinteistön haltijan järjestämä kuljetus ei tarkoita täydellistä vapautta koko jätehuoltoketjussa.
Vaikka kuntalainen valitsee kuljetusyrityksen, jäte on toimitettava kunnan määräämään vastaanotto- tai käsittelypaikkaan.
Kuljetusyritys ei siis voi viedä kunnan vastuulle kuuluvaa jätettä vapaasti minne haluaa.
Kunta säilyttää näin mahdollisuuden hallita sille kuuluvaa jätehuollon kokonaisuutta ja materiaalivirtoja.
Tämä on tärkeä ero:
voidaan säilyttää kuntalaisen oikeus valita kuljettaja ilman, että kaupunki luopuu vastuustaan jätehuollon kokonaisuudesta.
Kaikki jätteet eivät kuulu saman valinnanvapauden piiriin
Tämäkin pitää sanoa suoraan, ettei synny väärää kuvaa.
Kun puhun kiinteistön haltijan mahdollisuudesta valita jätteenkuljettaja, puhun tässä ennen kaikkea sekalaisesta yhdyskuntajätteestä eli tavallisesta sekajätteestä.
Biojätettä ja pakkausjätteitä koskevat osittain erilaiset säännökset.
Lainsäädäntö määrää tietyille kiinteistöille biojätteen ja pakkausjätteiden erilliskeräysvelvollisuuksia. Näissä kunnan päätösvalta ja kiinteistön haltijan mahdollisuus valita kuljettaja eivät ole samanlaisia kuin sekajätteessä.
Siksi kaikkia jäteastioita ei pidä niputtaa samaan keskusteluun.
Entä kompostointi?
Biojätteen erilliskeräysvelvollisuus ei myöskään tarkoita automaattisesti sitä, että jokaisen kiinteistön olisi pakko ostaa biojätteelle kuljetuspalvelu.
Jätelaki mahdollistaa biojätteen pienimuotoisen käsittelyn kiinteistöllä.
Käytännössä tämä tarkoittaa asianmukaista kompostointia, kun sitä koskevat vaatimukset ja ilmoitusvelvollisuudet täytetään.
Minusta tämä on hyvä esimerkki siitä periaatteesta, jota Raahen tulevassa jätehuollossa pitäisi noudattaa:
Kun kuntalainen pystyy itse hoitamaan asian lainmukaisesti ja asianmukaisesti, järjestelmän pitää mahdollistaa se ilman tarpeetonta byrokratiaa.
Kaikki määräykset eivät tule eduskunnasta
Tämä on kuntalaisen kannalta ehkä yksi vähiten tunnetuista asioista.
Jätelaki antaa kunnalle oikeuden antaa omia jätehuoltomääräyksiä.
Niissä voidaan antaa paikallisista oloista johtuvia määräyksiä esimerkiksi jätteiden lajittelusta, keräämisestä, jäteastioista, kuljetuksesta ja käsittelystä.
Toisin sanoen kaikki kuntalaisen kohtaamat jätehuollon säännöt eivät välttämättä tule suoraan jätelaista tai EU:n.
Osa niistä voi olla meidän omia paikallisia päätöksiämme.
Siksi uuden jätehuoltojärjestelmän rakentamisessa pitäisi jokaisen uuden velvoitteen kohdalla kysyä:
Vaatiiko laki tätä?
Jos ei vaadi, miksi Raahe vaatii?
Mitä hyötyä määräyksestä saadaan?
Mitä se maksaa kuntalaiselle?
Onko tavoite mahdollista saavuttaa vähemmän rajoittavalla tavalla?
Minusta hyvä periaate on hyvin yksinkertainen:
Se minkä laki vaatii, tehdään. Se minkä tarpeellisuus pystytään osoittamaan, tehdään. Mutta sääntelyä ei rakenneta sääntelyn vuoksi.
Entä jätemaksut?
Oma jäteyhtiö ei myöskään tarkoita sitä, että jätemaksuilla voitaisiin vapaasti kerätä rahaa kaupungin kassaan.
Jätelain mukaan kunnan on perittävä järjestämästään jätehuollosta jätemaksua, jolla katetaan tehtävän hoitamisesta aiheutuvia kustannuksia.
Maksun pitää vastata tarjottua palvelutasoa.
Jätemaksulla saa kerätä pääomalle enintään kohtuullisen tuoton.
Kunta voi periä myös erillistä perusmaksua esimerkiksi jäteneuvonnan, rekisterien ja alueellisten vastaanottopaikkojen kustannusten kattamiseen.
Jätetaksasta pitää myös tiedottaa julkisesti, ja kuntalaisille pitää vuosittain kertoa jätemaksujen kertymästä ja siitä, mihin rahat on käytetty.
Tämä on uuden yhtiömme kannalta erittäin tärkeä periaate.
Kustannusten pitää olla läpinäkyviä.
Kuntalaisen pitää pystyä ymmärtämään, mistä hän maksaa.
Lisäksi jätelaissa on mahdollisuus poiketa jätetaksan mukaisesta maksusta, jos se muodostuisi esimerkiksi jätteen määrä ja palvelutaso huomioon ottaen kohtuuttoman suureksi tai pieneksi.
Miksi paikalliset yritykset ovat tässä tärkeitä?
Olemme perustelleet oman jäteyhtiön perustamista muun muassa paikallisella päätösvallalla, elinvoimalla ja positiivisilla yritysvaikutuksilla.
Näiden sanojen pitää näkyä myös käytännössä.
Olisi erikoista perustaa oma jäteyhtiö paikallisen elinvoiman nimissä ja rakentaa heti sen jälkeen järjestelmä, joka tarpeettomasti kaventaisi jo toimivien paikallisten yritysten markkinoita.
Minusta lähtökohdan pitäisi olla päinvastainen.
Paikallisia jätteenkuljetusyrityksiä ei pidä nähdä kaupungin uuden jäteyhtiön kilpailijoina. Ne pitää nähdä sen yhteistyökumppaneina.
Uuden yhtiön ei tarvitse tehdä itse kaikkea, minkä se teoriassa voisi tehdä.
Jos markkinoilla oleva yritys tekee jonkin työn hyvin, tehokkaasti ja kilpailukykyisesti, meidän kannattaa hyödyntää sitä.
Näin myös kaupungin oman yhtiön organisaatio voidaan pitää kevyempänä.
Ensin laskelmat – sitten päätös
Tähän päädymme jälleen samassa asiassa, josta koko jätehuoltoratkaisu aikanaan lähti.
Tarvitsemme vaihtoehdoista vertailulaskelman.
Mitä kotitalous maksaa nykyisessä kiinteistön haltijan järjestämässä kuljetuksessa?
Mitä se maksaisi kunnan kilpailuttamassa järjestelmässä?
Mitä järjestelmät merkitsevät haja-asutusalueille?
Mitä ne merkitsevät paikallisille yrityksille?
Mitä ne merkitsevät kaupungin oman jäteyhtiön kustannuksille?
Kuinka paljon hallintoa kumpikin vaihtoehto vaatii?
Mitä ympäristövaikutuksia vaihtoehdoilla on?
Ja mitä hyötyä järjestelmän muuttamisesta todellisuudessa saataisiin?
Vasta kun nämä tiedot ovat pöydällä, voidaan tehdä perusteltu päätös.
Ja tällä kertaa tiedot pitää julkaista myös kuntalaisten nähtäville ymmärrettävässä muodossa.
Mitä minä siis esitän?
Minun lähtökohtani on, että Raahessa säilytetään kiinteistön haltijan järjestämä sekajätteen kuljetus ja sen mukana kuntalaisen mahdollisuus valita jätteenkuljetusyrityksensä, jos jätelain 37 § edellytykset selvitysten perusteella täyttyvät.
Nykyisen järjestelmän toimivuus antaa mielestäni erittäin vahvan lähtökohdan tämän selvittämiseen.
Samalla uuden jäteyhtiön rakentamisessa pitäisi noudattaa muutamaa yksinkertaista periaatetta:
pidetään organisaatio kevyenä,
pidetään kustannukset avoimina,
hyödynnetään paikallisia yrityksiä,
säilytetään toimiva kilpailu,
ei rakenneta tarpeettomia paikallisia lisävelvollisuuksia,
ja säilytetään kuntalaisen oma päätösvalta kaikkialla, missä laki sen mahdollistaa ja järjestelmä toimii.
Tämä ei ole lain vastustamista.
Päinvastoin.
Tämä on sen selvittämistä, mitä laki todella edellyttää – ja sen jälkeen oman kunnallisen päätösvaltamme käyttämistä raahelaisten hyväksi.
Pitkä jätehuoltoprosessi opetti meille yhden asian.
Vaihtoehtoa ei pidä sulkea pois ennen kuin se on selvitetty.
Siksi myös jätteenkuljetuksessa järjestys pitää olla sama:
Ensin selvitetään. Sitten lasketaan. Sen jälkeen päätetään.
Ja lopulta palaamme samaan kysymykseen, jonka esitin paikallislehteen kirjoittamassani mielipidekirjoituksessa:
Jos nykyinen jätteiden keräys toimii, jätelain edellytykset täyttyvät eikä laki pakota meitä poistamaan raahelaiselta mahdollisuutta valita oma sekajätteensä kuljettaja – mikä olisi niin painava peruste, että meidän pitäisi ottaa tämä valinnanmahdollisuus häneltä pois?
Minä en sellaista perustetta tällä hetkellä näe.
Lähteet
Jätelaki 646/2011, erityisesti 32, 35–37, 41, 41 a, 78–82 ja 91–92 §, Finlex.
Valtioneuvoston asetus jätteistä 978/2021, Finlex.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu 18.2.2016/538 kiinteistön haltijan järjestämän jätteenkuljetuksen edellytyksistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti