Ratkaiseeko yt-neuvottelut Pohteen perusongelmaa?

Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialue Pohde on saanut päätökseen jälleen yhdet yhteistoimintaneuvottelut. Uutinen on suuri: noin 300 ihmistä uhkaa irtisanominen ja kokonaisuudessaan henkilöstövaikutukset ovat tätä suuremmat, kun mukaan tulevat muun muassa eläköitymiset, määräaikaisten tehtävien päättymiset, osa-aikaistamiset ja muut säästötoimet.

Yksittäiselle työntekijälle työpaikan menettäminen on aina suuri asia. Sitä ei pidä vähätellä.

Mutta yli kahden miljardin euron hyvinvointialueen taloutta tarkasteltaessa meidän on uskallettava kysyä myös vaikeampi kysymys:

Ratkaisevatko yt-neuvottelut Pohteen perusongelman?

Julkisessa keskustelussa on puhuttu jopa 500 työntekijän irtisanomisesta. Se oli neuvottelujen alussa esitetty arvio, mutta lopputulos on toinen. Pohteen mukaan irtisanomiset kohdistuvat noin 300 henkilöön. Loput henkilöstösäästöistä syntyvät esimerkiksi eläköitymisten hyödyntämisestä, määräaikaisten tehtävien päättymisestä ja johdon lomautuksista.

Myös irtisanomisten kohdentuminen on syytä tuntea.

Johtaja- ja päällikkötehtävät vähenevät 9,4 prosenttia, asiantuntija- ja tukipalvelutehtävät 5,4 prosenttia ja välittömän asiakas- ja potilastyön tehtävät 1,1 prosenttia.

Henkilöiksi muutettuna puhutaan noin 64 johto- ja esihenkilötehtävästä, 104 asiantuntija-, hallinto- ja tukitehtävästä sekä 134 välittömän asiakas- ja potilastyön tehtävästä. Toisin sanoen johto-, esihenkilö-, asiantuntija-, hallinto- ja tukitehtävistä lähtee 168 henkilöä ja asiakas- ja potilastyöstä 134. Irtisanomiset jakautuvat siten noin 56/44 prosenttia.

Tämä on mielestäni tärkeää sanoa ääneen. Jos olemme vaatineet hyvinvointialueilta kevyempää hallintoa ja matalampia johtamisrakenteita, emme voi samaan aikaan tuomita sitä, että säästöjä todella kohdistetaan suhteellisesti voimakkaammin näihin tehtäviin.

Mutta tästä vasta varsinainen kysymys alkaa.

Yt-neuvottelujen tuloksella Pohde arvioi saavuttavansa vuonna 2027 noin 28,8 miljoonan euron taloudellisen vaikutuksen. Se on paljon rahaa.

Pohteen vuoden 2026 talousarviossa toimintakulut ovat kuitenkin noin 2,264 miljardia euroa. Yt-ratkaisun 28,8 miljoonaa vastaa siitä vain noin 1,3 prosenttia.

Tämä asettaa koko keskustelun toiseen mittakaavaan. Jos 300 ihmisen irtisanomisella ja muilla henkilöstötoimilla vaikutetaan noin 1,3 prosenttiin kokonaiskuluista, meidän pitää kysyä, mitä tapahtuu jäljelle jäävälle lähes 99 prosentille.

Muuttuuko itse rakenne?

Tästä päästään kysymykseen, jota hyvinvointialueiden taloudesta keskusteltaessa kysytään mielestäni aivan liian harvoin.

Puhumme jatkuvasti siitä, kuinka paljon yksi lääkärikäynti maksaa, paljonko yksi diabetespotilas maksaa tai kuinka paljon sata tiettyä sairautta sairastavaa ihmistä maksaa yhteiskunnalle.

Mutta paljonko maksaa järjestelmä ennen ensimmäistäkään potilasta?

Sairaalat ja terveyskeskukset ovat olemassa. Päivystysvalmius ja tietojärjestelmät ovat olemassa. Kiinteistöt lämmitetään, laitteet hankitaan ja huolletaan, hallinto ja johtaminen ovat olemassa ja henkilöstöä tarvitaan ylläpitämään valmiutta.

Ambulanssit eivät voi odottaa tallissa ilman henkilökuntaa siihen saakka, kunnes ensimmäinen sydäninfarkti tulee.

Suuri osa terveydenhuollon kustannuksista syntyy siis siitä, että järjestelmä on olemassa ja toimintavalmiina.

Tässä tullaan terveydenhuollon talouden yhteen kiinnostavimmista kysymyksistä.

Jos terveyskeskuksessa on lääkäri, hoitaja, vastaanottohuone, laboratorio ja tietojärjestelmä valmiina ja kapasiteettia on vapaana, yhden uuden potilaan aiheuttama todellinen lisäkustannus voi olla aivan jotain muuta kuin hänen laskennallinen keskimääräinen yksikkökustannuksensa.

Sama koskee sataa potilasta.

Niin kauan kuin ihmiset voidaan hoitaa olemassa olevalla kapasiteetilla, suurempi potilasmäärä jakaa järjestelmän kiinteitä kustannuksia useammalle asiakkaalle. Keskimääräinen kustannus asiakasta kohti voi silloin jopa pienentyä.

Raja tulee vastaan siinä vaiheessa, kun kapasiteetti loppuu. Kun tarvitaan uusi lääkäri, uusi hoitaja, lisää vuodepaikkoja, uusi osasto, lisää ostopalveluja tai kokonaan uusi rakennus, kustannus nousee uudelle tasolle.

Talouskeskustelussa pitäisi siksi erottaa toisistaan ainakin kolme asiaa:

järjestelmän ylläpitokustannus, keskimääräinen kustannus asiakasta kohti ja yhden lisäasiakkaan aiheuttama todellinen lisäkustannus.

Ne eivät ole sama asia.

Pohteen kiinteistöt tarjoavat tästä hyvän esimerkin.

Pohteen mukaan kuntien ja kaupunkien sote- ja pelastustoimen kiinteistöjen vuokrataso oli ennen hyvinvointialueuudistusta vuonna 2022 noin 70 miljoonaa euroa. Vuonna 2023 valtioneuvoston asetuksen mukainen vuokrataso nousi noin 100 miljoonaan euroon.

Nousua tuli yhdessä vuodessa noin 30 miljoonaa euroa eli 42 prosenttia.

Vertailun vuoksi nyt käytyjen yt-neuvottelujen arvioitu säästövaikutus on 28,8 miljoonaa euroa.

Toisin sanoen yhden rakenteellisen kustannuserän muutos oli suurempi kuin nyt sadoilla henkilöstöön kohdistuvilla toimenpiteillä tavoiteltava vuotuinen säästö.

Pohteen tekniset palvelut hallinnoivat noin 800 000 neliömetriä tiloja useissa sadoissa osoitteissa, ja niiden käyttötalouden vuosibudjetin suuruusluokka on 100–110 miljoonaa euroa.

Tässä mittakaavassa kannattaa varmasti kysyä jokaisen neliön kohdalla: tarvitsemmeko tätä?

Eikä tarkastelua pidä jättää kiinteistöihin.

Vuoden 2026 talousarviossa Pohteen henkilöstökulut ovat noin 1,147 miljardia euroa, mutta palvelujen ostotkin ovat noin 748 miljoonaa euroa. Niistä asiakaspalvelujen ostoja on noin 419 miljoonaa ja muiden palvelujen ostoja noin 329 miljoonaa euroa.

Kun henkilöstöstä haetaan 28,8 miljoonan säästöä, on täysin perusteltua kysyä samalla, kuinka tarkasti lähes 750 miljoonan euron palveluostot käydään läpi.

Yhden prosentin tehostaminen 748 miljoonan euron kokonaisuudessa tarkoittaisi noin 7,5 miljoonaa euroa.

Ei tietenkään ole olemassa nappia, jota painamalla prosentti voidaan vain ottaa pois. Mutta mittakaava kannattaa ymmärtää.

Myös Pohteen konsernirakenne ansaitsee kriittisen tarkastelun.

Pohteen tarkastuslautakunta nostaa vuoden 2025 arviointikertomuksessa esiin kiinnostavan asian: Pohteella on sen mukaan poikkeuksellisen laaja tytär- ja osakkuusyhteisörakenne muihin hyvinvointialueisiin verrattuna.

Vuonna 2025 Pohde osti omilta konserniyhteisöiltään palveluja 158,8 miljoonalla eurolla. Summa kasvoi edellisestä vuodesta 5,8 miljoonaa euroa.

Tämä ei tarkoita, että konserniyhtiöt olisivat tarpeettomia tai niiden palvelut turhia. Mutta niidenkin kohdalla pitää voida esittää sama kysymys kuin jokaisen muun rakenteen kohdalla:

Mitä lisäarvoa tämä rakenne tuottaa potilaalle ja mitä sen ylläpitäminen maksaa?

Jos vastausta ei pystytä osoittamaan, rakennetta pitää uskaltaa tarkastella kriittisesti.

On myös oltava reilu.

Pohteen vuoden 2025 tulos oli 57,3 miljoonaa euroa ylijäämäinen. Vuoden 2024 tulos oli vielä 50,7 miljoonaa euroa alijäämäinen. Muutos on siis ollut huomattava.

Vanhoja alijäämiä jäi kuitenkin katettavaksi noin 68,6 miljoonaa euroa, ja tulevien vuosien valtionrahoituksen kehitys tekee tilanteesta edelleen vaikean.

Pohteen taloudesta ei siis pidä luoda kuvaa täysin hallitsemattomasta syöksystä. Jotakin on jo saatu aikaan.

Nyt pitäisi varmistaa, ettei seuraava askel ole pelkästään henkilöstön vähentämistä vaan aidosti järjestelmän rakenteiden uudistamista.

Mutta vaikka Pohteen rakenteesta löydettäisiin kaikki mahdollinen tehostettava, jäljelle jää vielä toinen puoli yhtälöstä:

Kuinka paljon palveluja tulevaisuudessa tarvitaan?

Voimme järjestellä organisaatioita loputtomasti. Voimme yhdistää yksiköitä, vähentää johtajia, kilpailuttaa palveluja ja tehostaa tilankäyttöä.

Mutta jos samaan aikaan väestön palvelutarve kasvaa jatkuvasti, juoksemme koko ajan liikkuvan maalin perässä.

Suomalaisten ylipaino ja lihavuus ovat merkittävä kansanterveysongelma. Tyypin 2 diabetes, sydän- ja verisuonisairaudet, tuki- ja liikuntaelinsairaudet sekä monet muut pitkäaikaissairaudet kuormittavat terveydenhuoltoa. Myös liikkumattomuudella on oma hintansa.

Mutta tässäkin taloudellinen vaikutus pitää ymmärtää oikein.

Jos sata ihmistä onnistuu elämäntapamuutosten avulla välttämään tyypin 2 diabeteksen, Pohde ei voi seuraavana aamuna sulkea terveyskeskusta ja kirjata säästöä tilille. Järjestelmä on edelleen olemassa.

Todellinen pitkän aikavälin hyöty syntyy siitä, ettei järjestelmän kapasiteettia tarvitse kasvattaa yhtä nopeasti. Tarvitaan vähemmän uusia vastaanottoaikoja, lääkityksiä, hoitohenkilöstöä, sairaalahoitoa ja myöhemmässä vaiheessa raskaita hoivapalveluja.

Siksi ennaltaehkäisy on ennen kaikkea tulevan kustannuskasvun hillitsemistä.

Terveys syntyy suurelta osin aivan muualla kuin terveydenhuollossa.

Se syntyy ruokapöydässä, lenkkipolulla, liikuntahallissa ja kuntosalilla. Se syntyy pihatöissä, metsässä, harrastuksissa ja kaikessa siinä arkisessa tekemisessä, joka pitää ihmisen liikkeessä.

Erityisen tärkeää tämä on väestön ikääntyessä.

Mitä pidempään ihminen säilyttää lihasvoimansa, tasapainonsa, liikuntakykynsä ja kykynsä huolehtia itsestään, sitä myöhemmäksi siirtyy raskaimpien palvelujen tarve.

Tämän pitäisi olla myös hyvinvointialueen talouspolitiikkaa.

Palataan siis kysymykseen, josta lähdimme: ratkaisevatko yt-neuvottelut Pohteen perusongelman?

Eivät yksin.

Mutta jos nyt todella vähennetään tarpeettomia johtamisportaita, puretaan päällekkäisiä rakenteita, tehostetaan tilojen käyttöä, käydään palveluostot läpi ja arvioidaan kriittisesti konsernirakennetta, yt-neuvottelut voivat olla osa todellista rakennemuutosta.

Jos taas poistetaan 300 työntekijää mutta itse koneisto jää lähes ennalleen, olemme muutaman vuoden päästä todennäköisesti saman kysymyksen äärellä uudelleen.

Pohteen vuoden 2026 toimintakulut ovat yli 2,26 miljardia euroa.

Se on valtava määrä rahaa.

Siksi ehkä meidän pitäisi hetkeksi lakata kysymästä, kuinka kalliita potilaat ovat, ja kysyä:

Kuinka kalliin järjestelmän olemme rakentaneet heidän hoitamisekseen?

Onko järjestelmän todella oltava näin valtava, jotta saamme yhden ihmisen vaivat hoidettua?

Potilas ei rakentanut organisaatiokaaviota.

Potilas tuli hakemaan hoitoa.

Lähteet

Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialue Pohde: Pohteen yhteistoimintaneuvottelut päättyivät – henkilöstövaikutuksia voitiin vähentää, 1.9.2026.

Pohde: Talousarvio 2026 ja taloussuunnitelma 2026–2028.

Pohde: Tilinpäätös ja toimintakertomus 2025 sekä tiedote vuoden 2025 tuloksesta.

Pohteen tarkastuslautakunta: Arviointikertomus 2025.

Pohde: tiedot teknisistä palveluista ja toimitiloista.

Pohde: Hyvinvointialueuudistusta tulee arvioida tosiasioiden pohjalta – tiedot sote- ja pelastustoimen kiinteistöjen vuokrakustannusten muutoksesta.