Suomessa on halpaa sähköä? Sen vuoksi tänne kannattaa investoida?

Viime aikoina olen kuullut useamman kerran lauseen: Suomessa on halpa sähkö.

Siitä puhutaan valtiotasolla.

Siitä puhutaan kunnissa. 

Siitä puhutaan aluekehityksessä.

En ole lähtenyt korjaamaan ketään, enkä mitään. Olen kuunnellut ja hämmästellyt. 

Mutta olen miettinyt, mitä oikeastaan tarkoitamme, kun puhumme halvasta sähköstä.

Onko sähkö halpaa silloin, kun tuulee paljon ja yksittäinen tuntihinta on alhainen?
Onko se halpaa, jos keskiarvo näyttää hyvältä paperilla?
Vai onko sähkö halpaa vasta silloin, kun teollisuus pystyy toimimaan ilman, että tuotantoa joudutaan sopeuttamaan hinnan vuoksi?

Sähköjärjestelmä ei ole keskiarvo. 

Talvipakkasella, tyynenä päivänä, mitataan järjestelmän todellinen kantokyky. Silloin ei auta, että kesällä oli halpaa. Silloin ratkaisee, paljonko varmaa tehoa on käytettävissä ja kuinka paljon 400 kV runkoverkko pystyy siirtämään.

Jos tuotantoa joudutaan ajamaan alas korkean hinnan vuoksi tai jos investointipäätöksiä tehdään epävarmuudessa, voidaan kysyä, onko sähkö aidosti kilpailukykyistä.

Halpa sähkö ei ole vain energiamäärä.
Se on vakautta.
Se on ennustettavuutta.
Se on toimitusvarmuutta.
Se on kohtuullinen kokonaiskustannus, ei vain yksittäinen tuntihinta.

Minua ei huolestuta se, että käytämme uusiutuvia.
Minua huolestuttaa se, että käytämme käsitteitä kevyesti.

Energia ei ole mielikuvapeliä. Se on fyysinen järjestelmä, jossa tuotanto, siirto ja kulutus on tasapainotettava joka sekunti.

Jos haluamme puhua halvasta sähköstä, puhutaan silloin myös:

– huipputehon riittävyydestä
– 400 kV runkoverkon kapasiteetista
– hintavaihtelun vaikutuksesta teollisuuteen
– järjestelmän kokonaiskustannuksesta

Muuten sana “halpa” jää puolikkaaksi.

En ole vielä korjannut ketään. Ehkä ei ole ollut oikea hetki?

Mutta keskustelu kaipaa tarkkuutta. Näin suurissa asioissa epätarkkuus ei ole viestintää – se on riski.

Koska isojen asioiden kohdalla epätarkkuus maksaa.