Ebba – suuri hanke, pieni vaikutus? (Osa 2)

Tämän iltainen (11.2.2026) iltakoulu ei tuonut uutta rahoitukseen. Se toi esiin optimismia, mahdollisuuksia ja tulevaisuuden sähkönkulutuksen kaksinkertaistumisen. Mutta kun numerot laitetaan pöydälle, mittakaava alkaa puhua omaa kieltään.

Ebban nimellisteho on noin 1 400 megawattia. Se kuulostaa suurelta. Mutta jos kapasiteettikerroin on 35 prosenttia, keskimääräinen teho on noin 490 megawattia ja vuosituotanto noin 4,3 terawattituntia.

Jos Suomen sähkönkulutus kaksinkertaistuisi noin 180 terawattituntiin vuodessa, lisätarve olisi noin 90 terawattituntia. Tällä logiikalla tarvittaisiin yli 20 Ebban kokoista hanketta pelkän lisäkulutuksen kattamiseen – ja yli 35–40, jos koko kulutus hoidettaisiin tuulella.

Yksi konkreettinen mittakaavavertailu auttaa hahmottamaan kokonaisuutta. Pyhäjoelle suunnitellun datakeskuksen tehosta on julkisuudessa liikkunut arvioita, jopa noin 600 megawatista. Jos tällainen teho toteutuisi ja kyse olisi jatkuvasta 24/7-kuormasta, vuosikulutus olisi noin 5,3 terawattituntia. Ebban arvioitu vuosituotanto 35 prosentin kapasiteettikertoimella on noin 4,3 terawattituntia ja 40 prosentilla noin 4,9 terawattituntia. Jo pelkkä energiamäärä kertoo, että yhden suuren datakeskuksen kulutus olisi samaa suuruusluokkaa kuin koko Ebban tuotanto – tai jopa suurempi. Ja tämä on vasta energialaskelma. Datakeskus ei voi toimia keskimääräisellä teholla, vaan se tarvitsee varman sähkösyötön jokaisena tuntina. Jos tuulituotanto putoaa alle 600 megawatin, vaje on katettava muulla tuotannolla. Tämä havainnollistaa, että yksittäinen merituulipuisto ei yksinään “pyöritä” suurteollista kuormaa, vaikka vuosituotantoluvut näyttäisivät paperilla riittäviltä.

Yksi Ebba ei siis muuta kokonaiskuvaa. Se on osa palapeliä. Mutta se ei ole ratkaisu.

Silti hanketta markkinoidaan “suurena”. Mittakaava suhteessa koko sähköjärjestelmään kertoo toista.

Toinen kysymys liittyy talveen. Jos kulutus on pakkasella 15 000 megawattia ja tuuli tuottaa murto-osan nimellistehostaan, vaje pitää kattaa muulla tuotannolla. Akuista puhuttiin vararatkaisuna. Akut ovat erinomaisia sekuntien ja minuuttien, joskus tuntienkin tasapainottamiseen, mutta ne eivät ratkaise usean päivän tuuletonta pakkasjaksoa. Sähkö pitää ensin tuottaa ennen kuin sen voi varastoida.

Keskustelussa ei sivuttu ydinvoimaa. Silti juuri perusvoima on se, joka pitää järjestelmän pystyssä silloin kun sää ei auta. Nykyiset ydinvoimalaitokset ovat iäkkäitä. Uuden rakentaminen kestää yli vuosikymmenen. Jos kulutus kasvaa nopeasti, aikataulupaine ei katoa.

Suurin epävarmuus ei kuitenkaan ole tekninen vaan taloudellinen.

Ebban kilpailutus päättyi ilman toteuttajaa. Rahoitus ei ole selvillä. PPA-sopimuksia ei ole. Silti YVA käynnistyy ja suunnittelu etenee. Kehitysvaihe on normaalia, mutta markkinan signaali on selvä: riski on suuri.

Yksi hetki iltakoulussa jäi erityisesti mieleen. Projektijohtaja totesi, että jos kuntien edustajilla on kontakteja kiinnostuneisiin tahoihin, niistä saa mielellään vinkata eteenpäin.

Lause kertoo enemmän kuin ehkä oli tarkoitus. Jos rahoittajat olisivat jonossa, yhteyksiä ei tarvitsisi kysellä valtuustosalissa. Tämä viittaa siihen, että hanke on edelleen kehitysvaiheessa ja markkinaehtoinen kiinnostus on epävarmaa.

Tämä ei tarkoita, että hanke olisi mahdoton. Se tarkoittaa, että rahoitus ei ole vielä kunnossa. Kun puhutaan miljardiluokan investoinnista, tämä ei ole pieni yksityiskohta, vaan keskeinen lähtökohta.

Kysymys ei ole siitä, onko tuulivoima hyvä vai huono. Kysymys on siitä, onko kokonaisuus tasapainossa.

Jos rakennamme voimakkaasti sääriippuvaista tuotantoa, tarvitsemme rinnalle säätökapasiteettia. Se maksaa. Jos rakennamme massiivista kapasiteettia ilman varmistettua kysyntää ja rahoitusta, riski kasvaa. Se maksaa myös.

Ebba voi olla osa tulevaisuuden energiapalettia. Mutta se ei ole ratkaisu yksinään. Eikä se tällä hetkellä ole rahoitettu investointi, vaan kehitysvaiheen hanke.

Keskustelu kaipaa vähemmän iskulauseita ja enemmän kokonaislaskentaa.

Ei tämä hyvältä näytä.