maanantai 12. lokakuuta 2026

 

Palkataan kunta rikkaaksi!


Nyt kun kunnissa laaditaan ensi vuoden talousarvioita ja tuskaillaan rahojen riittävyyden kanssa, minulla olisi tarjota ratkaisu, jota ei ilmeisesti ole vielä ymmärretty ottaa käyttöön.

Palkataan lisää virkamiehiä!

Mitä enemmän virkamiehiä palkkaamme, sitä enemmän he maksavat veroja. Ja mitä enemmän veroja kertyy, sitä enemmän kunnan kassaan tulee rahaa. Näillä lisääntyneillä verotuloilla voimme palkata taas uusia virkamiehiä, jotka puolestaan maksavat lisää veroja!

Siinä olisi kuntatalouden ikiliikkuja, oikea Kalevalan Sampo! Ei tarvitsisi enää miettiä säästöjä, veroprosentteja eikä alijäämiä. Kaupunginjohtajakin saisi hankkia suuremmat taskut, etteivät setelit putoile kadulle avainnippua kaivaessa.

Mutta jätetäänpä leikki sikseen.

Mistä kunnan maksamiin palkkoihin käytettävä raha oikeastaan tulee?

Verotuloista tietenkin, ainakin suurelta osin.

Ja kun kunta maksaa työntekijälle palkkaa, siitä pidätetään verot ja eläkemaksut. Lisäksi kunta maksaa työnantajan eläke- ja muut sivukulut.

Mutta mistä näihin kaikkiin maksuihin tarvittava raha on alun perin tullut?

Samasta kunnan kassasta!

Tehdäänpä pieni ajatusleikki.

Kuvitellaan, että kunnan kassaan laitetaan vuoden alussa 100 miljoonaa euroa. Summa vastaa koko vuoden henkilöstön palkkakustannuksia, siis bruttopalkkoja kaikkine ennakonpidätyksineen sekä työnantajan eläke- ja muine sivukuluineen.

Vuoden aikana palkat maksetaan, verot ja eläkemaksut tilitetään sekä muut työnantajamaksut suoritetaan.

Oletetaan vielä ajatusleikin vuoksi, että kaikki nämä maksut palautuisivat saman kassan eri lokeroihin.

Paljonko kassassa olisi vuoden viimeisenä päivänä uutta rahaa?

Ei euroakaan!

Olemme vain siirtäneet alkuperäistä rahaa lokerosta toiseen. Vaikka osa siitä kirjattaisiin tuloksi, ei kokonaisrahamäärä ole kasvanut senttiäkään.

Ja muistetaan, että palkansaajille maksettu nettopalkka on poistunut kassasta kokonaan. Sen takaisin saaminen edellyttää uusia tuloja.

Todellisuudessa tilanne on vielä monimutkaisempi. Osa veroista menee valtiolle, eläkemaksut eläkejärjestelmään ja muut maksut omille vastaanottajilleen. Kaikki eivät palaudu kunnan kassaan.

Mutta ajatusleikin perusasia ei muutu.

Rahaa ei synny sillä, että sitä siirretään kassan lokerosta toiseen ja annetaan sille kirjanpidossa uusi nimi.

Kunnan kirjanpidossa verotulot näkyvät aivan oikein tulona. Mutta kirjanpidollinen verotulo ja kunnan ulkopuolelta syntyvä uusi rahoitus eivät ole sama asia.

Tässä ei ole kysymys siitä, kuinka monta työntekijää kunnassa tarvitaan tai kuinka arvokasta heidän tekemänsä työ on. Kysymys on yksinomaan siitä, mistä raha tulee ja minne se menee.

Kun talousarviota laaditaan, pitäisi osata erottaa toisistaan todellinen ulkopuolinen tulorahoitus ja jo olemassa olevan rahan kierrättäminen.

Sillä vaikka kirjanpidossa olisi kuinka komeita tulorivejä, eivät ne yksin takaa, että kassassa on rahaa laskujen maksamiseen.

Kuntaa ei saada rikkaaksi palkkaamalla lisää virkamiehiä heidän maksamiensa verojen vuoksi.

Muutenhan olisimme keksineet Sammon, joka jauhaa rahaa loputtomasti.

Ja silloinhan meillä kaikilla pullottaisivat taskut niin, että seteleitä putoilisi kadulle avainnippua esiin kaivaessa! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

  RÄLSSIT AUKI – Mihin yhteiset rahamme todella menevät? Yhteenveto kahdeksanosaisesta kirjoitussarjasta Suomen julkisesta taloudesta Suomen...