"SSAB:n uusi suunta – realismi palaa Raaheen"

SSAB ilmoitti tiistaina, että Raaheen ei rakenneta kokonaan uutta minimill-terästehdasta.
Sen sijaan nykyistä tehdasta aiotaan uudistaa vaiheittain, hyödyntäen olemassa olevia jatkojalostuslinjoja ja valssaamoa.
Suunnitelma on käytännöllinen, mutta se kertoo myös siitä, miten vetytalouden visio on kohdannut teollisen todellisuuden.

Suunnitelma muuttuu – tahti maltillistuu

Raahe ei ole saamassa Luulajan kaltaista “kaiken kattavaa” fossiilivapaata minimill-laitosta.
Yhtiö aikoo toteuttaa uudistuksen Oxelösundin mallilla: korvata masuunit ja koksaamon valokaariuuneilla, mutta säilyttää valssaamon ja jatkojalostuslinjat.
Investointi käynnistyy vasta Luulajan valmistuttua, aikaisintaan 2030.

Tärkein lause yhtiön pörssitiedotteessa tiivistää kaiken:

“Aikataulu riippuu raaka-aineiden saatavuudesta, taloudellisista resursseista ja markkinaolosuhteista.”

Nämä kolme sanaa – raaka-aine, energia ja markkina – määrittävät nyt suunnan.

Energia ei enää kierrä kuten ennen

Nykyinen tehdas on energiataloudeltaan pitkälti omavarainen: masuunien, koksaamojen ja konverttereiden sivutuotekaasut tuottavat sähköä ja lämpöä koko tehdasalueelle.
Kun nämä poistuvat, myös oma energiantuotanto katoaa.
Valokaariuuni ei tuota käyttökelpoista kaasua – sen savukaasujen lämpöarvo on alhainen ja talteenotto rajallinen.
Tehdas muuttuu lähes omavaraisesta energiantuottajasta nettosähkönkuluttajaksi.

Tämä tarkoittaa, että Raahen sähköntarve kasvaa 1–1,2 terawattituntia vuodessa,
mikä vastaa noin 150 megawatin jatkuvaa lisäkuormaa – enemmän kuin koko kaupungin nykyinen sähkönkulutus.

Raaka-aineet ja markkina

Romuraaka-aineen saatavuus ja laatu nousevat ratkaisevaan asemaan.
Euroopassa puhdasta teräsromua on niukasti, ja useat teräsyhtiöt ovat siirtymässä sähkökaariuunitekniikkaan.
Tämä nostaa romun hintaa ja tekee toimitusketjusta epävakaan.
Raahe on tottunut vakaisiin malmivirtoihin, joissa laatu ja saatavuus ovat hallinnassa.
Romuun siirtyminen ei ole vain tekninen muutos – se on myös markkinariski.

Tekninen todellisuus: valssituoli ja sähköjärjestelmä

Raahe on päättänyt hyödyntää nykyistä valssaamoa, mutta se ei tarkoita helppoa ratkaisua.
Levyvalssaamon valssituoli alkaa olla elinkaarensa lopussa, ja sen uusiminen on väistämätöntä.
Samalla tullenee uusittavaksi koko 10KV:n sähkönsyöttö, taajuusmuuttajat, hydrauliikka ja automaatio.
Yhden valssituolin uudistus on helposti sadan miljoonan euron hanke.
Kun siihen lisätään sähköjärjestelmän ja valokaariuunituotannon vaatimat investoinnit,
kokonaisuus lähenee miljardiluokkaa – vaikka perusrakenne säilyy.

Tässä mielessä SSAB:n uusi suunnitelma on enemmän aikalisä kuin peruutus.
Se antaa yhtiölle mahdollisuuden tehdä tarvittavat tekniset päivitykset, ennen kuin suurempiin sitoumuksiin ryhdytään.

Tässä mennään nyt

Viiden vuoden aikana SSAB:n suunnitelmat ovat liikkuneet suurista visioista kohti käytännön rajoja.
Vetytalouden lupaukset ovat väistyneet energiatalouden ja raaka-aine todellisuuden tieltä.
Raahe pysyy konsernin ytimessä, mutta sen tulevaisuus rakentuu nyt vaiheittain –
niin kuin teollisuudessa on aina ollut tapana.