Energian hinta karkasi – verot ja siirto maksavat enemmän kuin itse energia

Suomen energiapolitiikka rankaisee tehokkuudesta ja palkitsee byrokratian

Suomi on rakentanut maailman puhtaimman polttotekniikan.
Teollisuus, energiayhtiöt ja tutkimus ovat kehittäneet vuosikymmenten aikana prosesseja, joissa polttoaine hyödynnetään lähes täydellisesti, ja savukaasujen puhdistus on teknisesti huippuluokkaa.
Silti energiantuotantoa verotetaan kuin ympäristörikosta.

Sähkön, lämmön ja polttoaineiden hintaa nostavat verot, maksut ja hallinnolliset lisät, jotka eivät liity tuotannon ympäristövaikutuksiin vaan valtion rahantarpeeseen.
Tämä on johtanut siihen, että Suomi maksaa Euroopan korkeimpia energiahintoja – ei siksi, että tuotanto olisi kallista, vaan koska järjestelmä kerää veroa kaikesta, myös verosta itsestään.

Tehokkuudesta rangaistaan

Suomalainen energiantuotanto on teknisesti maailman puhtainta.
Yhdyskuntalaitosten ja teollisuuden yhteistuotanto (CHP) on vuosikymmeniä ollut energiatehokkuuden malliesimerkki.
Kun sama prosessi tuottaa sekä sähköä että lämpöä, polttoaineen hyötysuhde nousee jopa 90 prosenttiin.
Silti tätä tekniikkaa verotetaan samalla kaavalla kuin raakaa polttamista maissa, joissa savupiiput toimivat ilman puhdistusta.

Verotus ei siis palkitse puhdasta teknologiaa – se rankaisee siitä.
Se on muuttunut ohjauskeinosta rahankeruuksi, jossa ympäristöperusteet toimivat vain perusteluna, ei tavoitteena.

Hintojen nousu ei johdu tuotannosta

Suomen sähköntuotanto on lähes omavarainen ja perustuu yhä enemmän kotimaisiin ja päästöttömiin energialähteisiin.
Sähkön tuotantokustannus on laskenut, mutta kuluttajahinta on noussut.
Selitys löytyy siirtohinnoista ja veroista.

Sähkölaskun hinnasta jopa puolet on veroa ja siirtomaksua.
Sähköveron ja huoltovarmuusmaksun päälle lisätään arvonlisävero, joten kuluttaja maksaa veroa myös valtion verosta.
Kun tähän yhdistetään yksityisten siirtoyhtiöiden laskennallinen tuottomalli, sähkön todellinen hinta ei enää määräydy tuotannon perusteella, vaan veropohjan ja pääomatuoton mukaan.

Kansantaloudellinen vaikutus on suora

Kun energian hinta nousee, kaikki kallistuu.
Yritysten tuotantokustannukset kasvavat, vienti heikkenee ja investoinnit siirtyvät sinne, missä energia on vakaampaa ja verotus järkevämpää.
Suomen kilpailukyky ei romahda teknologiaan tai osaamiseen, vaan energiaverotukseen, joka nostaa kustannuksia ilman, että mitään uutta syntyy.

Arvioiden mukaan pelkkä sähkön ja siirron yhden sentin nousu kilowattitunnilta aiheuttaa yli 800 miljoonan euron lisäkustannuksen suomalaiselle teollisuudelle.
Samaan aikaan valtion verotulot kasvavat hetkellisesti, mutta kansantalous menettää kasvua ja työpaikkoja.

Tarvitaan energiapoliittinen käännös

Energiaverotusta on tarkasteltava uudelleen kokonaisuutena.
Puhtaasta polttotekniikasta, tehokkaasta yhteistuotannosta ja omavaraisesta sähköntuotannosta ei pidä rangaista verotuksella, joka kohdistuu sattumanvaraisesti tuotantoon ja kulutukseen.

Ensimmäinen askel on poistaa arvonlisävero sähköverosta ja huoltovarmuusmaksusta.
Toinen on sitoa siirtoyhtiöiden tuotot todellisiin kustannuksiin ja investointeihin, ei kirjanpidollisiin arvoihin.
Kolmas on palauttaa verotus järkeväksi: palkitaan tehokkuudesta, ei kulutuksesta, ja pidetään energia tuotantovälineenä – ei veronkeruun kohteena.

Energia on Suomen mahdollisuus, ei ongelma

Suomella on kaikki edellytykset tuottaa energiaa puhtaasti, tehokkaasti ja kohtuullisella hinnalla.
Verotuksen ja hallinnon monikerroksisuus on kuitenkin kääntänyt tämän vahvuuden heikkoudeksi.
Kun sähköä ja lämpöä kohdellaan poliittisena lypsylehmänä, talouden pyörät hidastuvat ja kilpailukyky rapautuu.

Energia ei ole syntipukki ilmastolle, vaan ratkaisu, jos sen annetaan olla sitä.
Siksi tarvitaan energiapoliittinen suunnanmuutos, joka palauttaa hinnan suhteeseen todellisten kustannusten ja teknisen puhtauden kanssa.