Voiko Suomi vielä nousta – mutta kuka sen maksaa ja millä?

Suomen talous on ajautunut syvenevään alamäkeen. Konkurssiluvut ovat korkeammat kuin vuosikymmeniin, ostovoima on romahtanut ja moni yritys on tilanteessa, jossa toiminta ei yksinkertaisesti kannata. Konepajateollisuus pitää vielä pintansa, mutta se ei yksin voi kantaa koko kansantaloutta.
On aika kysyä: voiko Suomi vielä nousta – ja jos voi, kuka sen maksaa ja millä?

Miksi yrityksiä kaatuu kiihtyvällä tahdilla?
Koska yrittäminen on verojen, maksujen ja sääntelyn puristuksessa.
Miten tämä korjataan?
Poistetaan työnantajan sairausvakuutusmaksu ensimmäiseltä viideltä työntekijältä. Tämä alentaa työllistämiskynnystä ja antaa pienyrityksille mahdollisuuden kasvaa.

Miksi ostovoima on romahtanut?
Koska palkkojen ostovoima ei ole seurannut hintojen ja verojen nousua.
Miten tämä korjataan?
Lasketaan ensimmäisen tuloveroasteikon veroa yhdellä prosenttiyksiköllä. Se jättää palkansaajille noin 500 miljoonaa euroa vuodessa enemmän käytettäväksi kulutukseen – suoraan kotimarkkinoiden tueksi.

Voiko konepajateollisuus yksin pitää Suomen talouden pystyssä?
Ei voi. Ala on suhdanneherkkä ja riippuvainen vientimarkkinoista.
Miten tämä korjataan?
Luodaan mahdollisuus kaksinkertaisiin poistoihin kotimaassa tehtävistä investoinneista tuotantoteknologiaan ja vientiteollisuuden koneisiin. Se ohjaa pääomia sinne, missä syntyy vientituloja ja työpaikkoja – ei pelkästään “vihreän siirtymän” tukiaisprojekteihin.

Miksi hallinto nielee resursseja, vaikka yrityksillä on hätä päällä?
Koska turhia ja päällekkäisiä virastoja ylläpidetään poliittisin perustein.
Miten tämä korjataan?
Yhdistetään esim. Opetushallitus ja opetusministeriön virkamieskoneisto. Päällekkäisyyksien poistaminen säästäisi arviolta 50 miljoonaa euroa vuodessa – rahaa, joka on parempi sijoittaa kouluihin ja opetukseen itseensä kuin hallintoon.

Entä kuka tämän kaiken maksaa?
Tällä hetkellä suomalainen työntekijä ja yrittäjä maksaa laskun. Jos mitään ei muuteta, lasku vain kasvaa.
Miten lasku jaetaan oikein?
Kevennetään työn ja yrittämisen verotusta, jotta verotulot syntyvät kasvavasta toimeliaisuudesta ei veroprosentin korotuksista. Säästöt haetaan hallinnosta ei kansalaisilta.

---

Suomi voi vielä nousta, mutta nousu syntyy vain, jos epäkohtien toteamisen sijaan tehdään konkreettisia ratkaisuja. Konkurssiaaltoa ei pysäytetä juhlapuheilla, vaan veroasteikon kevennyksillä. Ostovoimaa ei palauteta toiveilla, vaan euroilla, jotka jätetään ihmisten käteen. Byrokratia ei muutu kevyemmäksi selvityksillä, vaan lakkauttamalla turhat yksiköt.

Nousu on mahdollinen – mutta vain, jos päätämme kuka maksaa ja millä. Nyt maksajiksi on asetettu yrittäjät ja työntekijät. On aika kääntää tilanne toisinpäin: heidän on saatava mahdollisuus nousta, jotta koko Suomi voi nousta heidän mukanaan.

 Virkamiesvaltaa vai itsehallintoa?

Raahen kaupunginhallitus saa maanantaina 18.8.2025 eteensä asian (kaupunginhallituksen esityslistalla), jonka ei alun perin pitänyt olla edes listalla, mutta joka olisi ilman muuta kuulunut olla. Kyse on kaupungin virallisesta lausunnosta luonnoksesta hallituksen esitykseksi uudeksi alueidenkäyttölaiksi, jonka on antanut kaavoituspäällikkö kaupungin nimissä. Lausunto on annettu ilman kaupunginhallituksen käsittelyä tai lautakuntien osallistumista. Lausunto ei myöskään näy kaupungin antamien lausuntojen rekistereissä tai kokouspöytäkirjoissa. Vasta selvityspyyntöni jälkeen se tunnistettiin ja tuotiin tiedoksi.

Lausunto liittyy lakiin, jolla voitaisiin merkittävästi rajata tuulivoimaloiden rakentamista lähelle asutusta. Käytännössä se vaikuttaisi suoraan maankäyttöön, kaavoitukseen, energiatuotantoon sekä kuntien oikeuteen päättää omasta alueestaan. Tämä on juuri sellainen asia, jonka Raahen kaupungin hallintosäännön §22, kohta 3 mukaan kuuluu kaupunginhallituksen lausuttavaksi: "useaa toimialaa tai laajoja kansallisia tai alueellisia asioita koskevat asiat".

Silti kaupunginhallitus ei ole ottanut asiaa päätettäväksi, vaan se on tarkoitus vain merkitä tiedoksi kaupunginjohtajan ajankohtaiskatsauksessa. Tällainen menettely vie pohjan demokratialta. Jos viranhaltijat voivat antaa kaupungin nimissä lausuntoja merkittävissä valtakunnallisissa lakihankkeissa ilman poliittista siunausta, mikä on silloin luottamushenkilöiden rooli?

Mikä tässä on ongelmallista?

Toimivallan ylitys: Viranhaltija on antanut lausunnon koko kaupungin nimissä ilman poliittista mandaattia. Johtoryhmä oli päättänyt, että lausuntoa ei tarvitse viedä hallituksen päätettäväksi vaan lausunto laaditaan viranhaltijavetoisesti. Millä mandaatilla johtoryhmä tekee tällaisen päätöksen?

Demokratian ohitus: Lausunto ohittaa valtuutettujen ja hallituksen päätösvallan merkittävässä asiassa.  

Hallintosäännön rikkomus (todennäköinen): Tämän kaltaiset lausunnot kuuluvat useissa kunnissa aina lautakunnan tai hallituksen päätettäväksi. Raahen hallintosäännön mukaan tämä lausunto kuului yksiselitteisesti kaupunginhallituksen toimivaltaan. Miksi hallituksen puheenjohtajaa ei asiassa informoitu? Jos informoitiin niin miksi hallituksen puheenjohtaja ei kutsunut hallitusta ylimääräiseen istuntoon?

Johtopäätös: Asia halutaan siivota pois ilman julkista tai poliittista vastuuta.

Tämä on hallinnollisesti taitava mutta demokraattisesti kyseenalainen tapa ohittaa toimivallan ylityksen käsittely:

• Ei tehdä päätöstä → ei synny mahdollisuutta tehdä muistutusta, oikaisupyyntöä tai valitusta.

• Käsitellään vain tiedoksi annettavana esittelyasiana → ei synny vastuuta kenellekään.

• Arvio tehdään viranhaltijavetoisesti → ei riippumatonta valvontaa.

Kaupungin virkamiehen ei pidä tulkita itse omia toimivaltuuksiaan silloin, kun kyseessä on poliittisesti merkittävä asia. Viranhaltijan kuuluu palvella kaupunkia, ei edustaa sitä omin päin. Viranhaltijan ei pidä edustaa poliittista kantaa tai puhua kaupungin nimissä ilman valtuutusta. Eikä hänen kuulu olla niin läsnä luottamushenkilöprosessissa, että hänestä muodostuu osa poliittista harkintaa.

Viranhaltijan rooli on valmistella, perustella ja toteuttaa päätökset, ei ennakoida tai ohittaa ne.

On vaarallinen suunta, jos viranhaltijat alkavat asettua poliittisen kentän tilalle – ikään kuin edustuksellisen demokratian ohi, kaupungin johdoksi ilman vaaleja. Tämä ei ole hallintotekninen yksityiskohta, vaan vakava kysymys vallan ja vastuun jakautumisesta.

Asia ei ole henkilökohtainen. Mutta se on periaatteellinen.

Minä en aio hyväksyä tilannetta, jossa demokraattisesti valittujen päättäjien toimivalta kaventuu hiljaisesti, kokous kerrallaan. Siksi vaadin, että Raahen kaupunginhallitus käsittelee lausuntoasian myös muodollisena päätöksenä, kuten hallintosääntö ja hyvä hallinto velvoittavat.

Pyhäjoen datakeskus – energiankulutuksen jättiläinen vai paikallinen mahdollisuus?

Pyhäjoen Keskikylälle suunniteltu Hyperconin datakeskus on herättänyt paljon kiinnostusta. Investointeja, uusiutuvaa energiaa, aurinkopuisto ja hukkalämmön hyödyntäminen – kaikki kuulostaa myönteiseltä. Mutta kun hanketta tarkastellaan energian näkökulmasta ja katsotaan virallisia lukuja, mittakaava muuttuu huomattavasti selkeämmäksi.

Ympäristövaikutusten arviointiohjelmassa esitetään kaksi vaihtoehtoa:

-          noin 390 megawatin kokonaisteho

-          noin 650 megawatin kokonaisteho

Kyse ei siis ole pienestä palvelinkeskuksesta, vaan valtakunnallisesti merkittävästä kuormasta.

Sähkö – jatkuvaa peruskuormaa

Datakeskus kuluttaa sähköä 24 tuntia vuorokaudessa, 365 päivää vuodessa. Kuorma ei vaihtele vuodenaikojen mukaan eikä pysähdy lomakaudella.

Jos toteutuu 390 MW vaihtoehto:

390 MW × 8 760 h = noin 3,4 TWh vuodessa

Jos toteutuu 650 MW vaihtoehto:

650  × 8 760 h = noin 5,7 TWh vuodessa

Suomen sähkönkulutus on viime vuosina ollut noin 85–90 TWh vuodessa. Tämä tarkoittaa, että:

-          390 MW vastaisi noin 4 prosenttia koko maan kulutuksesta

-          650 MW vastaisi noin 6 prosenttia koko maan kulutuksesta

Yksi hanke kuluttaisi siis useita prosentteja koko Suomen sähköstä.

Vertailun vuoksi 650 MW jatkuva kuorma vastaa noin 300 000 sähkölämmitteisen omakotitalon vuosikulutusta.

Talvi ei odota

Tämä kulutus on olemassa myös pakkasella, jolloin Suomen sähköjärjestelmä on kovimmillaan. Jos talvihuipussa kulutus on esimerkiksi 15 000 MW ja tuulituotanto matala, 390–650 MW lisäkuorma kasvattaa vajeen suoraan.

Sähkö ei synny sopimuksella uusiutuvasta energiasta, vaan tuotantolaitoksissa. Jos tuuli ei tuota ja aurinko ei paista, sähkö on tuotettava vesivoimalla, ydinvoimalla, CHP:llä tai fossiilisilla.

Uusiutuva energia ja jatkuva kuorma

Hankkeessa viitataan uusiutuvaan energiaan. Se on tärkeä tavoite. Mutta uusiutuva tuotanto on sääriippuvaista.

Tuulivoiman vuosikäyttöaste Suomessa on noin 30–40 prosenttia. Aurinkovoiman noin 10–12 prosenttia. Datakeskuksen kuorma on kuitenkin 100 prosenttia ajasta.

Tasaista peruskuormaa ei voi kattaa keskiarvoluvuilla. Tarvitaan tuotantoa jokaisena tuntina.

Hukkalämpö – potentiaalia, mutta missä mittakaavassa?

Datakeskuksen käyttämä sähkö muuttuu lähes kokonaan lämmöksi. 390–650 MW keskus tuottaisi valtavan määrän matalalämpöistä hukkalämpöä.

Hyödyntäminen riippuu kuitenkin infrastruktuurista. Pyhäjoen kaukolämpöverkko on pieni ja keskittyy kuntakeskukseen. Datakeskuksen kaava-alue sijaitsee merkittävän matkan päässä. Matalalämpöisen lämmön siirtäminen kymmenien kilometrien päähän vaatii mittavia investointeja ja riittävän suuren kysynnän.

Ilman investointeja hukkalämpö jää teoriaksi.

Omistajuus ja taloudellinen vaikutus

Hyperconin omistus on siirtynyt kansainvälisille sijoittajille. Tämä tarkoittaa, että merkittävä osa tuotosta suuntautuu Suomen ulkopuolelle.

Paikallisesti jää kiinteistövero ja työpaikkoja. Se on myönteistä. Samalla sähkönkulutuksen vaikutukset näkyvät koko alueen sähköjärjestelmässä.

Mittakaavan kysymys

Pyhäjoen hanke ei ole yksittäistapaus. Datakeskuksia suunnitellaan useille paikkakunnille. Jokainen niistä lisää tasaista peruskuormaa, joka on katettava vuoden jokaisena hetkenä.

Kysymys ei ole teknologian vastustamisesta. Kysymys on siitä, miten kokonaisuus hallitaan.

Miten varmistamme riittävän sähköntuotannon myös talven huippukulutuksen aikaan?
Miten hukkalämpö todella hyödynnetään?
Kuinka suuri osa taloudellisesta hyödystä jää paikallisesti?

Kun puhutaan 3–6 prosentin lisäyksestä koko Suomen sähkönkulutukseen, kyse ei ole enää pienestä paikallisesta hankkeesta. Kyse on kansallisen sähköjärjestelmän kapasiteetista.

Numerot eivät ole mielipiteitä. Ne ovat lähtökohta päätöksenteolle.

 

Valtion piilohenkilöstö – tilastojen kaunistelua ja verovarojen upottamista

Suomen valtio kehuu vähentäneensä viranhaltijoiden määrää. Tilastot kertovat samaa: valtionhallinnon työntekijöitä on nyt selvästi vähemmän kuin ennen. Mutta mitä jää kertomatta?

Samaan aikaan kun viralliset henkilöstölukemat kaunistuvat, suuri määrä virkamiehiä on siirretty valtion omistamiin yhtiöihin. Työ ei ole kadonnut minnekään, vain työnantajan nimi on muuttunut. Tilastoissa nämä ihmiset eivät ole enää "valtion työntekijöitä", vaikka heidän palkkansa ja toimintansa rahoitetaan yhä verovaroin — suoraan tai kiertoteitse.

Näin syntyy piilohenkilöstö: työvoimaa, joka on siirretty budjetin ulkopuolelle, mutta joka tekee samoja tehtäviä kuin ennen, usein samoissa toimipisteissä ja jopa samoilla työvälineillä.

Perusteluksi tälle annetaan “markkinaehtoisuus” ja “tehostaminen”. Käytännössä kyse on kuitenkin usein siitä, että:

• Työsuhteen ehdot heikkenevät – henkilöstö siirtyy pois virkasuhteesta ja kollektiivisista eduista.

• Kilpailua vääristetään – valtion tuella ylläpidetty yhtiö kilpailee yksityisten toimijoiden kanssa.

• Kustannukset eivät oikeasti pienene – ne vain siirretään eri sarakkeeseen, pois budjetin näkyvältä riviltä.

Esimerkkejä ilmiöstä:

• Posti: Entinen Posti- ja telelaitos yhtiöitettiin “markkinaehtoiseksi”. Nyt valtio tilaa ja subventoi kannattamattomia jakeluja, jotta toiminta ylipäätään jatkuu syrjäseuduilla.

• VR: Rautatieyhtiö on valtion monopoli monilla reiteillä, ja sen kannattavuutta paikataan suorin tukirahoin ja ostoliikennesopimuksin.

• Destia: Valtion Tielaitos yhtiöitettiin “kilpailun avaamiseksi”. Silti suuri osa sen työstä tulee valtion omilta tilaajilta.

• Patria: Puolustusteollisuuden yhtiö, joka on strateginen mutta täysin riippuvainen valtion tilauksista ja rahoituksesta.

Monet näistä yhtiöistä pysyvät pystyssä vain siksi, että valtio ostaa niiltä palveluita yli markkinahinnan, tekee pääomasijoituksia tai antaa muita suoria tukia. Toisin sanoen — jos nämä yritykset eläisivät täysin omilla tuloillaan, moni niistä kaatuisi.

Tämä ei ole terve tapa pyörittää yhteiskuntaa. Yritys, joka ei pärjää ilman jatkuvaa verotukea, ei ole markkinaehtoinen yritys. Se on käytännössä virasto, joka on puettu osakeyhtiön muotoon, jotta luvut näyttävät eduskunnan pöydällä paremmilta.

On rehellisempää sanoa asiat niin kuin ne ovat:
Jos halutaan ylläpitää tiettyjä toimintoja yhteiskunnan varoilla, ne tulee budjetoida avoimesti. Piilottelu ja tilastokikkailu eivät pelasta valtiontaloutta — ne ainoastaan hämärtävät todellista kuvaa kulurakenteesta.

 Puola – Euroopan vakauden ja talouden esikuva

Puola on viime vuosina noussut esiin Euroopan talousmahtina, joka on paitsi säilyttänyt taloudellisen kasvun myös onnistunut pitämään oman yhteiskuntansa vakaana ja turvattuna, vaikka monilla muilla Euroopan mailla on ollut vaikeuksia talouskriisien, maahanmuuton ja poliittisten epävarmuuksien kanssa. Mutta mikä tekee Puolasta taloudellisesti niin erinomaisen ja miksi sen menestyksestä ei juuri kuule valtamediassa? Miten Puola on pystynyt suojaamaan itseään ulkopuolisilta paineilta ja onnistunut rakentamaan itselleen vahvan ja vakauden pohjan, jonka päälle se pystyy kasvattamaan yhteiskuntaansa?

Puolan talous – vahva kasvu ja kestävä perusta

Puola on EU:n seitsemänneksi suurin talous ja yksi talouskasvun valopilkuista Euroopassa. Puolan bruttokansantuote (BKT) on kasvanut tasaisesti vuodesta 2004, vaikka monet muut Euroopan maat ovat kärsineet talouskriiseistä ja vaivanneet korkeat työttömyysluvut. Vuonna 2024 Puola kasvaa arviolta 3-4 %, ja työttömyysaste on alhainen, mikä on poikkeuksellista moniin muihin EU-maihin verrattuna.

Puola on keskittynyt monipuoliseen talousmalliin, jossa teollisuus, vienti ja palvelut tukevat taloutta. Maa on Euroopan suurimpia valmistavia teollisuusmaita, ja sen vienti on kasvussa erityisesti auto-, elektroniikka- ja kemianteollisuuden alueilla. Puola on myös panostanut infrastruktuuriin, mikä on mahdollistanut tehokkaan logistiikan ja kaupan. Verotason pitäminen kilpailukykyisenä ja valtionvelan suhteellisen matalalla tasolla ovat auttaneet säilyttämään taloudellisen vakauden, vaikka monet muut EU-maat ovat kamppailleet korkeiden velkatasojen kanssa.

Sijoittaminen Puolaan – erinomaiset mahdollisuudet

Puola tarjoaa ulkomaisille sijoittajille erinomaisia mahdollisuuksia. Poliittinen vakaus, kilpailukykyinen työvoima ja houkuttelevat verokannat tekevät siitä suositun kohteen pääomille. Sijoittajien kannalta Puola on houkutteleva paikka investoida erityisesti tekniikan, tuotannon ja logistiikan alalle, jossa maa on saavuttanut merkittäviä etuja.

• Kilpailukykyinen työvoima: Puola tarjoaa hyvin koulutettua ja kustannustehokasta työvoimaa, mikä on tärkeä tekijä monille kansainvälisille yrityksille.

• Talouspolitiikka ja verokannat: Puola on ottanut käyttöön useita verohelpotuksia ja tukia erityisesti pk-yrityksille ja startupeille. Verotuki ja muut kannustimet tekevät sijoittamisesta kannattavaa ja houkuttelevaa.

• Infrastruktuuri ja logistiikka: Puolan sijainti Euroopan sydämessä on tehnyt siitä loistavan logistiikan keskipisteen, mikä tukee maata kansainvälisessä kaupassa ja teollisuudessa.

Puola matkailukohteena – monipuolinen ja vetovoimainen

Vaikka monet yhdistävät Puolan ensin Krakovaan ja sen historiaan, maa on monipuolinen matkailukohde, joka tarjoaa enemmän kuin pelkän kulttuurin ja historian. Puola on saanut paljon huomiota upeista luonnonpaikoistaan, kuten Mazuriin järvet, Tatravuoret ja Gdanski rannikko, mutta myös kaupunkikulttuuri on vetovoimatekijä.

Miksi matkustaa Puolaan?

• Edullisuus: Puola on edullinen verrattuna moniin Lännen maihin, mikä tekee siitä houkuttelevan kohteen matkailijoille. Ruokailu, majoitus ja kuljetus ovat kohtuuhintaisia verrattuna moniin muihin länsieurooppalaisiin maihin.

• Historialliset ja kulttuuriset paikat: Puola on täynnä historiallisia kaupunkeja, linnoja ja kirkkoja. Krakova, Varsova ja Gdansk ovat erinomaisia esimerkkejä paikoista, joissa menneisyyden ja nykyisyyden yhdistyvät täydellisesti.

• Luonnon kauneus ja ulkoilumahdollisuudet: Mazuriin järvet, Bieszczady vuoret ja Tatrat tarjoavat rauhaa ja seikkailuja matkailijoille, jotka arvostavat luontoa.

Maahanmuuttopolitiikka – vakaus ja turvallisuus

Puolan maahanmuuttopolitiikka on ollut yksi keskeisistä syistä sen vakauteen. Puola on onnistunut säilyttämään oman itsenäisyytensä ja estämään liiallisen maahanmuuton, mikä on antanut sille mahdollisuuden keskittyä omiin kansalaisiinsa.

Puola ei ole ottanut vastaan suuria määriä pakolaisia, mutta se on ollut valmis ottamaan vastaan yli kaksi miljoonaa ukrainalaista pakolaista, jotka ovat sodan vuoksi paenneet maastaan. Nämä ukrainalaiset eivät ole olleet pelkästään huollettavina, vaan monet heistä tekevät työtä Puolassa ja ansaitsevat elantonsa. Tämä malli on antanut Puolalle mahdollisuuden tarjota turvapaikka ja samalla huolehtia omasta taloudestaan ja yhteiskunnastaan ilman, että se altistuisi liialliselle ulkopuolelta tulevalle rasitukselle.

Tämän kaltaisessa maahanmuuttopolitiikassa on monia etuja: talous ei kuormitu sosiaalimenoilla ja työmarkkinat voivat hyötyä työvoimasta, joka on valmis työskentelemään ja integroitumaan yhteiskuntaan.

Miksi Puolan menestystä ei puhuta enemmän?

Puolan taloudellisesti ja poliittisesti vahva maa, mutta se ei ole saanut osakseen suurta huomiota valtamediassa. Miksi näin on? Puola ei ole pelkäämässä ottaa omaa polkuaan, mutta monet lännen poliittiset ja mediarakenteet voivat kokea tämän olevan ristiriidassa omien agendojensa kanssa. Puola ei ole taipunut EU:n maahanmuuttopolitiikan ja muiden liberaalien linjojen paineisiin, ja siksi sen vakaus ei ole saanut sitä kiitosta, jonka se ansaitsisi.

---

Lopuksi

Puola on maa, joka on onnistunut yhdistämään taloudellisen kasvun, poliittisen vakauden ja itsenäisen maahanmuuttopolitiikan. Sen talous on noussut, työllisyys on säilynyt hyvänä ja se on pystynyt tarjoamaan turvallisuuden ja vakauden kansalaisilleen, vaikka muut Euroopan maat ovat kamppailleet. Puola ansaitsisi enemmän huomiota ja kiitosta menestyksestään, mutta monilla tahoilla on omat poliittiset ja ideologiset esteet, jotka estävät tämän. On aika keskustella enemmän Puolan vahvuuksista ja siitä, kuinka se on saanut taloudellisesti itsenäiseksi ja vakautetuksi maana.

 

Saunalautat – modernit höyrylaivat Raahen lahdilla

Raahen seudun ainutlaatuinen merellinen kulttuuri kaipaa uusia, mutta samalla juuriltaan tuttuja elävöittäjiä. Yksi tällainen mahdollisuus ovat saunalautat – kelluvat saunat, jotka savupiippuineen tuovat mieleen menneiden aikojen höyrylaivat ja niiden leppoisan matkanteon Iso- ja Pikkulahdella.

Saunalautat eivät ole pelkästään yksityisten saunailtojen tyyssijoja. Ne ovat osa uudenlaista, pehmeää ja rauhallista kaupunkielämää, jossa meri otetaan osaksi arkea ja juhlaa. Ne voivat toimia niin asukkaiden virkistäytymisen kuin matkailun vetonaulana – aivan kuten museolaivat ja purjelaivatkin ovat tehneet. Eikä niissä ole kyse villistä viihteestä, vaan rauhasta, meriluonnon läheisyydestä ja hyvän elämän pienistä hetkistä.

Mustan sauna, mustat piiput – näky, joka puhuttelee

Raahessa Mustan saunan konsepti on jo osoittanut, että moderni, esteettinen ja tunnelmallinen saunakulttuuri puhuttelee. Miksei sen kylkeen voisi kehittää omat laituripaikat myös saunalautoille? Näin luotaisiin merellinen yhteisö, jonka sydän sykkii sekä paikallisille että matkailijoille.

Aloittaa voi pienesti. Esimerkiksi museon rannan vierasvenepaikkojen yhteyteen mahtuisi hyvin muutama lautta. Ne eivät häiritse ketään – päinvastoin: ne lisäävät elävyyttä ja kiinnostavuutta. Moni ohikulkija pysähtyy katsomaan, ehkä ottamaan kuvan, ehkä kyselemään vuokrausmahdollisuuksia. Näin alkaa uudenlainen matkailutarina.

Yöpyminen laineilla – kelluvaa kauneutta

Jotkut saunalautat ovat jo kehittyneet lähes hotellihuoneiksi. Niissä voi saunoa, nauttia ilta-auringosta ja jäädä yöksi laineiden keinuvaan syleilyyn. Ajatus kuulostaa lähes satumaiselta – kuin yhdistelmä kesämökkiä ja veneretkeä, mutta ilman kiirettä tai aikataulua. Tämä on merikaupungin luonteva jatkumo: elämä veden äärellä ei pääty rantaan.

Mahdollistava asenne on Raahen etu

Kaupunki ei tarvitse lisää kieltoja vaan viisaita mahdollistajia. Viranhaltijoiden rooli ei ole olla kehityksen portinvartijoita vaan portin avaajia – turvallisuuden, ympäristön ja säädösten puitteissa, mutta silti rohkeasti uusia ilmiöitä tukien. Jokainen uusi elinkeino tai elämys, joka voi syntyä kaupungin luonnonvarojen – kuten meren – äärelle, ansaitsee tulla harkitusti mutta myönteisesti vastaanotetuksi.

Saunalauttojen salliminen ja tukeminen on juuri tällainen mahdollisuus. Se voi synnyttää uusia palveluja, pieniä yrittäjyyden ituja, yhteisöllisyyttä ja ennen kaikkea iloa – ilman, että siitä aiheutuu kaupungille haittaa tai kustannuksia.

 

 

Savupiiput ja sielunrauha

Kuvitelkaa kesäilta Raahessa. Lahden poukamissa kulkee hiljakseen saunalauttoja, savupiiput tupruttavat, ja kannelta kuuluu iloista puheensorinaa. Jossain joku istuu lautan kannella viltin alla ja vain on, toisella nautitaan iltateetä kynttilänvalossa. Se on samaa tarinaa kuin vanhojen höyrylaivojen aikaan – vain nykyaikaan päivitettynä.

Annetaan tälle tarinalle mahdollisuus.

 

Blogger hiljensi Yrjöperskeleen – mitä jäi jäljelle sananvapaudesta?

Suomalaisen sananvapauden yksi kulmakivi on nyt murrettu. Yrjöperskeles-blogi on poistettu Bloggerin (Google Inc.) toimesta. Kyseessä ei ollut vihablogi, ei väkivaltaan kehottava foorumi, ei laiton julkaisu – vaan satiirinen ja yhteiskuntakriittinen katsanto suomalaisesta nykyelämästä, joka puhutteli tuhansia lukijoita vuodesta toiseen.

Poisto ei tullut sisällöstä, joka rikkoisi lakeja, vaan sisällöstä, joka rikkoi ideologista mukavuutta. Blogger ei kestänyt sitä, että joku puhuu asioista niiden oikeilla nimillä. Kirjoittaja käsitteli rehellisesti mm. maahanmuuton lieveilmiöitä, poliittisen eliitin harhaisuutta ja suomalaisen arjen järjen köyhtymistä. Ei kiihottaen, ei solvaten – vaan suoraselkäisesti ja omalla tyylillään, jota tuhannet arvostivat.

Tämä on jälleen yksi osoitus siitä, että globaalit alustat kuten Blogger eivät ole enää neutraaleja julkaisualustoja – ne ovat ideologisia sensuurikoneita. Sananvapaus ei ole heille arvo, vaan uhka, jos se poikkeaa "sallitusta" näkökulmasta. "Yhteisön sääntöjen" taakse piiloutuminen ei enää vakuuta ketään – säännöt taipuvat kuin kumi, kun ideologinen painopiste niin vaatii.

Minua ei haittaa, vaikka menettäisin omat kirjoitukseni Bloggerin alustalta. Jos alusta ei kunnioita sananvapautta eikä käyttäjien luottamusta, se ei ansaitse sisältöäni. Meillä on oikeus puhua asioista, jotka vaikuttavat meidän elämäämme – vaikka ne olisivatkin epämukavia tai ristiriitaisia jonkun maailmankuvan kanssa.

Yrjöperskeleen hiljentäminen ei hiljennä meitä muita.

Me muistamme, ja me kirjoitamme edelleen – vaikka se pitäisi tehdä luolamaalauksina hiilellä.