Otetaanpa välipala Saksan tilanteesta. 

Saksa ja 71 uutta kaasuvoimalaa – mitä siellä on tapahtumassa?

Saksan energiakäänne on ollut jo pitkään Euroopan malliesimerkki siitä, miten fossiilisista polttoaineista pyritään eroon. Aurinkoa ja tuulta on rakennettu valtavia määriä, ja ydinvoimasta on luovuttu poliittisella päätöksellä. Mutta mitä tapahtuu silloin, kun tuuli ei puhalla ja aurinko ei paista?

Welt-lehden mukaan Saksan energiaviranomaisten uudet laskelmat osoittavat, että maa tarvitsee pikaisesti 71 uutta suurta kaasuvoimalaa. Näiden tehtävä olisi tasapainottaa epätasainen tuuli- ja aurinkosähkön tuotanto. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että sääriippuvan energian rinnalle on pakko rakentaa valtava määrä varavoimaa, jotta sähköverkko pysyy vakaana ja kuluttajille riittää sähköä.

Kaasuvoimaloiden rakentaminen on kuitenkin ristiriidassa energiapolitiikan alkuperäisten tavoitteiden kanssa. Ajatus oli siirtyä pois fossiilisista polttoaineista, mutta nyt Saksassa ollaan tilanteessa, jossa fossiilisen varavoiman tarve vain kasvaa. Kaasu ei ole hiilen kaltainen suuripäästöinen polttoaine, mutta se ei ole myöskään päästötön.

Lisäksi kaasu on geopoliittinen kysymys. Venäjän kaasun käyttö piti lopettaa, mutta riippuvuus tuontipolttoaineesta jatkuu. LNG-terminaalit, varastot ja siirtoyhteydet vaativat miljardien investoinnit. Tämä on energiavarmuutta, mutta kovalla hinnalla.

Kun asiaa tarkastellaan laajemmin, voidaan nähdä, että ongelma ei ole pelkästään Saksassa. Sama ilmiö näkyy kaikkialla Euroopassa: sääriippuva energiantuotanto ei yksin riitä, vaan rinnalle tarvitaan joko fossiilista varavoimaa, ydinvoimaa tai massiivisia energiavarastoja, joita ei vielä ole teknisesti tai taloudellisesti mahdollista rakentaa riittävässä mittakaavassa.

Saksan tilanne antaa meille tärkeän oppitunnin: jos politiikkaa ohjaa ideologia enemmän kuin realismi, seurauksena on helposti päinvastainen tulos kuin mitä tavoiteltiin. Päästöjen vähentämisen sijaan rakennetaan uutta fossiilista kapasiteettia.

Suomen näkökulmasta tämä keskustelu on ajankohtainen. Meille tarjotaan ratkaisuiksi tuulivoimaa ja datakeskuksia, mutta kysymys kuuluu: kuka kantaa vastuun siitä, että sähköä on saatavilla myös pakkasaamuna, kun kulutus on huipussaan ja tuulivoimalat seisovat? Jos Saksa tarvitsee 71 uutta kaasuvoimalaa, niin mitä meidän pitää rakentaa turvataksemme oman huoltovarmuutemme?

Lopulta kysymys kuuluu: onko tämä kestävää energiapolitiikkaa vai merkki siitä, että koko järjestelmä on rakennettu väärille oletuksille?

Lähteet ja lisälukemista
– Welt: Saksan energiaviranomaisten laskelmat kaasuvoimalatarpeesta
– Euroopan komissio: Energiamurroksen tavoitteet ja toteutuminen
– TV-KY ry:n koosteet energiavarmuudesta