Luonto tuulivoiman puristuksessa

Kun tuulivoimahankkeista puhutaan, keskustelu pyörii yleensä megawattien, investointien ja ilmastotavoitteiden ympärillä. Sen sijaan paljon vähemmälle huomiolle jää se, mitä luonnolle todella tapahtuu silloin, kun kymmenien tai satojen voimaloiden alueita rakennetaan.

Jokainen tuulivoimala tarvitsee valtavan alueen ympärilleen. Pelkkä perustusten rakentaminen edellyttää massiivisia maansiirtoja, teiden avaamista ja metsien hakkuuta. Kun yhden voimalan vaatima alue muutetaan energiantuotannon käyttöön, puhutaan helposti useiden jalkapallokenttien kokoisesta maa-alasta. Mutta pelkkä pinta-alavertailu ei vielä kerro kaikkea. Todellinen tuho on se, että kaikki alueen luontaiset toiminnot katkaistaan: maaperän vesitalous muuttuu, metsän pieneliöstö katoaa ja eläinten kulkureitit katkeavat.

Pudasjärven suunnitelmissa on esimerkiksi alueita, joissa yhteen hankkeeseen tarvitaan tuhansia hehtaareja maata. Kun tällaisia alueita kertyy kymmeniä, kokonaisuus tarkoittaa tuhansien hehtaarien suuruista yhtenäistä luontokatoa. Vertaus jalkapallokenttiin tekee mittakaavasta helpommin hahmotettavan: yksittäinen 2000 hehtaarin alue vastaa noin 2800 jalkapallokenttää. Mutta oleellisempaa on ymmärtää, että jokainen niistä kentistä olisi ollut elävää metsää, suota tai vesistöä, joiden palautuminen kestää 20–25 vuotta, jos voimaloita ei uusita. Jos uusitaan, tuho jatkuu saman mittaisen jakson eteenpäin.

Eläinten reaktiot kertovat paljon. Tutkimukset osoittavat, että esimerkiksi metsäpeurat ja monet lintulajit välttelevät voimaloiden läheisyyttä. Lapin herkissä luontokohteissa tämä voi tarkoittaa lajien elinalueiden pirstoutumista ja vähenemistä. Lepakoille roottorien pyörteet aiheuttavat jopa suoraa kuolleisuutta barotraumojen kautta. Ruotsissa on jo mitattu, kuinka metsämyyrillä ja helmipöllöillä on todettu korkeita PFAS-yhdisteiden pitoisuuksia, jotka voivat olla peräisin tuulivoimaloiden lavoista irtoavista hiukkasista.

PFAS-yhdisteet ovat erityisen huolestuttavia. Niitä käytetään lapojen pinnoitteissa, ja kulumisen seurauksena hiukkasia leviää maaperään ja vesiin. Kyse on kemikaaleista, jotka eivät hajoa luonnossa vaan kertyvät ravintoketjuihin. Ruotsissa metsämyyrillä on havaittu maksavaurioita ja suurempaa alttiutta myyräkuumeelle. Pöllöt taas levittävät aineita laajemmalle alueelle ravinnon ja ulosteiden mukana. Tämä kertoo, että kyse ei ole yksittäisestä teknisestä riskistä vaan koko ekosysteemiä uhkaavasta ilmiöstä.

Kun tähän lisätään vielä tuulivoimaloiden aiheuttama jatkuva melu, matalataajuiset äänet ja välke, jotka kantavat pitkiä matkoja, on selvää, että tuulivoiman jälki luonnossa ja ympäristössä on kaikkea muuta kuin huomaamaton. Nykyinen melusääntely ei huomioi matalataajuisia ääniä lainkaan, vaikka ihmiset ja eläimet kokevat ne usein kaikkein häiritsevimmiksi.

Me olemme myyneet hiljaisuuden

Ruotsin Pajalassa asuva Anders Henriksson tietää, miltä tuntuu elää voimaloiden keskellä. Hän pyöritti vuosien ajan Kulmungi Wildmarkscamp -yritystä, jonka vetonaula oli hiljaisuus ja erämaan rauha. Kun Maevaaran alueelle nousi 34 tuulivoimalaa, kaikki muuttui. Yritys suljettiin, koska sen myymä elämys – hiljaisuus – katosi. Voimalat myyvät sähkönsä Googlen Haminan datakeskukselle, mutta Anders sanoo: olemme myyneet pois hiljaisuuden.

Anders kertoo, kuinka he nukkuivat korvatulpat korvissa, ennen kuin saivat erikoisikkunat taloonsa. Matalataajuinen humina aiheuttaa hänelle päänsärkyä ja väsymystä, ja monesti voimaloiden ääni muistuttaa pihalle ajavaa kuorma-autoa. Myös eläimet ovat kadonneet: hirvet ja metsäkanalinnut ovat poissa. Metsässä liikkuminen ei tunnu enää samalta, ja jopa hirvipassissa täytyy käyttää kuulosuojaimia.

Vaikka Anders saa edelleen tuloja tuulivoimayhtiöltä, hän sanoo katuvansa päätöstään: en olisi ikinä suostunut, jos olisin tiennyt, että melu on jatkuvaa. Pahinta on, että kukaan lapsista ei halua jatkaa maatilan pitoa. Hiljaisuus on vaihtunut huminaan, eikä sitä saa enää takaisin.

Siksi on kysyttävä, onko varovaisuusperiaatteen mukaista rakentaa tuulivoimateollisuutta metsiin ja luonnon keskelle, kun emme vielä edes tiedä, mitä kaikkia seurauksia se aiheuttaa. Ympäristölaissa säädetty varovaisuusperiaate tarkoittaa, että jos riskejä ei voida sulkea pois, on valittava turvallisempi vaihtoehto. Historia tuntee liikaa esimerkkejä siitä, että vasta jälkikäteen huomataan olleen kyse ympäristömyrkystä, jonka vaikutukset kestävät sukupolvia.

---

Lähteet ja lisälukemista

• Iijokiseutu: Pudasjärven valtavat tuulivoimahankkeet

• taz.de: Nebeneffekte von Windkraftanlagen – Wenn Windräder sich die Böen klauen

• SLU (Ruotsin maatalousyliopisto): PFAS-yhdisteiden havaitseminen metsämyyristä ja helmipöllöistä

• Vindkraftsupplysningen.se: PFAS ja tuulivoima

• Zhou et al. 2012, PNAS: Tuulivoimaloiden vaikutukset maaperän lämpötilaan

• Rydell et al. 2010: Lepakot ja barotrauma

• Smallwood 2013: Lintujen ja lepakoiden kuolleisuus tuulivoima-alueilla

• Wang, Li & Liu 2023: Tuulipuistojen vaikutus maaperän kosteuteen

• Göterborgs-Posten: Varovaisuusperiaatetta tuulivoimaan sovellettava

• NSD: Anders i Kulmungi: ”Vi har sålt tystnaden”