Kyläkoulut eivät ole ongelma – ne ovat ratkaisu ja siksi ne täytyy pitää auki

 

Kuulemistilaisuus Jokelassa näytti, mitä paperit eivät kerro. Meille esittäytyi opettajaryhmä, joka on monitaitoinen, osaava ja sitoutunut. Useat heistä ovat olleet Jokelassa vuosia ja kertoipa joku opettajista olleensa vuodesta 2012 – eivätkä he halua minnekään. Niin paljon puhutusta “pienten koulujen opettajapulasta” ei täällä näkynyt. Kysynkin: mistähän tämä väite on peräisin ja missä se on todennettu?

Samassa tilaisuudessa vt. sivistyspalvelujohtaja kyseenalaisti kahteen otteeseen kyläkoulujen opetuksen tason – ja melkein samassa puheenvuorossa sanoi olevansa ylpeä opetuksen tasosta. Tällainen ristiriita ei luo luottamusta johtamiseen, varsinkaan tilanteessa, jossa kaikki koulun opettajat ja rehtori istuvat salissa. Meidän on pystyttävä parempaan: tietoihin perustuvaan, johdonmukaiseen päätöksentekoon – ja koko palveluverkon rehelliseen tarkasteluun.

Mistäs tässä oikeasti päätetään?

Virallinen otsikko tarkasteli “palveluverkkoa”. Mutta silti koko keskustelu pyörii kouluverkon ympärillä. Tämä ei riitä. Palveluverkko = koko kaupunki, noin 1 100 työntekijää toimialoittain. Jos etsitään säästöjä ja tehoa, koko verkko pitää olla pöydällä: tekninen toimi, liikunta, kulttuuri, nuoriso, kehittäminen, työllisyys, hallinto – sekä varhaiskasvatus ja kouluverkko.

Minun linjani: tarkastellaan koko palveluverkkoa, ei vain kyläkouluja.

 Kyläkoulut nyt: “voidaan lakkauttaa” – sitten, kun siihen on perusteet

Linja on selvä: kyläkoulut voidaan lakkauttaa, jos oppilaita ei oikeasti ole. Nyt ei ole se aika. Koulut ovat lähes täynnä. Perheet muuttavat kyliin juuri koulujen vuoksi – turvallinen, rauhallinen kasvuympäristö, lyhyet päivät, tutut aikuiset.

Valtuustokollega on tehnyt oppilasmääräennusteita vuodesta 2015. Ne eivät ole pitäneet koskaan paikkaansa. Jos olisimme vuosien varrella toimineet ennusteiden mukaan, moni koulu olisi jo turhaan kiinni – ja samalla kylien elinvoima olisi rapautettu.

Perusperiaate: päätökset faktojen perusteella, ei heilahtavien ennusteiden tai excelin “säästörivien” perusteella.

“Pieniin kouluihin on vaikea saada opettajia”

Jokelan esimerkki romuttaa oletuksen. Opettajia on, he viihtyvät ja haluavat jäädä. Jos väite opettajapulasta esitetään, täytyy jostain löytyä dataa…

Virkojen ja hakijoiden määrät kouluittain 2015–2025

Koulutuksen kelpoisuus- ja täydennyskoulutustiedot

Sijaisjärjestelyt ja rekrytointien läpimenoajat

Ilman näitä lukuja “opettajapula” on puhetta ilman todistusaineistoa.

Koko verkko pöydälle: palveluverkko = työntekijämäärä

Raahella on n. 1 096 työntekijää, joista vakinaiset 835, määräaikaiset 264. Vertailukuntana käytimme Lempäälää, jossa on 816 vakinaista (karkeana mittatikku­na). Ero on kymmeniä vakansseja – ja se maksaa noin 3milj. Jos palveluverkkoa laajennetaan tai pidetään liian hajanaisena, henkilöstömäärä kasvaa. Jos verkkoa tiivistetään harkitusti, henkilöstöä vapautuu luonnollisen poistuman kautta.

Siksi: palveluverkon tarkastelu = henkilöstörakenteen tarkastelu.

Ei päinvastoin.

Talous: missä säästö on oikeasti?

Kyläkoulujen “aviisissa” vilisee säästöjä. Kun luvut avataan, kuljetukset, sijoitusryhmät, tukipalvelut ja kiinteistöt syövät sen helposti. Väärä säästö on kallein säästö.

Teknisen toimen investoinnit ja jaksotus (sillat, päällystykset, kalusto).

Vuokratiloista luopuminen & omien tilojen maksimikäyttö.

Kehittämis- ja hankekokonaisuuksien priorisointi: vain mitattava hyöty.

Työllisyys- ja projektihenkilöstön rahoitus: hankkeilla, ei kaupungin pussista.

Hinnastot (liikuntapaikat, tilavuokrat) – paikallisille kohtuullinen, ulkokunnille & kaupallisille markkinaehtoinen.

Kyläkoulut eivät ole budjetin suurin ongelma. Niiden sulkeminen tuottaa usein näennäissäästöä ja todellisia haittoja (pitkät kuljetukset, perheiden muutot, kiinteistöjen jäämät kulut).

 Lempäälä-verrokki: vähemmän väkeä, vähemmän kustannuspainetta

Lempäälä on hyvä verrokki: kasvukunta, joka on pystynyt investoimaan (mm. liikuntaan) ilman että organisaatio paisuu kohtuuttomaksi. Meidän johtopäätös: rakenteet ja priorisointi ratkaisevat enemmän kuin yksittäiset sulkemiset.

Tavoite Raahessa:

Palvelut tasalaatuisiksi ilman ylisuurta organisaatiota.

Luonnollinen poistuma + täyttölupakontrolli → ei irtisanomisia listalle, vaan johdettu sopeutuminen.

Hankerahaa sisään järjestelmällisesti: liikunta (OKM), energia/infra (EAKR/Ely), kulttuuri (Museovirasto/Creative Europe).

 

90 päivän toimintasuunnitelma: näin edetään heti

 Avoin data pöytään (2 viikkoa)

Koulukohtaiset oppilasmäärät, ryhmäkoot, tehostetun ja erityisen tuen luvut

Kuljetus km ja -kustannus kouluittain

Kiinteistö- & energiakulut kouluittain (omistettu vs. vuokrattu)

Henkilöstö: vakinaiset vs. määräaikaiset, rekrytointiajat ja hakijamäärät

Sijaisjärjestelyt: saatavuus- ja kustannusdata

Koko palveluverkko (4 viikkoa)

Tekninen: investointien jaksotuslista 2026–2028, säästökohdat

Kehittäminen: konsultit ja hankkeet → vain mitattava hyöty

Työllisyys: lakisääteiset erikseen, muut hankkeilla

Liikunta: Areenan käyttöaste & hinnasto, Vesipekan liput (+0,5–1 € = +100–200 t€), vanhan hallin purun ajoitus

Linjaus valtuustoon (90 päivää)

Kokonaisverkkoselvitys päätettävä – ei yksittäisiä kouluja irti kontekstista

Säästöohjelma: 4 M€ vaje kiinni ilman veronkorotuksia

Reilu peli kyläkouluille

Ei ikuista suojaa – jos oppilaat oikeasti loppuvat, päätökset tehdään.

Nyt ei lopu. Koulut ovat täynnä, opettajat sitoutuneita, kylät elävät koulujen varassa.

Siksi: kyläkoulut pidetään auki ja katsotaan talous kuntoon sieltä, mistä vaikutus on suurin.

 

Kysymyksiä, joihin olisi hyvä saada vastauksia

Missä asiakirjassa on todennettu “pienten koulujen opettajapula”? Kouluittain vuodesta 2015 alkaen, kelpoisuudet ja hakijamäärät.,

Miksi “palveluverkon tarkastelu” on käytännössä supistettu kouluverkkoon? Missä on koko palveluverkon analyysi (tekniikka, liikunta, kehittäminen, työllisyys, hallinto)?

Missä ovat koulu-/päiväkotikohtaiset nettokustannukset (opetus + kuljetus + kiinteistö + tuki), per oppilas?

Mitä hankerahoitusta (OKM, EAKR/Ely, BF, Museovirasto) on haettu 2022–2025? Mikä on hakematta ja miksi?

Mikä on Areenan talousmalli (vuokrat vs. henkilöstö)? Miten varmistetaan, että kustannus katetaan tuotoilla?

 

Lopuksi

Kyläkoulut eivät ole Raahen talousongelman syy. Ne ovat osa ratkaisua – vetovoimaa, perheiden päätöksiä, yhteisön selkärankaa. Me olemme valmiit katsomaan koko palveluverkon läpi ja viemään läpi kovatkin rakenteelliset päätökset, mutta faktojen pohjalta – ei oletuksien, ristiriitaisten puheenvuorojen tai epäonnistuneiden ennusteiden.

Kyläkoulut pidetään auki.
Koko palveluverkko pöydälle.
4 miljoonan vaje kiinni ilman veronkorotuksia.

Ja jos nämä eivät riitä on otettava yt-menettely käyttöön – konserniyhtiöitä johdetaan niin, että niiden talous ei ole uhattuna.

Vielä Vihannin esimerkki – säästö vai kuluerä?

Keskustelussa nostettiin esiin Vihannin kaikkien koulujen yhdistäminen yhtenäiskouluksi. Viranhaltijoiden mukaan ratkaisulla saavutettiin noin 30 000 euron säästö. Kuulostaa houkuttelevalta luvulta – mutta missä on kokonaislaskelma?

Uuden koulun rakentaminen on ollut mittava investointi. Rakennuskustannukset, ylläpito, energia ja kiinteistöhuolto ovat pysyviä menoja, jotka kulkevat mukana vielä vuosikymmeniä. Kun nämä lasketaan yhteen, jää kysymys: paljonko todellista säästöä lopulta syntyy, jos syntyy lainkaan?

Juuri tästä on kyse myös kyläkouluja koskevassa keskustelussa. On helppo esitellä pieniä säästösummia yhdistämisten seurauksena, mutta jos investoinnit ja piilokustannukset jätetään kertomatta, jää kuva tarkoitushakuiseksi. Kyläkoulujen kohdalla puhutaan usein näennäissäästöistä, jotka käytännössä katoavat kuljetuksiin, tukipalveluihin ja rakennusten tyhjilleen jäämisen kustannuksiin.

Periaate on selvä: päätösten pitää perustua koko laskelmaan, ei vain yhteen rivin alakulmaan.