Tekniset ongelmat ja riskit

Kun tuulivoimaa on viime vuosina esitelty ratkaisuna ilmastokriisiin, keskustelussa on harvoin pysähdytty sen teknisten ongelmien äärelle. Kuinka kestäviä nämä jättilaitteet todellisuudessa ovat, ja mitä tapahtuu, kun ne vikaantuvat? Näihin kysymyksiin vastaaminen on tärkeää, sillä Suomessa rakennetaan kiihtyvällä tahdilla uusia voimaloita, joiden käyttöikä ja purkaminen ovat vielä arvoituksia.

Yksi puhutuimmista ongelmista on lapojen kestävyys. Tuulivoimaloiden lavoja markkinoidaan usein koko voimalan käyttöiän mittaisiksi, mutta todellisuus näyttää toisenlaiselta. Pohjois-Suomessa on jo nähty tapauksia, joissa useita lapoja on jouduttu vaihtamaan vain muutaman vuoden käytön jälkeen. Kulumat, halkeamat ja jopa lapojen irtoamiset ovat arkea. Silvastin kaltaiset kuljetusyhtiöt raportoivat säännöllisistä lapojen vaihdoista, ja mediassa uutisoidaan aina silloin tällöin tuulivoimaloiden ”laparikoista”, joissa koko siipi katkeaa ja sinkoutuu maastoon. Jokainen tällainen tapaus nostaa esiin kysymyksen turvallisuudesta lähialueilla asuville.

Palot ovat toinen vakava riski. Kun generaattori tai muuntaja syttyy, useita kymmeniä metrejä korkealla palava voimala on mahdoton sammuttaa. Useimmiten se jätetään palamaan loppuun, ja sammutustöissä voidaan ainoastaan estää tulen leviäminen ympäröivään metsään. Riskinä on myös palavan materiaalin, kuten lasikuidun ja kemikaalien, leviäminen laajalle alueelle.

Voimaloiden käyttöikä on keskimäärin 20–25 vuotta. Tämä tarkoittaa, että ensimmäinen suuri purku- ja jäteongelma on vasta edessäpäin. Lavoissa käytetyt lasikuidut ja PFAS-yhdisteet tekevät kierrätyksestä hankalaa. Saksassa on arvioitu, että seuraavan 15 vuoden aikana tuulivoimaloista syntyy 600 000 tonnia jätettä, jolle ei ole selkeää loppusijoitusratkaisua. Suomessa ongelma on vielä tunnustamatta, mutta se on väistämättä tulossa.

Purkuvakuudet ovat oma lukunsa. Useissa vuokrasopimuksissa vakuus on mitoitettu niin, että se kattaa vain murto-osan todellisista purkukustannuksista. Kun yhden voimalan asianmukainen purku perustuksineen ja kaapelointeineen maksaa jopa puoli miljoonaa euroa, 100 000 euron vakuus on kaukana riittävästä. Jos yhtiö ajautuu konkurssiin, jäävät kustannukset maanomistajien ja kuntien harteille.

Lisäksi on muistettava jatkuvat huoltokustannukset. Jättiläismäiset koneistot vaativat säännöllistä ylläpitoa, varaosien vaihtoa ja teknisiä päivityksiä. Jokainen rikkoutunut vaihdelaatikko tai generaattori tuo mukanaan kuukausien seisokin ja kymmenien, jopa satojen tuhansien eurojen laskun.

Kun katsomme näitä ongelmia yhdessä, kokonaiskuva muuttuu. Tuulivoima ei ole vain puhtaan energian lähde, vaan myös teknisten riskien ja taloudellisten epävarmuuksien kasauma. Onko oikein, että nämä riskit sysätään lopulta veronmaksajien, maanomistajien ja kuntien vastuulle? Vai pitäisikö tuulivoimayhtiöiden kantaa täysi vastuu laitteidensa koko elinkaaresta?

Vastausta on syytä pohtia nyt, ennen kuin rakennamme lisää satoja voimaloita ilman, että tiedämme, kuka vastaa niiden purkamisesta ja jätteistä 20 vuoden päästä.

---

Lähteet ja lisälukemista

• YLE: Tuulivoimaloiden lapojen vaihtamisesta ja käyttöiästä.

• Silvasti Oy: Facebook-julkaisu TCI-projektista, jossa vaihdettiin 12 lapaa.

• Lukijakuvat Alajärven Möksyn tuulivoima-alueen lapojen vaihdoista.

• ZDF Heute & Frontal: Dokumentti tuulivoiman valtavasta jäteongelmasta, 600 000 tonnia seuraavan 15 vuoden aikana.

• Suur-Keuruu: Kari Pajarinen, Lehmikorven tuulivoimaloiden maanvuokrasopimus ja purkuvakuuksien riittämättömyys.

• Vindkraftsupplysningen.se: PFAS-yhdisteet ja tuulivoiman lapojen eroosio.