Kun miljardit horjuvat maailmalla – mitä Raahelle jää?

Tuulivoima ja vetytalous on viime vuosina myyty suomalaisille suurena lupauksena. Pohjanlahden rannikkoa on markkinoitu tulevaisuuden energiavyöhykkeenä, ja Raahessa teimme viime valtuustokaudella ison päätöksen satamainvestoinnista juuri tässä uskossa. Ajatus oli selkeä: merelle suunnitellut hankkeet tarvitsevat satamaa, ja satama tuo kaupunkiin uutta elinvoimaa.

Siksi satamainvestointi toteutettiin riskienhallinnan keinoin:
– EU:n CEF-rahoituksella saatiin osa kustannuksista katettua.
– Pohjoismaiden Investointipankilta saatiin laina, jonka vakuudeksi kaupunki antoi takauksen.
– Kaupungin aiempia lainoja konvertoitiin pääomaksi, jotta satamayhtiön omavaraisuus saatiin riittävälle tasolle ja lisärahoitus järjestyi.

Tuolloin tämä kaikki perustui oletukseen, että isot hankkeet todella toteutuvat.

---

Maailma ympärillä on muuttunut

Nyt tilanne näyttää aivan toiselta.

Saksassa merituulivoiman huutokauppa päättyi nollatarjoukseen – yksikään sijoittaja ei ollut valmis kantamaan riskiä. Tanskan valtion osin omistama Ørsted horjuu, osakearvo on romahtanut ja valtio joutunut takaajaksi. Ruotsissa Markbygdenin ja Önusbergetin jättihankkeet uppoavat velkakierteeseen, miljardeja euroja on vaarassa.

Jos nämä hankkeet yskii siellä, miten realistista on odottaa, että Perämeren merituulihankkeet toteutuvat täällä? Jos pääoma pakenee Euroopan suurista projekteista, miksi se sitoutuisi Raahen edustalle?

---

Mitä tämä merkitsee Raahelle?

Se merkitsee, että ne tulovirrat, joilla satamavelkaa ajateltiin maksaa takaisin, ovat yhä epävarmempia. Velka ei katoa, mutta tulot voivat jäädä haaveeksi. Ja silloin lasku jää meille – kaupungille ja veronmaksajille.

Olen itse ollut mukana päättämässä satamainvestoinnista. Se päätös tehtiin vilpittömässä uskossa, että se oli taloudellisesti perusteltu. Mutta nyt on pakko kysyä: mitä tapahtuu, jos isot hankkeet eivät toteudu?

---

Jos homma kaatuu, lasku jää meille

Jos Perämeren hankkeet kaatuvat tai lykkääntyvät vuosikymmenillä, Raahen kaupungille se tarkoittaa hyvin konkreettisia asioita:

• Sataman tulot eivät kasva odotetusti → investoinnin takaisinmaksu pitkittyy tai jää vajaaksi.

• Kaupungin velka pysyy korkealla → korkomenot rasittavat suoraan palveluja, kuten kouluja ja sosiaali- ja terveyspalveluita.

• Jokainen euro, jonka ajattelimme saavansa satamasta, joudutaan paikkaamaan veronmaksajien rahoilla.

• Pahimmassa tapauksessa satama jää vajaakäytölle – olemme rakentaneet tulevaisuuden varalle, joka ei toteutunut.

Lyhyesti: jos isot energiainvestoinnit eivät toteudu, satamavelka ei muutu mahdollisuudeksi vaan taakaksi. Ja silloin Raahe maksaa laskua muiden epäonnistuneista unelmista.

---

Nyt ei voi jäädä odottamaan ihmettä

Tämä ei ole enää vain energiapolitiikkaa, vaan kuntataloutta. Nyt ei voi jäädä odottamaan ihmettä, sillä totuuden kieltäminen tässä tilanteessa vain vaikeuttaa asioita ja suurentaa riskiä. On parempi katsoa todellisuutta silmiin, tehdä uusi arvio ja muuttaa kurssia ajoissa – kuin herätä myöhemmin siihen, että rahat menivät, mutta mitään ei tullut.