Helle ei aina ole uhka – vaan sadon pelastus

Raahen Seudun pääkirjoitus muistutti hellejaksosta ja sen vaikutuksista viljelyyn. On totta, että säät vaikuttavat maatalouteen, mutta väite, että helle olisi yksinomaan uhka, ei kerro koko totuutta.

Suomalainen viljelijä on aina elänyt säiden armoilla – ja sopeutunut niihin. Toisena kesänä taivas on auki viikkokausia, toisena on kuiva ja paahteinen, ja kolmantena koetaan molempia vuorotellen. Tämän kanssa on eletty sukupolvesta toiseen.

Monena vuonna suurin ongelma ei olekaan ollut helle, vaan pitkä ja kylmä kevät, joka viivästyttää kylvöjä ja kasvattaa riskiä, ettei sato ehdi kypsyä ennen syksyä. Tällöin hellejakso on ollut suorastaan pelastus – se on vauhdittanut kasvua ja varmistanut, että vilja ehtii valmistua ajallaan.

Kun keskustelu keskittyy yksipuolisesti ilmastonmuutoksen tuottamiin uhkakuviin, unohtuu helposti se, että maanviljelijän arki on tänä päivänä vaikeutunut paljon enemmän muista syistä:

• Polttoaineiden ja lannoitteiden hinnat ovat nousseet rajusti, ja energiapolitiikka heittelee kustannuksia suuntaan jos toiseen.

• Byrokratia ja sääntely lisääntyvät jatkuvasti, jolloin työajasta iso osa kuluu papereiden täyttämiseen.

• Ulkomainen halpatuonti painaa kotimaisen tuotannon hintaa alas, vaikka laatu ja turvallisuus ovat aivan eri luokkaa.

Viljelijä ei kaipaa lisää raportteja tutkimuslaitoksista. Hän tarvitsee sen sijaan vakaat ehdot tehdä työnsä, oikeudenmukaisen markkinan ja kohtuulliset tuotantokustannukset. Sää vaihtelee aina, mutta politiikka ei saisi tehdä elämästä arvaamatonta.

On hyvä muistaa, että juuri kotimainen ruuantuotanto on meidän todellinen ruokaturvamme. Jos siihen ei panosteta, olemme täysin ulkomaisten markkinoiden armoilla – ja silloin yhden huonon satokauden sijasta vaarassa voi olla koko kansakunnan huoltovarmuus.

Helle ei siis ole aina uhka. Se voi olla myös pelastus. Ja suomalainen viljelijä, jos kuka, osaa ottaa säistä kaiken irti.