Jarin juttuja. Tarinoita meiltä ja muualta

Lihatuotannon kriisi: Miksi hyllyt ammottavat tyhjyyttään ja tuottajat käyvät kuumina?

Viime aikoina yhä useampi kuluttaja on törmännyt kaupassa tyhjään lihahyllyyn. Samaan aikaan lihantuottajat kertovat uupumuksesta, tappioista ja tilojen lakkautuksista. Onko kyse sattumasta – vai onko taustalla jotain paljon vakavampaa?

Kyse ei ole hetkellisestä toimitusvaikeudesta. Kyse on rakenteellisesta kriisistä, jossa suomalainen lihantuotanto on ajettu nurkkaan. Tässä tärkeimmät syyt siihen, miksi liha uhkaa kadota lautasiltamme.

1. Keskusliikkeiden ylivalta ja hintojen puristus

Suomen ruokakauppa on poikkeuksellisen keskittynyt. Kaksi suurta keskusliikettä, S-ryhmä ja Kesko, hallitsevat valtaosaa markkinoista ja käyttävät tätä neuvotteluvaltaa koko elintarvikeketjussa. Ne määrittävät pitkälti sen, mitä ruokaa myydään – ja mihin hintaan.

Tuottajat ovat jääneet puristuksiin. Heiltä odotetaan investointeja eläinten hyvinvointiin, ympäristöystävällisyyteen ja tuotantotehokkuuteen, mutta samalla ostohintoja painetaan alas. Liha myydään kaupoissa tarjoushaukoille, mutta tuottajalle siitä jää yhä vähemmän käteen.

Tämä hinnoittelumalli on vuosien saatossa rapauttanut lihan alkutuotannon kannattavuuden.

2. Tuottajien hiljainen kapina

Kun lihaa ei enää toimiteta hyllyille, kyse ei ole vahingosta – vaan seurauksesta. Yhä useampi tuottaja on yksinkertaisesti tullut tiensä päähän. Joko tuotantoa ei enää kannata jatkaa, tai eläimiä ei enää toimiteta teurastamoihin, koska kustannukset ylittävät tuotot.

Tämä ei ole virallinen lakko, vaan hiljainen vetäytyminen: ei voi myydä tappiolla loputtomiin. Kun tarpeeksi moni tekee saman ratkaisun, se näkyy nopeasti hyllyjen tyhjenemisenä.

3. Kustannusten raju nousu ilman korvausta

Viime vuosien aikana tuotantopanosten hinnat ovat nousseet merkittävästi. Rehut, energia, lannoitteet ja polttoaineet maksavat enemmän kuin koskaan. Moni maatila on velkaantunut investointeihin, mutta tuotteen myyntihinta ei ole seurannut perässä.

Kuluttajahinnat voivat olla korkeita, mutta se ei tarkoita, että tuottaja hyötyisi – päinvastoin. Kaupan ja teollisuuden väliin jäävät katteet syövät nousun, ja tuottaja jää kuivan kaivon äärelle.

4. Tuonnin ja kulutuksen ristiriita

Suomalainen kuluttaja haluaa kotimaista lihaa, mutta tuotannon alasajo ja kustannuspaineet ovat ajaneet tilanteeseen, jossa kaupan on entistä vaikeampi saada kotimaista tavaraa hyllyyn. Tuontiliha ei paikkaa vajetta – se voi olla hitaampaa, tai sitä ei yksinkertaisesti haluta ostaa.

Syntyy ristiriita: kysyntää olisi, mutta tarjonta ei vastaa. Tämä näkyy hyllyissä.

Kyse on koko ruokajärjestelmän kriisistä

Tämä ei ole yksittäisten tilojen ongelma. Kyse on siitä, että suomalainen ruokajärjestelmä ei enää toimi oikeudenmukaisesti. Kun elintarvikeketjun alkupää – eli tuottaja – jää jatkuvasti miinukselle, järjestelmä romahtaa ennemmin tai myöhemmin.

Ja kun kotimainen tuotanto kuihtuu, sitä ei rakenneta takaisin yhdessä yössä. Syntyy riippuvuus ulkomaisesta tuotannosta, jossa emme voi vaikuttaa eläinten oloihin, ympäristövaikutuksiin tai huoltovarmuuteen.

Mitä pitäisi tapahtua?

Nyt olisi korkea aika päättää, haluammeko säilyttää kotimaisen lihantuotannon – vai antaako sen kuihtua hiljaa pois. Muutoksen pitäisi alkaa näistä askelista:

Keskusliikkeiden vallan rajoittaminen ja reilumpi hinnoitteluketju
Tuottajahintojen nostaminen vastaamaan kustannuksia
Poliittiset toimet, jotka tukevat kannattavaa alkutuotantoa, eivät pelkkää kuluttajahintaa

Tuottajat eivät kaipaa sympatiaa, vaan oikeudenmukaisuutta. Ellei sitä tule, edessä on yhä tyhjempi lihahylly – ja tulevaisuus, jossa kotimainen liha on harvinaisuus.