Tuulivoima, ilmasto ja CO₂ – bisnestä vai pelastusta?

Tuulivoimaa on hehkutettu ilmastopelastajaksi. Sen sanotaan olevan puhdasta, uusiutuvaa ja välttämätöntä CO₂-päästöjen vähentämiseksi. Mutta mitä tapahtuu, kun tämä vihreän energian symboli törmää talouden realiteetteihin?

Tuulivoimabisnes kukoisti vuosia poliittisen tuen ja valtion tukien varassa. Yhteiskunnat antoivat miljardien edestä subventioita, jotta tuulipuistot saatiin pystyyn. Mutta nyt, kun tukirahat vähenevät ja sijoittajat haluavat oikeaa tuottoa, tuulivoimayhtiöt ovat vaikeuksissa. Merituulivoiman rakentaminen on niin kallista, ettei se enää houkuttele ilman valtavaa julkista rahoitusta. Maan päällä tuulivoimaloita nousee yhä, mutta sekään ei ole enää takuuvarma kultakaivos.

Tuulivoima ei myöskään ole niin vakaa ja varma energianlähde kuin sen kannattajat haluaisivat uskoa. Kun ei tuule, ei tule sähköä. Kun tuulee liikaa, voimalat joudutaan pysäyttämään. Tarvitaan varajärjestelmiä – ja nämä varajärjestelmät ovat usein juuri niitä fossiilisia polttoaineita, joista piti päästä eroon. Siis rakennetaanko uutta vihreää energiaa vain siksi, että sen rinnalla täytyy edelleen pitää pystyssä vanha järjestelmä?

CO₂-päästöjen vähentämisestä on tullut massiivinen bisnes. Hiilineutraalius on myyntivaltti, ja yritykset kilpailevat siitä, kuka näyttää ympäristöystävällisimmältä. Samalla CO₂-markkinoista on tullut rahantekoväline, jossa päästöoikeuksia ostetaan ja myydään kuin osakkeita. Mutta kuinka paljon tämä kaikki oikeasti vähentää päästöjä, ja kuinka paljon siinä vain siirretään päästöjä paikasta toiseen?

Ilmasto on muuttunut aina, ja se tulee muuttumaan jatkossakin. Se ei ole staattinen järjestelmä, eikä sitä voi hallita yksinkertaisilla ratkaisuilla. Mutta nykyään vaikuttaa siltä, että ilmastokeskustelu on enemmän politiikkaa ja liiketoimintaa kuin aitoa tiedettä ja järkevää suunnittelua. Uusiutuvan energian kehitys on tärkeää, mutta jos se tapahtuu taloudellisen ja teknisen kestävyyden kustannuksella, lopputulos voi olla kaikkea muuta kuin vihreä.

Tuulivoima ei ole itsestään selvä ratkaisu, eikä CO₂ ole ainoa muuttuja maailman ilmastossa. Mutta niin kauan kuin vihreä energia on bisnes, ja ilmastopolitiikka rakentuu enemmän taloudellisten kuin luonnontieteellisten realiteettien varaan, keskustelu jatkuu – ja rahat liikkuvat.