Raahen kaupungin talous vahvassa myötätuulessa

Raahen kaupungin vuoden 2024 tilinpäätös osoittaa, että kaupungin taloudellinen tilanne on kehittynyt suotuisasti. Nykyinen kaupunginvaltuusto on onnistunut parantamaan kaupungin taloutta merkittävästi verrattuna aiempiin valtuustokausiin. Tilikauden ylijäämä, lainamäärän pieneneminen ja tarkka taloussuunnittelu ovat esimerkkejä toimista, jotka ovat vakauttaneet Raahen taloutta.

Ylijäämä ennakoitua suurempi

Vuoden 2024 tilinpitäätöksen mukaan kaupungin toimintakate oli -68,0 miljoonaa euroa, joka on 6,8 miljoonaa euroa parempi kuin alun perin arvioitiin. Kaupunki onnistui myös pienentämään velkaansa merkittävästi: lainamäärä väheni 12,1 miljoonalla eurolla ja on nyt 144,7 miljoonaa euroa. Tilikauden ylijäämä oli peräti 15,1 miljoonaa euroa, mikä osoittaa taloudenpidon olevan hyvällä mallilla.

Vertailu aiempiin valtuustoihin

Nykyisen valtuuston aikana talouskehitys on ollut huomattavasti vakaampaa kuin aiemmilla kausilla. Vuonna 2023 kaupungin ylijäämä oli 10,1 miljoonaa euroa, mutta lainamäärä oli vielä 156,8 miljoonaa euroa. Vielä suurempi ero näkyy vuoteen 2020 verrattuna, jolloin lainamäärä kasvoi 11,1 miljoonalla eurolla ja kaupungin talous oli huomattavasti epävarmemmalla pohjalla.

Talouden vakauttaminen on edellyttänyt tarkkaa menojen hallintaa ja strategisia päätöksiä investointien suhteen. Kaupunki on myös panostanut talouden ennakoitavuuteen, mikä on mahdollistanut menestyksekään talouspolitiikan.

Miten tämä näkyy kaupunkilaisille?

Tasapainoinen talous tarkoittaa sitä, että kaupunki voi jatkossakin panostaa palveluihin ilman, että verorasitusta tarvitsee lisätä. Taloudellisesti vakaa Raahe pystyy tekemään tulevaisuuteen katsovia investointeja esimerkiksi koulutukseen, infrastruktuuriin ja elinvoimaisuuteen. Kaupunkilaisten kannalta tämä tarkoittaa laadukkaampia palveluita ja turvallisempaa tulevaisuutta.

Nykyinen valtuusto on osoittanut, että vastuullinen taloudenpito tuottaa tuloksia. Vaikka taloustilanne on parantunut, on edelleen tärkeää pitää kiinni suunnitelmallisesta taloudenpidosta ja jatkaa kehitystä tulevilla valtuustokausilla. Kaupungin vahva talous antaa hyvän pohjan tulevaisuudelle ja mahdollistaa elinvoimaisen Raahen kehittämisen pitkäjänteisesti.

Kyläkoulut pitävät Raahen kylät elossa

Raahen kyläkoulut ovat täynnä oppilaita – ja sehän on hieno juttu! Se kertoo siitä, että kylät elävät ja vetävät puoleensa lapsiperheitä. Tämän taustalla on luonnollinen kierto: ikääntyvät pariskunnat myyvät talonsa, ja tilalle muuttaa nuoria perheitä. Lapset pääsevät pieniin kouluihin, joissa heidät tunnetaan nimeltä ja jokainen huomataan.

Kyläkoulu on paljon muutakin kuin pelkkä koulu. Se on kylän sydän, paikka, jossa tavataan, vietetään juhlia ja pidetään yhteisö hengissä. Kun koulun pihassa näkyy lapsia leikkimässä ja koulun pihaan kaartaa aamuisin pyöriä ja autoja, tietää, että kylässä on elämää. Kylän asukkaat tuntevat toisensa, ja yhteisön tuki kantaa niin perheitä kuin yksittäisiä oppilaitakin. Kyläkoulujen merkitys ulottuu siis paljon pidemmälle kuin pelkkään opetukseen.

On itsestään selvää, että kyläkoulu kannattaa säilyttää. Se houkuttelee uusia asukkaita, vahvistaa kylien palveluja ja tekee kyläelämästä entistäkin parempaa. Jos koulut suljetaan, samalla katoaa osa kylän sielusta. Raahessa onneksi ymmärretään, että kyläkoulu ei ole menoerä vaan sijoitus tulevaisuuteen. Kyläkoulun ansiosta lapset saavat turvallisen oppimisympäristön ja mahdollisuuden kasvaa pienessä, tuttavallisessa yhteisössä. Myös vanhemmat arvostavat sitä, että koulumatkat ovat lyhyitä, ja koulupäivät sujuvat ilman suuria ruuhkia tai pitkiä odotuksia.

Ei siis ihme, että kylät elpyvät ja lapsiperheet muuttavat niihin. Kun kylän koulun kellot soi uusille oppilaille, se tarkoittaa vain hyvää: kylässä eletään ja voidaan hyvin – ja niin pitääkin! Jokainen koulun pihalle ilmestyvä uusi polkupyörä, jokainen hiekkaan piirretty hyppyruudukko ja jokainen keväällä istutettu kukkapenkki on merkki siitä, että kylässä on tulevaisuutta.

 

Ajatuksia ja konkretiaa mielenterveyspalveluista

 

Sain viime viikolla kutsun käydä tutustumassa Raahessa Attendo Katinhännän mielenterveysasiakkaiden asumisyksikköön. Viime keskiviikkona kävin sitten paikan päällä juttelemassa asukkaiden kanssa ja kuulemassa, millaista heidän arjessaan oikeasti on. Vierailu avasi silmäni monelle asialle, joita ei pelkistä tilastoista tai virallisista papereista tai nettisivuilta voi ymmärtää. Millaisena palvelut näyttäytyvät heille, jotka niitä käyttävät? Onko niihin oikeasti helppo päästä, vai onko järjestelmä rakennettu enemmän virkamiesten kuin tavallisten ihmisten tarpeiden mukaan?

Raahessa on tarjolla erilaisia mielenterveyspalveluita, kuten Karentian tehostettua ja tuettua asumista sekä Ykköskoti Ilveksen kuntouttavaa asumispalvelua. Lisäksi Pohteen mielenterveyspalveluihin voi hakeutua ilman lähetettä. Käytännössä moni kuitenkin törmää pitkiin odotusaikoihin, monimutkaisiin käytäntöihin ja epävarmuuteen siitä, mistä apua saa. Juttutuokioissa nousi esiin se, kuinka palvelut tuntuvat hajanaisilta ja monille liian vaikeilta lähestyä. Matalan kynnyksen palvelut eivät aina ole niin matalia kuin niiden pitäisi olla.

Erityisesti yöpäivystyksen lakkauttaminen mietityttää monia. Mielenterveysongelmat eivät katso kellonaikaa – kriisi voi iskeä milloin vain, ja ilman nopeaa apua tilanne voi pahentua. Yksinäisyys, ahdistus ja pelko ovat todellisia tunteita, eikä niihin voi odottaa apua virka-aikaan. Näissä tilanteissa nopea tuki on elintärkeää, eikä palveluiden pitäisi olla kiinni siitä, mikä on hallinnollisesti kätevintä tai halvinta.

Myös nuorten mielenterveyspalveluiden tilanne puhuttaa. Kun järjestöiltä leikataan rahoitusta, se voi tarkoittaa, että ennaltaehkäisevät palvelut vähenevät. Monelle nuorelle juuri järjestöjen kautta saatu apu on ensimmäinen ja ehkä ainoa mahdollisuus saada tukea. Voimmeko oikeasti antaa heidän pudota tyhjän päälle?

Arjen sujuminen on kuntoutujille tärkeää. He tarvitsevat tukea ihan perusasioissa, kuten kodinhoidossa, sosiaalisten suhteiden ylläpitämisessä ja tulevaisuuden suunnittelussa. Pelkkä katto pään päällä ei riitä, jos arki tuntuu merkityksettömältä ja tulevaisuus epävarmalta.

Puhuimme myös siitä, kuinka kulttuuri- ja urheilupalvelut voisivat olla paremmin kuntoutujien saatavilla. Voisivatko urheiluseurat kutsua kuntoutujia ohjaajineen seuraamaan pelejä ja tapahtumia? Se voisi tuoda vaihtelua arkeen ja auttaa ihmisiä tuntemaan itsensä osaksi yhteisöä. Yhteiskunnan eri toimijoilla, kuten urheiluseuroilla ja kulttuuriyhdistyksillä voisi olla tärkeä rooli siinä, että mielenterveyskuntoutujien elämässä olisi enemmän sisältöä ja osallistumisen mahdollisuuksia.

Erityisesti nousi esiin myös se, kuinka kuntoutujien tilannetta arvioidaan kolmen kuukauden välein. Mutta onko inhimillistä elää jatkuvassa epävarmuudessa siitä, mitä seuraavassa arvioinnissa päätetään? Hoidon pitäisi jatkua niin pitkään kuin sille on tarvetta, eikä kuntoutujia pitäisi kiirehtiä pois ennen kuin he ovat siihen valmiita. Jokainen on yksilö, ja palveluiden pitäisi mukautua ihmisten tarpeisiin – ei toisinpäin.

Pohteen tehtävä on huolehtia siitä, että mielenterveyspalvelut eivät ole vain listauksia papereilla, vaan oikeasti toimivia ja helposti saatavilla olevia tukimuotoja. Mielenterveysongelmat eivät ole vain numeroita budjetissa, vaan ne ovat osa monen ihmisen arkea. Se, miten näihin haasteisiin vastataan, kertoo paljon siitä, millaisessa yhteiskunnassa haluamme elää.

 

 

Liikunta ja urheilu Raahessa – kaikki liikkeelle!

Raahen kaupunki voi tehdä paljon sen eteen, että ihmiset liikkuvat enemmän ja voivat paremmin. Liikunta on tärkeää kaikille – se parantaa terveyttä, tuo ihmiset yhteen ja tekee kaupungista vetovoimaisemman.

Missä Raahessa voi liikkua?

Raahessa on monipuoliset liikuntapaikat kaikenikäisille ja -tasoisille liikkujille. Näistä muutama esimerkki:

• Koivuluodon urheilupuisto – löytyy jalkapallokenttiä, tenniskenttiä, yleisurheilukenttä, kuplahalli, valaistuja kuntoratoja ja rakenteilla oleva liikuntahalli, joka valmistuu joulukuussa 2025.
• Pattasten urheilualue – monen lajin harrastajille sopiva paikka.
• Uimahalli ja keilahalli – hyvät sisäliikuntamahdollisuudet.
• Jäähalli ja tekojää – suosittu erityisesti jääurheilun ystäville.
• Ladut ja ulkoilureitit – mahdollistavat liikkumisen luonnossa ympäri vuoden.
• Puistot ja lähikentät – sopivat hyvin omatoimiseen liikkumiseen.
• Vihannin liikuntamahdollisuudet – talvisin pitkät ladut hiihtäjille, kesällä polkureitit vaeltajille ja pyöräilijöille. Lisäksi Vihannissa on urheilukenttä ja uusi koulu, jossa iso liikuntasali – loistavat puitteet monenlaiselle liikunnalle!

Miten saadaan ihmiset liikkumaan enemmän?

Vaikka liikuntapaikkoja on paljon, monet liikkuvat silti liian vähän. Siksi kaupungin pitäisi panostaa siihen, että mahdollisimman moni löytäisi itselleen sopivan tavan liikkua. Tässä muutama tärkeä kehitysidea:

1. Liikuntapaikkojen pitää olla helposti saavutettavissa – hyvät kevyenliikenteen väylät ja joukkoliikenne auttavat pääsemään perille.
2. Jokaisen pitää voida harrastaa liikuntaa – oli kyseessä sitten lapset, nuoret, ikäihmiset tai erityisryhmät.
3. Koululaisille ja nuorille enemmän liikuntaa – koululiikunnan kehittäminen ja iltapäiväkerhojen liikuntapainotus olisi hyvä askel tähän suuntaan.
4. Työssäkäyville paremmat mahdollisuudet liikkua – esimerkiksi pyöräteitä parantamalla ja tukemalla työpaikkaliikuntaa.
5. Ikäihmisille lisää liikuntamahdollisuuksia – senioriliikunta ja esteettömät liikuntapaikat pitää pitää mielessä.
6. Tiivis yhteistyö urheiluseurojen ja järjestöjen kanssa – nämä tahot tekevät paljon tärkeää työtä ja niitä kannattaa tukea.

Liikunta on sijoitus tulevaisuuteen

Päättäjien pitää ymmärtää, että liikunta ei ole vain harrastus, vaan se vaikuttaa kaupungin elinvoimaisuuteen. Mitä enemmän ihmiset liikkuvat, sitä vähemmän kuluja tulee terveydenhuollossa. Hyvinvoivat ihmiset jaksavat myös paremmin töissä ja koulussa, ja aktiivinen kaupunki houkuttelee uusia asukkaita ja yrityksiä.

Siksi ehdotan, että Raahessa:

1. Lisätään rahaa liikuntaan – panostamalla liikkumiseen ehkäistään monia ongelmia.
2. Pidetään liikuntamahdollisuudet edullisina tai ilmaisina – liikunnan ei pidä olla rahasta kiinni.
3. Kehitetään liikuntapaikkoja jatkuvasti – pidetään vanhat paikat kunnossa ja rakennetaan uusia tarpeen mukaan.
4. Lisätään lähiliikuntapaikkoja – jokaisen pitää päästä helposti liikkumaan ilman pitkiä matkoja.
5. Tehdään yhteistyötä yritysten ja järjestöjen kanssa – esimerkiksi työpaikkaliikunnan tukeminen voisi olla hyvä keino.
6. Tuetaan lasten ja nuorten liikuntaa – koulujen ja seurojen yhteistyöllä voidaan varmistaa, että kaikki pääsevät liikkumaan.

Liikunnan edistäminen ei ole pelkkä yksittäinen projekti, vaan pitkäjänteinen työ, joka hyödyttää koko kaupunkia. Raahen pitää jatkaa liikuntapalveluiden kehittämistä ja tehdä kaupungista paikka, jossa liikkuminen on helppoa ja houkuttelevaa. Nyt on hyvä hetki varmistaa, että liikunta on tärkeä osa kaupungin päätöksentekoa.

Liikuntaan panostaminen maksaa itsensä takaisin monella tapaa – parempi terveys, enemmän hyvinvointia ja elinvoimaisempi kaupunki. Nyt on aika tehdä liikunnasta iso osa Raahen tulevaisuutta!

 

Tuulivoima, ilmasto ja CO₂ – bisnestä vai pelastusta?

Tuulivoimaa on hehkutettu ilmastopelastajaksi. Sen sanotaan olevan puhdasta, uusiutuvaa ja välttämätöntä CO₂-päästöjen vähentämiseksi. Mutta mitä tapahtuu, kun tämä vihreän energian symboli törmää talouden realiteetteihin?

Tuulivoimabisnes kukoisti vuosia poliittisen tuen ja valtion tukien varassa. Yhteiskunnat antoivat miljardien edestä subventioita, jotta tuulipuistot saatiin pystyyn. Mutta nyt, kun tukirahat vähenevät ja sijoittajat haluavat oikeaa tuottoa, tuulivoimayhtiöt ovat vaikeuksissa. Merituulivoiman rakentaminen on niin kallista, ettei se enää houkuttele ilman valtavaa julkista rahoitusta. Maan päällä tuulivoimaloita nousee yhä, mutta sekään ei ole enää takuuvarma kultakaivos.

Tuulivoima ei myöskään ole niin vakaa ja varma energianlähde kuin sen kannattajat haluaisivat uskoa. Kun ei tuule, ei tule sähköä. Kun tuulee liikaa, voimalat joudutaan pysäyttämään. Tarvitaan varajärjestelmiä – ja nämä varajärjestelmät ovat usein juuri niitä fossiilisia polttoaineita, joista piti päästä eroon. Siis rakennetaanko uutta vihreää energiaa vain siksi, että sen rinnalla täytyy edelleen pitää pystyssä vanha järjestelmä?

CO₂-päästöjen vähentämisestä on tullut massiivinen bisnes. Hiilineutraalius on myyntivaltti, ja yritykset kilpailevat siitä, kuka näyttää ympäristöystävällisimmältä. Samalla CO₂-markkinoista on tullut rahantekoväline, jossa päästöoikeuksia ostetaan ja myydään kuin osakkeita. Mutta kuinka paljon tämä kaikki oikeasti vähentää päästöjä, ja kuinka paljon siinä vain siirretään päästöjä paikasta toiseen?

Ilmasto on muuttunut aina, ja se tulee muuttumaan jatkossakin. Se ei ole staattinen järjestelmä, eikä sitä voi hallita yksinkertaisilla ratkaisuilla. Mutta nykyään vaikuttaa siltä, että ilmastokeskustelu on enemmän politiikkaa ja liiketoimintaa kuin aitoa tiedettä ja järkevää suunnittelua. Uusiutuvan energian kehitys on tärkeää, mutta jos se tapahtuu taloudellisen ja teknisen kestävyyden kustannuksella, lopputulos voi olla kaikkea muuta kuin vihreä.

Tuulivoima ei ole itsestään selvä ratkaisu, eikä CO₂ ole ainoa muuttuja maailman ilmastossa. Mutta niin kauan kuin vihreä energia on bisnes, ja ilmastopolitiikka rakentuu enemmän taloudellisten kuin luonnontieteellisten realiteettien varaan, keskustelu jatkuu – ja rahat liikkuvat.

 Kaupunki ja joki – kun vesi ottaa omansa

Kaupungeissa ja niiden läpi virtaavissa joissa on yksi yhteinen tekijä: vesi löytää aina tiensä. Kaupunkitulvat ja suuret jokitulvat Euroopassa eivät ole uusia ilmiöitä, mutta niiden syyt ovat monimutkaisempia kuin pelkkä sään vaihtelu. Kun tulvat iskevät, syyttävä sormi osoitetaan usein ilmastonmuutokseen – mutta onko se ainoa syyllinen?

Ihminen on kautta historian pyrkinyt kesyttämään vettä. Joet on pakotettu kapeisiin uomiin, pengerryksiä on rakennettu, ja tulvakosteikot, jotka ennen sitoivat ylimääräisen veden, on muutettu rakennusmaaksi. Tulva-alueille on noussut asutusta, teitä ja tehtaita, ja kun vesi nousee, ollaan ihmeissään. Mutta tässä ei ole mitään ihmeellistä – vesi tekee vain sen, mitä se on aina tehnyt: kulkee matalimman reitin ja ottaa tilan, joka sille ennen kuului.

Asfaltilla ja betonilla kuorrutetut kaupungit eivät ole vesille ystävällisiä. Kun maa peittyy läpäisemättömillä pinnoilla, sadevesi ei pääse imeytymään maahan kuten luonnontilaisilla alueilla. Se virtaa katuja pitkin, tulvii viemäreihin ja lopulta jokiin, jotka jo valmiiksi kuljettavat luonnollista vesimääräänsä. Kun tähän lisätään rankkasateet, joille ei anneta mahdollisuutta suodattua maaperään, seurauksena on tulva – ei pelkästään jokien, vaan myös kaupunkien kadut täyttyvät vedestä.

Euroopan suuret jokitulvat, kuten Saksan ja Belgian tuhoisat tulvat 2021 tai Keski-Euroopan massiiviset tulvat 2002, osoittavat, että jokien patoaminen ja pengertäminen eivät aina toimi toivotulla tavalla. Kun joki ei saa levitä luonnollisille tulva-alueilleen, vesi pakkautuu uomaansa ja lopulta murtautuu esiin hallitsemattomalla voimalla. Vesi ei noudata ihmisen suunnitelmia – se seuraa painovoiman lakeja.

Kaupunkitulvien ja suurten jokitulvien torjuminen ei ole vain säätiedotusten seuraamista tai rankkasateiden syyttämistä. Se on pitkälti kiinni siitä, kuinka ihminen on muuttanut ympäristöään. Jos jokien luontaisia tulva-alueita ei palauteta, jos kaupunkien läpäisemätöntä pintaa ei vähennetä ja jos jokiluonnon omia mekanismeja ei kunnioiteta, tulvat tulevat yhä useammin.

Tässä on siis yksi varma sääntö: vesi ottaa aina omansa. Ja jos ihminen ei anna sille tilaa, se ottaa sen itse – seurauksista piittaamatta.

 

Hiilivapaa teräs ja sen taloudelliset haasteet: Miten tulemme selviämään?

 

Hiilivapaan teräksen tuotanto, joka on yksi teollisuuden suurimmista ympäristöhaasteista, on viime aikoina herättänyt paljon huolta. Tämä ei ole pelkästään ympäristökysymys, vaan myös taloudellinen pulma, joka voi hidastaa alan kehitystä ja jopa tuoda sen täysin umpikujaan. Siirtyminen puhtaampaan terästuotantoon on jo nyt kohdannut merkittäviä haasteita, erityisesti raaka-aineiden saatavuuden ja hintojen nousun sekä energiantuotannon riittävyyden osalta.

Romumarkkinoiden ylikuumeneminen

Yksi suurimmista esteistä hiilivapaan teräksen tuotannossa on teräsromun hintojen nousu. Perinteisesti teräsromu on ollut tärkeä raaka-aine teräksen valmistuksessa, mutta sen hinnan jatkuva nousu on tehnyt puhtaan teräksen tuotannon taloudellisesti haastavaksi. Kun yhä suurempi osa teräksestä pyritään valmistamaan ilman hiilidioksidipäästöjä, erityisesti vetyteknologian avulla, teräsromun kysyntä on kasvanut, mutta tarjonta ei ole pysynyt perässä. Tulos? Teräsromun hinta on noussut pilviin, mikä vaikeuttaa entisestään puhtaan teräksen tuottamista kilpailukykyisesti perinteisiin menetelmiin verrattuna.

Tämä kehitys on luonut merkittäviä taloudellisia paineita teollisuudelle. SSAB, yksi alan suurimmista toimijoista, on yrittänyt kehittää ja ottaa käyttöön vähäpäästöisiä tuotantomenetelmiä, mutta se kohtaa vakavia haasteita kustannustehokkuuden säilyttämisessä. Mikäli romun hinnat eivät laske tai markkinat tasapainotu, puhtaan teräksen kilpailukyky tulee olemaan vakavasti uhattuna.

Rautasienen ja sähkön riittävyys

Toinen merkittävä ongelma on rautasienen ja sähkön saatavuus. SSAB ei ole yksin tarpeessa riittävästä raaka-aineesta. LKAB:n rautasienen tuotanto ei yksinkertaisesti riitä täyttämään terästeollisuuden tarpeita. Tämä rajaa tuotantokapasiteettia ja vaikeuttaa siirtymistä ympäristöystävällisempiin tuotantotapoihin. Teräksen valmistaminen ilman fossiilisia polttoaineita edellyttää myös suuria määriä sähköenergiaa, mutta sähkön riittävyys ja sen kilpailukykyinen hinta ovat suuria kysymysmerkkejä. Jos sähkömarkkinat eivät pysty vastaamaan kasvavaan kysyntään, puhtaan teräksen tuotanto voi jäädä osittain toteutumatta.

Taloudelliset paineet ja epävarmuus

Nämä taloudelliset ja logistiset haasteet eivät ole pelkästään SSAB:n tai muiden teräsyhtiöiden ongelma, vaan ne koskettavat koko teollisuutta ja voivat näkyä kuluttajille tuotteiden hinnoissa. Jos teräksen hinta nousee merkittävästi, se vaikuttaa laajasti rakennusalaan, autoteollisuuteen ja moniin muihin sektoreihin, jotka ovat suuria teräksen käyttäjiä. Tästä voi seurata laajempia taloudellisia vaikeuksia, kuten kustannusinflaatiota ja vähentynyttä kilpailukykyä kansainvälisillä markkinoilla.

Mikäli tämä kehitys jatkuu, se saattaa vähentää investointeja hiilivapaan teräksen tuotantoon. Sijoittajat ja yritykset voivat vetäytyä alalta, jos tuottavuus ei ole riittävää tai markkinatilanne ei parane. Tämä taas voi hidastaa teknologian kehittymistä ja pitää perinteiset tuotantomenetelmät markkinoilla pidempään, kuin mitä ympäristötavoitteet vaatisivat.

Onko tulevaisuus kirkastumassa?

Vaikka haasteet ovat suuria, ne eivät ole ylittämättömiä. Teollisuus voi löytää uusia ratkaisuja, kuten edistynyttä teknologiaa ja innovaatioita, jotka tekevät teräksen tuotannosta puhtaampaa ja kustannustehokkaampaa. Vetyyn perustuvat tuotantomenetelmät ja muut vihreät teknologiat voivat mahdollistaa siirtymisen kohti kestävämpää terästeollisuutta, mutta tämä vaatii suuria investointeja ja aikaa. Jos markkinat eivät tue tarpeeksi nopeasti, siirtymä voi jäädä pahasti kesken.

Tulevaisuuden näkymät eivät ole kuitenkaan täysin synkkiä. Uusi teknologia, kilpailukykyisemmät sähkömarkkinat ja tehokkaampi raaka-aineiden hyödyntäminen voivat avata uusia mahdollisuuksia hiilivapaan teräksen tuotannolle. On kuitenkin selvää, että tästä ei tule helppoa, ja haasteet eivät katoa nopeasti. Nyt on tärkeää, että teollisuus, tutkimuslaitokset ja hallitukset tekevät yhteistyötä löytääkseen ratkaisuja, jotka eivät ainoastaan edistä ympäristötavoitteita, vaan myös pitävät terästeollisuuden kilpailukykyisenä ja taloudellisesti kestävänä.

Hiilivapaan teräksen tulevaisuus on vielä epävarma, mutta se voi olla osa laajempaa siirtymää kohti kestävämpää teollisuutta – jos vain löydämme oikeat ratkaisut taloudellisten ja teknisten esteiden voittamiseksi.

 

Onko vety vettä sakeampaa?

Vety on kiehtova ja vahva elementti, mutta siihen liittyvä teknologia on monella tapaa vielä lapsenkengissään. Vaikka vety itsessään on puhdas polttoaine ja sen käyttö mahdollistaisi fossiilivapaan teollisuuden, sen hyödyntämisen haasteet ovat olleet esteenä nopealle kehitykselle. Vety ei ole, kuten vesi – se ei pysy astiassa samalla tavalla. Se ei ole niin helposti hallittavissa ja säilytettävissä kuin muut energianlähteet.

Vety on äärimmäisen kevyt ja haihtuva kaasu, mikä tekee sen varastoinnista ja kuljetuksesta erittäin haastavaa. Kun ajatellaan, että veden varastointi ei ole teknisesti ongelmallista ja se voi pysyä lähes missä tahansa astiassa, niin vety ei toimi samalla tavalla. Sen täytyy olla joko erittäin korkeassa paineessa (700bar) tai äärimmäisen kylmässä (-253°C)tilassa, jotta sitä voidaan säilyttää ja kuljettaa turvallisesti. Tällöin tullaan siihen ongelmaan, että sen säilytys ja kuljetus vaativat raskaita ja kalliita infrastruktuureja.

Vetyteknologian ydinongelmat ovat juuri materiaaliteknologiassa. Nykyiset materiaalit eivät kestä pitkällä aikavälillä vedyn erityispiirteitä, kuten vetyhaurauden aiheuttamia ongelmia. Vety heikentää monien metallien lujuutta, mikä tekee vedyn varastointiin ja kuljettamiseen käytettävien rakenteiden kestämisestä vaikeaa. Jos materiaalit eivät kestä, koko vetyinfrastruktuuri menee pieleen, ja investointien kalleus nousee nopeasti kestämättömäksi.

Vetyteknologia voi toki olla osa ratkaisua, mutta se ei ole nopea tai helppo tie. Vaikka vihreä vety – eli vety, joka tuotetaan uusiutuvalla energialla – olisi ihanteellinen polttoaine, sen tuotanto on tällä hetkellä monella tapaa liian kallista ja energiankulutuksiltaan liian suurta. Vety on hyvä teoria, mutta sen käytännön toteuttaminen on vaikeaa ja vaatii paljon aikaa, teknologiaa ja resursseja.

Ja vaikka vety voi olla osa teollisuuden puhdistumista, sen laajempi hyödyntäminen ei ole mikään pikkuprojekti. Se vaatii valtavia investointeja, joista suuri osa menee materiaaliteknologian kehittämiseen ja infrastruktuurien rakentamiseen. Tällä hetkellä vety ei yksinkertaisesti ole siinä muodossa, että se voisi syrjäyttää nykyiset, vähemmän monimutkaiset energianlähteet, kuten sähkö tai jopa biopolttoaineet.

Jatkuvat innovaatiot saattavat tuoda uusia ratkaisuja, mutta vety ei ole veden veroista. Se ei pysy paikoillaan, ei kulje helposti putkissa eikä ole yhtä helposti käsiteltävissä kuin vesi. Se on vaikea aine, joka asettaa teknologialle suuria haasteita. Joten vaikka sen potentiaali on ilmeinen, meidän on oltava realistisia ja ymmärrettävä, että vetyteknologian tulevaisuus on kaukana siitä utopiasta, jossa se olisi nopea ratkaisu teollisuuden ja energiamarkkinoiden siirtymiseen hiilivapaaseen tulevaisuuteen.

 Tulevaisuus Raahen ranta-alueilla 200 vuoden kuluttua

Raahen kaupunki, kuten koko Perämeren rannikko, tulee kokemaan valtavia muutoksia seuraavien 200 vuoden aikana. Syynä tähän on hidas mutta vääjäämätön ilmiö: maankohoaminen. Kun maankuori jatkaa nousuaan jääkauden jälkeisen isostaattisen tasapainottumisen seurauksena, Perämeri vetäytyy yhä kauemmas nykyisestä rannastaan.

Maan kohoaminen ja meriveden vetäytyminen

Tutkijoiden mukaan maan kohoamisvauhti Perämeren rannikolla on keskimäärin noin 8–9 mm vuodessa. Tämä tarkoittaa, että 200 vuodessa maa tulee nousemaan 1,6–1,8 metriä. Tällä on merkittävä vaikutus ranta-alueisiin, sillä matala Perämeri vetäytyy yhä kauemmas.

Raahessa tämä tarkoittaa, että nykyiset satama- ja rantavyöhykkeet muuttuvat kuivaksi maaksi. Jo nyt on havaittu, että entiset vesialueet soistuvat ja muuttuvat lopulta kiinteäksi maaksi. 200 vuoden kuluttua Raaheen syntyy aivan uudenlaisia maisemia: entisistä saarista tulee osa manteretta, ja merenranta siirtyy useita kilometrejä ulommas. Nykyiset satama-alueet ja rantapuistot eivät enää tule olemaan meren äärellä, vaan niitä ympäröivät niityt, suot ja uudet metsät.

Maan kohoamisen vaikutus Itämereen

Maankohoamisen seurauksena Itämerestä tulee poistumaan vuosittain noin 3,2 miljardia kuutiometriä vettä Pohjanmereen. Tämä jatkuva vesimäärän väheneminen vaikuttaa Itämeren ekosysteemiin ja suolapitoisuuteen pitkällä aikavälillä. Perämeren mataluus korostaa ilmiötä, ja uudet maa-alueet tulevat muodostumaan entisille merenpohjille kiihtyvällä tahdilla.

Rantarakentaminen ja alueen muuttuminen

Rantarakentaminen tulee kokemaan suuren muutoksen, sillä perinteiset rantatontit eivät enää tule olemaan veden äärellä. Monet vanhat kesämökit, jotka alun perin rakennettiin merenrantaan, tulevat sijaitsemaan keskellä metsiä tai niittyjä. Tämä muuttaa mökkeilyn luonnetta, kun vesille pääsy edellyttää pidempiä matkoja. Toisaalta uudet mökkialueet tulevat muodostumaan kauemmas ulkosaariston tuntumaan, jossa vesi tulee säilymään saavutettavissa pidempään.

Uudet maa-alueet tulevat houkuttelemaan rakentajia, ja monilla entisillä merenpohjilla tulee syntymään uusia asuinalueita. Tämä mahdollistaa laajentuvan kaupunkirakenteen, mutta samalla tuo mukanaan haasteita. Maaperän kantavuus voi olla ongelma uusilla maa-alueilla, ja rakentamisessa joudutaan käyttämään erityisiä tekniikoita, kuten paalutusta ja maaperän vahvistamista.

Lisäksi kaupunkisuunnittelussa otetaan huomioon luonnon muuttuminen. Rakentamista tullaan mukauttamaan maankohoamisen mukaiseksi, ja esimerkiksi kanavia ja keinotekoisia järviä voidaan jättää uuden asutuksen keskelle korvaamaan kadonnutta vesimaisemaa.

Uudet ekosysteemit ja ihmisen sopeutuminen

Meren vetäytymisen myötä uusia maa-alueita tulee syntymään, ja ne alkavat vihertyä. Ensimmäisinä alueille leviävät suolamaiden kasvit, sitten lehtipuut ja lopulta havumetsät. Linnut ja muut eläimet tulevat seuraamaan perässä, ja 200 vuoden kuluttua Raahen rannat näyttävät aivan erilaisilta kuin nykyisin.

Ihmisasutuksen kannalta tämä merkitsee uusia mahdollisuuksia mutta myös haasteita. Vanhojen rantakiinteistöjen arvo saattaa laskea, kun meri siirtyy kauemmas. Samalla uudet maa-alueet mahdollistavat uuden rakentamisen ja maankäytön. Tulevaisuuden raahelaiset tulevat näkemään uusia asuinalueita siellä, missä nyt lainehtii meri. Lisäksi teknologinen kehitys mahdollistaa entistä mukautuvampia asumisratkaisuja, kuten modulaarisia ja siirrettäviä rakennuksia, jotka voivat seurata muuttuvaa maisemaa.

Tulevaisuuden satamat ja vesiliikenne

Koska nykyiset satamat eivät enää tule olemaan meren äärellä, Raahen tulee sopeutua muutoksiin. On mahdollista, että uudet satamat rakennetaan kauemmas ulkosaariston tuntumaan, missä vesi tulee olemaan vielä tarpeeksi syvää laivaliikenteelle. Lisäksi kehittyvät teknologiat, kuten kelluvat satamarakenteet, voivat mahdollistaa uudenlaisen merenkulun infrastruktuurin. Tulevaisuudessa voi myös olla käytössä kehittyneitä maa- ja vesikuljetusten yhdistelmiä, joissa autonomiset vesikulkuneuvot toimivat tiiviisti yhteen maanpäällisen liikenteen kanssa.

Pohdinnan paikka

Vaikka 200 vuotta on pitkä aika, Perämeren rannikon maankohoaminen on ilmiö, jota ei voi pysäyttää. Se on luonnon oma prosessi, joka muovaa maisemaa hitaasti mutta varmasti. Tulevaisuudessa Raahen rannat eivät tule olemaan enää samoja kuin nykyisin – mutta tämä tuo mukanaan myös uusia mahdollisuuksia. Ehkäpä 2200-luvulla raahelaiset tulevat kävelemään nykyisillä merenpohjilla ja katselemaan kaukaisuudessa siintävää uutta rantaviivaa, aivan kuten menneisyyden ihmiset ovat tehneet ennen heitä. Samalla he tulevat elämään maailmassa, jossa teknologia, ekosysteemit ja yhteiskunta ovat oppineet mukautumaan ja hyödyntämään luonnonmuutoksia ennennäkemättömällä tavalla.

 

Raahen arvoituksellinen kutsu – kertomus tuulen tuomista salaisuuksista

Raahen kaupungissa piilee jotakin selittämätöntä ja salaperäistä. Sen wanhoissa puutalokortteleissa kuiskivat menneitten aikain tarinat, ja Perämeren tuuli kantaa mukanaan merten kätkettyjä salaisuuksia. On iltoja, jolloin kaupungin kujilla voi tuntea historian siipien havinan, ja toisinaan, kun myrsky nostattaa aallot korkeuksiin, tuntuu kuin meri itse yrittäisi kertoa jotakin, mikä jo aikoja sitten on unhoon jäänyt.

Kauan sitten, kun Raahen ensimäiset laivat laskivat ankkurinsa sataman suojiin, kerrottiin merimiehistä, jotka toivat mukanaan outoja esineitä ja vielä oudompia tarinoita. Yksi kertomus elää yhä wanhojen talojen seinissä – tarina merikapteenista, joka sumun keskeltä löysi saaren, jota ei yksikään merikartta tunne. Hänen mukanaan palasi laivaan pieni sininen kivi, joka hohti kuutamon valossa. Sen jälkeen kapteenia ei enää nähty, mutta kiven uskotaan yhä piilevän jossain Raahen wanhojen talojen kätköissä. Ken sen löytää, hänelle meri paljastaa suurimman salaisuutensa.

Monet ovat vuosien saatossa etsineet tuota salaperäistä kiveä. Eräs heistä oli nuori oppipoika, joka työskenteli Raahen satamassa. Hän oli kuullut wanhojen merimiesten kertovan kivestä, joka toi onnea, mutta myös kirouksen sille, joka ei osannut sitä käyttää. Eräänä sumuisena iltana hän lähti etsimään sitä wanhoista varastoista ja kellareista. Hän vaelsi halki kaupungin, kulkien kujia, joilla aika näytti pysähtyneen. Hänen jalkainsa alla kopisi mukulakivinen jalkakäytävä, ja toisinaan tuntui kuin joku olisi seurannut häntä varjoissa.

Lopulta hän saapui erääseen hyljättyyn taloon meren rannalla, jonka kerrottiin kuuluneen juuri sille kadonneelle kapteenille. Talon sisällä kaikki oli pölyn ja hämähäkinseittien peitossa, mutta pöydällä, aivan huoneen keskellä, lepäsi sininen kivi – juuri sellainen kuin tarinoissa. Oppipoika ojensi kätensä ja kosketti sitä varovasti. Hetkessä koko huone täyttyi kuiskauksilla, aivan kuin meri olisi noussut seinien sisälle.

Hän sulki silmänsä ja näki mielessään valtavan myrskyn, kapteenin yksin laivansa kannella huutamassa jotakin tuulelle. Kivi oli ollut avain johonkin suurempaan – johonkin, jota meri suojeli mustasukkaisesti. Poika tempaisi kätensä pois kiveltä, ja kuiskaukset vaikenivat. Hän ymmärsi, ettei tätä salaisuutta ollut tarkoitettu kenellekään. Hän jätti kiven paikoilleen ja pakeni talosta. Sen jälkeen ei kukaan enää puhunut sinisestä kivestä ääneen, mutta toisinaan, myrskyisinä öinä, saattoi nähdä valon pilkahtavan tuon hyljätyn talon ikkunasta – aivan kuin joku yhä etsisi vastausta, jota meri ei koskaan anna.

Raahen matkailu on kuin matka kahden maailman välillä. Wanha Raahe, yksi Suomen parhaiten säilyneistä puukaupungeista, kutsuu kulkijaa tutkimaan kujiaan, joissa jokainen rakennus kantaa muistoja merenkulkijoista, kauppiaista ja merkillisistä sattumuksista. Pekkatorilla voi tuntea, kuinka mennyt aika hengittää, ja jos oikein tarkoin kuuntelee, voi ehkä kuulla askeleita – kuin joku vuosisatojen takaa yhä etsisi sinistä kiveä.

Mutta Raahessa ei eletä ainoastaan menneisyydessä. Perämeri, tuo kaunis mutta ankara elementti, antaa kaupungille sykkeen. Kesällä meri on leppeä, mutta talvella se muuttuu arvaamattomaksi jättiläiseksi, jonka kuohuvat aallot lyövät vasten rantakallioita. Ken uskaltaa purjehtia Perämeren myrskyissä, saattaa kohdata sen, minkä wanhan kansan kalastajat jo tiesivät: merellä on oma tahtonsa, ja toisinaan se tahtoo pitää kulkijan itsellään.

Raahen saaristo on paikka, jossa todellisuus ja tarut kohtaavat. Purjehtiessa hiljaisilla vesillä voi melkein tuntea, kuinka näkymättömät kädet ohjaavat venettä oikeaan suuntaan. Talvisin, kun meri jäätyy ja avautuu retkiluistelijoille ja pilkkijöille, jään alla voi kuulla hiljaisen huminan – kuin meri hyräilisi laulua niille, jotka sitä kuuntelevat.

Raahessa kohtaavat myös ihmiset, jotka rakentavat tulevaisuutta. Kajaanin teknillinen oppilaitos tuo kaupunkiin nuorisoa, joka luo uutta tietoa ja taitoa. Mutta vaikka aika kulkee eteenpäin, kaupungin perusta seisoo yhä vankkana: terästeollisuus, joka on muuttanut pienen rannikkokaupungin kansainväliseksi toimijaksi. Raahessa ei ainoastaan valmisteta terästä – täällä taotaan myös tarinoita, jotka kestävät sukupolvien ajan.

Ehkä juuri siksi Raahe on niin ainutlaatuinen. Se on kaupunki, jossa mennyt ja nykyinen kietoutuvat toisiinsa kuin wanhan merimiehen solmu, jota ei koskaan saa auki. Se on kaupunki, josta jokainen löytää jotakin – olipa se sitten sininen kivi, meren kuiskaama salaisuus tai vain tunne siitä, että on osa jotakin suurempaa.

Ja kun Raahesta lähtee, tietää jo kaipaavansa takaisin...

 

Tyrnävän malli Raahen koulujen opetukseen

Tyrnävän mallin soveltaminen Raahen kouluihin voisi tarjota merkittäviä etuja ja mahdollisuuksia koulutuksen kehittämisessä. Raahessa, kuten monilla muillakin alueilla, koulut kohtaavat monenlaisia haasteita, mutta myös mahdollisuuksia. Tyrnävän mallin periaatteet voisivat tuoda uutta näkökulmaa ja tuen opettajien ja oppilaiden väliseen vuorovaikutukseen. Tässä muutamia syitä, miksi malli voisi soveltua hyvin Raahen kouluihin:

1. Paikallisen asiantuntemuksen korostaminen
Raahen koulut, kuten Tyrnävän malli jo osoittaa, voisivat hyötyä opettajille annettavasta lisääntyneestä vastuusta ja vapaudesta kehittää opetusta omien kokemustensa pohjalta. Raahessa opettajilla on varmasti laajaa osaamista ja käytännön kokemusta, ja mallin soveltaminen antaisi heille mahdollisuuden luoda entistä enemmän räätälöityjä ja innovatiivisia ratkaisuja, jotka tukevat oppilaita paikallisesti.

2. Oppilaan kokonaisvaltainen hyvinvointi
Raahen kouluissa voisi olla suurta hyötyä Tyrnävän mallin lähestymistavasta, joka korostaa oppilaan hyvinvointia oppimisen tueksi. Mallin avulla voitaisiin kehittää lisää tukea oppilaille, joilla on erityistarpeita, olipa kyse sitten mielenterveydestä, motivaatiosta tai sosiaalisista taidoista. Tämä voi auttaa vähentämään koulukiusaamista, lisäämään yhteisöllisyyttä ja parantamaan oppimistuloksia.

3. Paikallisen yhteisön vahvistaminen
Raahen koulut voivat hyötyä siitä, että Tyrnävän malli korostaa yhteisön tukea ja yhteistyötä. Raahessa, kuten monissa pienemmillä paikkakunnilla, koulut voivat toimia keskeisenä osana yhteisöä. Mallin mukaisessa lähestymistavassa koulut voivat entistä tiiviimmin tehdä yhteistyötä vanhempien, viranomaisten ja muiden paikallisten toimijoiden kanssa, jotta oppilaat saavat mahdollisimman hyvän tuen.

4. Opetuksen eriyttäminen ja joustavuus
Raahen kouluissa Tyrnävän malli voisi myös tuoda lisää joustavuutta ja eriyttämismahdollisuuksia opetukseen. Mallin pohjalta opettajat voivat räätälöidä opetusta paremmin oppilaan yksilöllisiin tarpeisiin. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikilla oppilailla on mahdollisuus saada tukea juuri niiltä osa-alueilta, joissa he tarvitsevat eniten apua, olipa kyseessä oppimisvaikeudet, kielelliset haasteet tai muu yksilöllinen tuki.

5. Opettajien yhteistyö ja osaamisen jakaminen
Raahen koulut voisivat hyötyä siitä, että Tyrnävän mallin pohjalta opettajat voivat jakaa hyviä käytäntöjä ja kehittää yhdessä parempia toimintatapoja. Tämä yhteisöllinen lähestymistapa voisi vahvistaa opettajien keskinäistä tukea ja edistää jatkuvaa ammatillista kehittymistä. Raahessa, kuten muissakin kunnissa, opettajien yhteistyö on avainasemassa, kun halutaan kehittää opetusta ja parantaa oppimistuloksia.

6. Mikä on Tyrnävän malli?

Tyrnävän kunnassa on kehitetty erityisesti vaativan erityisen tuen oppilaille suunnattu opetusmalli, joka yhdistää opettajajohtoisen opetuksen ja yhteistoiminnallisen oppimisen menetelmät. Tässä mallissa oppilaat saavat yksilöllistä tukea opettajilta, mutta myös työskentelevät yhdessä ikätovereidensa kanssa, mikä tukee oppimista ja sosiaalista vuorovaikutusta.

Inkluusion periaatteiden mukaisesti pyritään poistamaan oppimisen ja osallistumisen esteitä, jotta kaikki oppilaat voivat osallistua opetukseen omalla tasollaan. Tyrnävän koulussa on havaittu, että tämä yhdistelmä opettajajohtoista ja yhteistoiminnallista oppimista tukee oppilaiden oppimista tehokkaasti.

Lisäksi Tyrnävän kunnassa tarjotaan peruskoulun 1.–2. luokkien oppilaille sekä erityisen tuen piirissä oleville 3.–9. luokkien oppilaille aamu- ja iltapäivätoimintaa, joka tukee oppilaiden hyvinvointia ja oppimista koulupäivän ulkopuolella.

Nämä opetusmenetelmät ja tukimuodot ovat osa Tyrnävän kunnan kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jossa pyritään huomioimaan jokaisen oppilaan yksilölliset tarpeet ja tukemaan heidän oppimistaan monipuolisilla ja tutkimusperustaisilla menetelmillä.

Tyrnävän malli voisi soveltua erinomaisesti Raahen kouluihin, koska se tukee opettajien asiantuntemusta ja oppilaan kokonaisvaltaista hyvinvointia. Malli voisi auttaa Raahen kouluja luomaan entistä joustavampia ja yksilöllisempiä opetustilanteita, joissa oppilaat saavat tarvitsemansa tuen ja voivat kehittyä parhaalla mahdollisella tavalla. Lisäksi opettajien yhteistyön ja osaamisen jakamisen lisääminen voisi vahvistaa kouluyhteisön toimivuutta ja sitoutumista.

 

Kulutuksen kasvattaminen ja energian hinnan laskemisen vaikutukset verokertymään

Kulutuksen kasvu on keskeinen tekijä talouskasvussa, sillä se lisää yritysten liikevaihtoa, kasvattaa työllisyyttä ja laajentaa veropohjaa. Nykyisessä tilanteessa, jossa energian hinta on korkea ja ostovoima heikentynyt, on tärkeää pohtia, kuinka kulutusta voidaan lisätä ilman, että julkinen talous kärsii.

Energian hinnan laskeminen ja sen vaikutukset talouteen

Energian hinnan lasku vaikuttaisi positiivisesti talouteen seuraavilla tavoilla:

1. Kotitalouksien ostovoima kasvaa - Kulutus lisääntyy

• Kun energiakustannukset pienenevät, kotitalouksille jää enemmän rahaa muuhun kulutukseen (ruoka, palvelut, viihde, kestokulutushyödykkeet).
• Tämä lisää yritysten myyntiä, mikä kasvattaa ALV- ja yhteisöverokertymää.

2. Yritysten tuotantokustannukset laskevat - Hintojen lasku ja investointien kasvu

• Teollisuus ja palvelusektori hyötyvät matalammista energiakustannuksista, mikä mahdollistaa kilpailukykyisemmät hinnat ja suuremmat katteet.
• Investoinnit voivat lisääntyä, koska yrityksillä on enemmän rahaa laajentamiseen ja tuotekehitykseen.

3. Inflaatio hidastuu - Ostovoima elpyy ja korot pysyvät matalina

• Energian hinnan lasku hillitsee yleistä hintatason nousua, mikä vähentää tarvetta palkkainflaatiolle ja mahdollistaa keskuspankkien pitämään korot matalina.
• Matalampi korkotaso tukee kulutusluottoja ja asuntomarkkinoita, mikä edelleen kasvattaa kysyntää.

4. ALV:n ja muiden verojen kertymä kasvaa kulutuksen kautta

• Vaikka energiaverotuotot voivat laskea, kasvanut kulutus muilla sektoreilla voi kompensoida tämän.
• Työllisyyden parantuminen kasvattaa tuloverokertymää, mikä tuo lisätuloja julkiselle sektorille.

5. Energian hinnan laskun mahdollinen kielteinen vaikutus valtion verotuloihin

• Suomessa energiavero on merkittävä tulonlähde valtiolle. Jos energian kulutus vähenee hinnanlaskun vuoksi tai energian verotus kevenee, tämä voi tilapäisesti vähentää verotuloja.
• Kuitenkin pitkällä aikavälillä kasvanut kulutus voi korvata menetetyt verotulot.

Miksi "raha luo rahaa" -ilmiö ei toimi odotetulla tavalla?

Vanha talouden teoria siitä, että raha kiertää ja synnyttää lisää rahaa, pitää edelleen paikkansa, mutta nykyisessä taloustilanteessa on useita esteitä, jotka hidastavat tätä prosessia:

1. Kuluttajien ja yritysten epävarmuus

   • Talouskriisit, inflaatio ja geopoliittinen epävarmuus saavat sekä kotitaloudet että yritykset säästämään ja lykkäämään investointejaan.
   • Jos rahaa ei käytetä, vaan se jää tileille makaamaan, sen talousvaikutus heikkenee.

2. Korkea verotus ja sääntely tukahduttavat talouskasvua

   • Jos verotus ja sääntely ovat liian raskaita, yritykset eivät uskalla investoida tai laajentaa toimintaansa, mikä hidastaa rahan kiertoa.
   • Korkeat kuluttajaverot, kuten ALV, voivat estää ihmisiä kuluttamasta enemmän.

3. Pääoman keskittyminen suuryrityksille ja sijoitusmarkkinoille

   • Pankit ja sijoittajat eivät kanavoi rahaa riittävästi pk-yrityksille ja kuluttajille, vaan suuri osa pääomasta jää finanssimarkkinoille pyörimään, mikä ei synnytä uutta reaalitalouden kasvua.

4. Inflaatio syö ostovoiman

   • Kun hinnat nousevat nopeammin kuin palkat, kotitalouksien kulutusmahdollisuudet heikkenevät, eikä rahan kierto pääse kunnolla liikkeelle.

5. Digitaalinen ja automatisoitu talous muuttaa rahan liikkumista

   • Automaatio ja digitalisaatio voivat johtaa siihen, että vaikka rahaa liikkuu enemmän finanssimarkkinoilla, se ei aina johda suoraan työllisyyden ja kulutuksen kasvuun.

Miten saadaan raha kiertämään ja kulutus kasvuun?

1. Energian hinnan lasku tukemalla kotimaista energiantuotantoa

   • Investoinnit ydinvoimaan, (tuulivoimaan?) ja muihin kotimaisiin energialähteisiin vähentäisivät riippuvuutta kalliista tuontienergiasta.
   • Tämä voisi laskea sähkön ja polttoaineen hintoja pysyvästi.

2. Verotuksen painopisteen muutos

   • Kulutusta edistävä verotus: ALV:n laskeminen tietyillä sektoreilla (esim. palvelut, vähittäiskauppa) voisi lisätä kysyntää.
   • Työn verotuksen keventäminen lisäisi palkansaajien ostovoimaa.

3. Pk-yritysten tukeminen ja sääntelyn keventäminen

   • Rahoituksen saatavuuden parantaminen pk-yrityksille, jotta ne voivat investoida ja palkata lisää työntekijöitä.
   • Sääntelyn yksinkertaistaminen vähentäisi yritysten kustannuksia ja rohkaisisi yrittäjyyttä.

4. Inflaation hallinta ja korkojen vakauttaminen

   • Keskuspankin rahapolitiikan tulisi tasapainoilla niin, ettei inflaatio vie ostovoimaa mutta korot eivät myöskään nouse liian korkeiksi.

5. Luottamuksen palauttaminen talouteen

   • Vakaat ja ennakoitavat talouspoliittiset päätökset lisäävät kuluttajien ja yritysten luottamusta, mikä kannustaa investointeihin ja kulutukseen.

Lopputulema

Energian hinnan laskeminen voi olla tehokas keino lisätä kulutusta ja samalla kasvattaa verokertymää pidemmällä aikavälillä. Jos kotitaloudet ja yritykset maksavat vähemmän energiasta, ne käyttävät enemmän rahaa muuhun kulutukseen, mikä kasvattaa ALV- ja tuloverotuottoja.

"Raha luo rahaa" -ilmiö toimii yhä, mutta nykyisessä taloustilanteessa sitä hidastavat korkea verotus, sääntely, inflaatio ja epävarmuus. Kun nämä esteet puretaan ja talouspolitiikka tukee rahan kiertoa, kulutus voi lähteä uudelleen kasvuun, mikä tukee sekä yrityksiä että valtion taloutta.

 Ilmastopolitiikka kunnissa – järkevää kehitystä vai hallinnollista taakkaa?

Kuntavaalit lähestyvät, ja ilmastopolitiikka on jälleen yksi keskeisistä teemoista kunnallisessa päätöksenteossa. Kuntien ja kaupunkien päästötavoitteet ovat tiukentuneet, ja niille on asetettu velvollisuuksia ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Kysymys kuuluu: toteutetaanko tätä politiikkaa kestävästi ja kuntalaisten etu huomioiden, vai ovatko vaatimukset enemmän ideologisia kuin realistisia?

EU:n ilmastopolitiikka ja sen vaikutukset kunnille

Euroopan unionin ilmastopolitiikka ohjaa vahvasti kansallista päätöksentekoa, joka puolestaan vaikuttaa kuntien ja kaupunkien velvoitteisiin. EU:n Green Deal -ohjelma ja Fit for 55 -paketti ovat asettaneet kunnianhimoisia tavoitteita hiilineutraaliudelle ja päästövähennyksille. Näiden politiikkatoimien seurauksena kansallinen lainsäädäntö tiukkenee, ja kunnille asetetaan uusia ilmastovelvoitteita ilman, että niiden vaikutuksia paikalliseen talouteen ja elinkeinoelämään arvioidaan riittävästi.

Kuntien velvoitteet ja päästötavoitteet

Monet kunnat ovat sitoutuneet hiilineutraaliuteen ja erilaisiin kestävän kehityksen ohjelmiin. Esimerkiksi Hinku-hankkeen (Hiilineutraalit kunnat) tavoitteena on vähentää kuntien päästöjä 80 % vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuoden 2007 tasoon. Kunnat ovat ottaneet käyttöön esimerkiksi uusiutuvan energian hankkeita, joukkoliikenteen kehittämistä ja energiatehokkuustoimia, mutta miten hyvin nämä linjaukset huomioivat paikalliset erityispiirteet ja kuntalaisten arjen realiteetit?

Onko ilmastopolitiikka taloudellisesti kestävää?

Ilmastotoimet vaativat investointeja, mutta kuka lopulta maksaa laskun? Kunnat rahoittavat hankkeitaan verotuloilla ja valtionavustuksilla, ja usein kunnianhimoiset ilmastotavoitteet voivat tarkoittaa lisämenoja ilman selkeitä hyötyjä. Esimerkiksi kaukolämmön tuotantotapojen muuttaminen tai sähköautojen hankintatuet voivat lisätä kustannuksia ilman merkittäviä päästövähennyksiä. Kuntapäättäjien onkin tärkeää arvioida, mikä on järkevää ilmastotoimintaa ja mikä pelkkää hallinnollista pakkoa.

Yksi esimerkki huonosti perustelluista ilmastopoliittisista päätöksistä on Raahen Pitkäkarin kaavoitushanke, jossa alue on luokiteltu tulvavaara-alueeksi, vaikka Perämeren alueella ei maa- ja metsätalousministeriön julkaisun mukaan ole merkittävää tulvariskiä. Tällaiset virheelliset riskiluokitukset voivat johtaa tarpeettomiin rajoituksiin, mikä puolestaan estää järkevän kehityksen ja asettaa esteitä kaavoitushankkeille ilman todellista ympäristöllistä tai taloudellista perustetta.

Kaavoitus uhkaa myös vapaa-ajanasunnon omistajien rakennusten olemassaoloa, sillä kaavoittaja pitää ELY-keskuksen tulvaohjeistusta määräävänä, vaikka ministeriö ei tue tätä linjausta. Tästä syystä kaavoittaja vetoaa tulvavaaraan estääkseen tonttien vuokrasopimusten uusimisen. Tämä on selkeä esimerkki siitä, kuinka ilmastopolitiikkaan ja kaavoitukseen liittyvät päätökset voivat johtaa kohtuuttomiin seurauksiin kuntalaisille ilman vahvaa tieteellistä perustaa.

Kuntalaisten vaikutusmahdollisuudet ja avoin keskustelu

Ilmastokeskustelussa tulee muistaa kuntalaisten osallistuminen ja vaikutusmahdollisuudet. Kuntalaisten tulee saada tietoa päätösten vaikutuksista ja mahdollisuus osallistua keskusteluun ilman pelkoa leimautumisesta. Avoin ja kriittinen keskustelu on avain kestävään ja oikeudenmukaiseen päätöksentekoon.

Mitä seuraavaksi?

Kunnallisen ilmastopolitiikan tulee perustua realistisiin tavoitteisiin ja päätöksenteon on oltava läpinäkyvää. Tulevien kuntavaalien keskiössä tulisi olla kysymys: miten kunnalliset ilmastotoimet voidaan toteuttaa siten, että ne eivät rasita kohtuuttomasti kuntalaisia ja paikallista elinkeinoelämää? Politiikan tulee nojata tieteelliseen tietoon ja alueellisiin erityispiirteisiin, eikä pelkästään valtakunnallisiin tai kansainvälisiin suuntauksiin.

Todellinen tiede ei pelkää kysymyksiä – eikä pitäisi yhteiskunnallisen keskustelunkaan.

 Jätelaki, kilpailutus ja kuluttajan oikeus valita

Suomessa jätelaki ohjaa jätteiden keräystä ja jätehuollon järjestämistä. Raahen kaupungissa, kuten monilla muillakin alueilla, jätehuollon kilpailutus ja keskitetyt sopimusjärjestelyt rajoittavat kuluttajan oikeutta valita palveluntoimittajansa. Onko tämä oikeudenmukaista ja kilpailulainsäädännön mukaista? Entä yksilön vapaus päättää itse ostamistaan palveluista?

Nykyinen jätelainsäädäntö antaa kunnille merkittävän vallan jätehuollon järjestämisessä. Kunnat voivat joko kilpailuttaa jätehuollon keskitetysti tai antaa sen vapaan markkinan hoidettavaksi. Raahessa on päätetty keskitetysti kilpailuttaa palvelu, jolloin yksittäisillä kotitalouksilla ei ole mahdollisuutta valita haluamaansa palveluntarjoajaa. Tämä on monella tapaa ongelmallista.

Ensinnäkin, kilpailulainsäädännön perusperiaatteisiin kuuluu avoin kilpailu ja kuluttajan mahdollisuus valita paras mahdollinen palvelu. Kun kunta kilpailuttaa jätehuollon keskitetysti, se poistaa kilpailun ja luo alueellisen monopolin. Tämä ei edistä palveluiden laatua tai hintakilpailua, vaan jättää kuluttajat pakotetusti yhteen vaihtoehtoon. Onko järkevää sallia monopoliasema jätteenkeräyksessä, kun muilla aloilla kilpailu katsotaan kuluttajan parhaaksi?

Toiseksi, yksilön oikeus päättää omista hankinnoistaan on perusoikeus, joka jätelainsäädännön nykyisessä mallissa vesittyy. Jos kuluttaja haluaisi valita edullisemman tai ekologisesti käytännöllisemmin toimivan jätehuoltopalvelun, se ei ole mahdollista. Valinnanvapauden rajoittaminen on perusteltua vain, jos siitä on selkeitä yhteiskunnallisia hyötyjä. Mutta mitkä ovat ne hyödyt, jotka oikeuttavat monopoliaseman ja valinnanvapauksien kaventamisen?

Jätehuollon keskitetty kilpailutus saatetaan perustella logistisilla ja ympäristönäkökohdilla, kuten pienemmällä rekkaliikenteellä ja yhtenäisillä toimintakäytännöillä. Nämä ovat toki huomionarvoisia seikkoja, mutta eikö vastaavat hyödyt voitaisi saavuttaa myös avoimemmalla mallilla, jossa esimerkiksi useampi toimija saisi palvella asukkaita reilun kilpailun kautta? Esimerkiksi vapaan valinnan mallit ovat toimineet hyvin monilla muilla alueilla ilman logistisia ongelmia.

Kuluttajalla tulisi olla mahdollisuus päättää, mistä palvelunsa ostaa, myös jätehuollon osalta. Lainsäädäntöä tulisi tarkastella kriittisesti ja arvioida, voisiko se mahdollistaa sekä kunnallisen ohjauksen että kuluttajan valinnanvapauden. Yksilön oikeus valita ja terve kilpailu edistävät palveluiden kehitystä, laatua ja kustannustehokkuutta. On aika keskustella jätelain muutoksista, jotka ottavat huomioon myös kuluttajan oikeudet, eikä vain hallinnolliset ja yritysten intressit.