Virkakoneiston varjossa – Onko Suomen julkinen sektori kasvanut yli tarpeen? 

Suomi on pieni maa – mutta sen julkinen sektori on kaikkea muuta. Tuoreimpien tietojen mukaan meillä on noin 705 000 työntekijää julkisella sektorilla. Kun väestöä on 5,4 miljoonaa, tämä tarkoittaa, että joka seitsemäs suomalainen työskentelee valtion, kuntien tai hyvinvointialueiden leivissä.

Moni näistä työpaikoista on ehdottoman tärkeä. Kukaan ei halua kyseenalaistaa opettajien, hoitajien tai pelastushenkilöstön arvoa. Mutta kun kokonaiskuvaa tarkastelee, herää vakava kysymys: tarvitsemmeko todella näin massiivista koneistoa – hallitsemaan näin pientä kansaa?

Vertailun vuoksi: Virossa julkisella sektorilla työskentelee noin 132 000 henkeä. Se on vähemmän kuin viidesosa Suomen määrästä, vaikka väestöero on pienempi – Viro on 1,4 miljoonan ihmisen maa. Siellä julkinen sektori on n. 9,4 % väestöstä, Suomessa vastaava luku on 13,1 %. Puhutaan siis merkittävästä rakenteellisesta erosta.

Mitä virkakunnan lakko paljastaisi?

Ajatellaanpa hetki: mitä tapahtuisi, jos koko julkinen hallinto – tai laajemmin julkinen sektori – menisi kuukaudeksi lakkoon? Paljonko yhteiskunta oikeastaan kärsisi? Entä paljonko veronmaksajat säästäisivät?

Kaksi skenaariota, kaksi todellisuutta:

1. Koko julkinen sektori (705 000 työntekijää) lakossa
• Keskimääräinen kuukausipalkka: 3 500 €
• Sivukulut +30 %
• Kuukauden säästö: n. 3,91 miljardia euroa
• Vuosikustannus: n. 46,96 miljardia euroa
2. Hallinnollinen virkakunta lakossa (n. 255 000 työntekijää – ilman hoitoa, koulutusta ja pelastustoimea)
• Kuukauden säästö: n. 1,16 miljardia euroa
• Vuosikustannus: n. 13,9 miljardia euroa

Tämä jako kertoo paljon. Terveydenhuollon, opetuksen ja pelastustoimen ulkopuolelle jää yli 250 000 työntekijää, joiden toimenkuva ei kohdistu suoraan kansalaispalveluihin – vaan hallinnointiin, valvontaan, suunnitteluun ja tukitoimintoihin. Tämä valtava koneisto toimii pääosin toistensa ympärillä, ilman että yksikään potilas tai koululainen heitä koskaan tapaa.

Hallinto hallinnon vuoksi?

Julkinen sektori on vuosikymmenten saatossa paisunut vähän kuin varkain. Jokainen uusi tarve on synnyttänyt uuden viran, ja jokainen virka oman hallinnollisen jatkeensa. Lopputuloksena meillä on koneisto, joka pyörii osittain vain itsensä vuoksi – ja jolle asetettu tuottavuusvaade on usein täysin suhteellinen.

Yksityinen sektori kantaa selässään järjestelmää, jonka kokoa ei enää kukaan uskalla kyseenalaistaa – mutta jonka tehokkuutta moni epäilee.

Aika tehdä väliarvio

Meidän ei tule purkaa hyvinvointivaltiota – vaan huoltaa sitä. Rakennemuutos ei ole leikkaamista, vaan järkeistämistä. Eivätkö samat palvelut voisi syntyä vähemmällä byrokratialla ja pienemmällä hallinnolla?

Jos kuukauden lakko ei romahduta yhteiskuntaa, ehkä se on merkki siitä, että osa koneistosta ei ollutkaan kriittistä.

Tämä ei ole hyökkäys virkamiehiä vastaan – vaan puolustuspuhe kansantaloudelle, joka yskii yhä raskaamman kuorman alla.

Ehkä on aika kysyä: hallinnoimmeko me yhteiskuntaa – vai hallitseeko hallinto meitä?