Jakso 7: Työvoimatoimisto, Kiurun malli

Aamu Poriin. Ulkona sataa jälleen – tietenkin. Mutta sisällä TE-toimistossa tuoksuu kahvi, stressi ja muutos.

Kertoja: "Krista Kiuru ei enää etsi työtä. Nyt hän on itse työvoimatoimisto. Tai ainakin se, mikä siitä jäi jäljelle. Rakenteita purettiin, tilalle tuli konsepti: ‘Kiurun malli’.”

Leikkaus: Pöydällä kyltti: ‘Työnvälitys – mutta vain, jos olet hallintokelpoinen’.

KIURU (puhuu uuteen rekrytoitavaan virkailijaan): – Työnhaku ei ole suorite, se on prosessi. Me emme etsi osaamista, vaan asennetta. Hallinnollista asennetta.

VIRKAILIJA (häkeltyneenä): – Haluatteko siis CV:n vai motivaatiokirjeen?

KIURU: – Haluan muistion, jossa on viittaukset edellisiin muistioihin.

Leikkaus: Ensimmäinen asiakas astuu sisään. Se on Li Andersson.

LI: – Tulin tarjoamaan vaihtoehtoista työehtosopimusta, joka perustuu yhteisomistukseen, lukupiireihin ja ay-solidaarisuuteen.

KIURU: – Hyväksytään pilotiksi, mutta vain Itä-Suomeen. Sinne menee kaikki ideat testiin.

Seuraava asiakas: Timo Harakka.

HARAKKA: – Minulla olisi esitys. Se on PowerPoint-muodossa. Puhun siinä kolmannen persoonan kautta itsestäni. Se on osa performanssia.

KIURU: – Hyväksyn, jos mukana on arviointilomake ja vaikutusarvio. Ilman vaikutusarviota ei tapahdu mitään.

Leikkaus: Antti Kaikkonen yrittää päästä ovesta sisään, mutta pysähtyy.

KAIKKONEN: – Täytyy miettiä vielä, että tuleeko tästä mitään.

Leikkaus: Antti Lindtman seisoo kopin ulkopuolella ja laskee kävijämääriä.

LINDTMAN: – Tässä on jotain vaarallista. Jos Kiuru alkaa jakaa työpaikkoja, niin kohta hallitus joutuu tekemään jotain konkreettista.

Leikkaus: Minja Koskela tekee podcastia suoraan TE-toimiston aulasta.

MINJA: – Tämä tila, tämä toimisto, on poliittinen tilannekuva. Hallinnollinen taideteos, jonka keskellä työ on metafora. Ja Kiuru? Hän on... strukturaalinen vastareaktio.

Loppukohtaus:

KIURU seisoo käytävän päässä. Yleisöä saapuu, byrokraatit ja epätoivoiset työnhakijat. Hän avaa oven kokoushuoneeseen, jossa lukee: ‘Työllistämisen kokeellinen laboratorio’.

KIURU (ääneen): – Tervetuloa uudenlaiseen työelämään. Missä hakemus ei ratkaise – vaan kyky osallistua lausuntokierrokseen.

Musta ruutu. Teksti ilmestyy:

Seuraavassa jaksossa: Hallituksen palautepäivä, Orpo lukee palautteita ääneen. Sofia ehdottaa ekotyöllistämistä ja Sipilä laskee, mitä kaikki maksaisi – ja miksei kannata tehdä mitään.

Jakso 8: Palautepäivä – Orpo vastaan kansa

Aamu. Säätytalo. Sali, jossa yleensä pidetään hallitusneuvotteluja, on muutettu palautetilaksi. Seinällä lukee: 'Palaute on mahdollisuus – paitsi jos se koskee budjettia'.

Kertoja: "On kulunut 100 päivää hallituksen työskentelystä. Kansa saa nyt puhua. Mutta onko hallitus valmis kuulemaan? Tai edes lukemaan?”

Petteri Orpo saapuu, mukanaan kansio nimeltä: “Kansalaispalautteet, seulomaton”.

ORPO (puhuu medialle): – Tämä on historiallinen hetki. Me suhtaudumme palautteeseen vakavasti. Tai ainakin vastaanotamme sen fyysisesti.

Ensimmäinen palaute:

“Hei, voitteko selittää, miksi bensahinta on sama kuin lounaan hinta mutta sillä ei pääse yhtä pitkälle?”

ORPO (kääntää paperin): – Tämä ei ole palaute, tämä on kysymys. Ja hallitus ei vastaa kysymyksiin. Se linjaa.

Toinen palaute:

“Missä on se hyvinvointivaltio, josta puhuitte? Löytyykö se jostain muualta kuin vaalipuheista?”

ORPO: – Hyvinvointivaltio on olemassa. Se on määritelty asiakirjassa. Valitettavasti se ei ole sovellettavissa käytännössä.

Leikkaus: Sofia Virta ehdottaa ekotyöllistämistä.

SOFIA: – Rakennetaan ekotyöpaikkoja: yhteisöpuutarhoja, kierrätyspajoja, kipsattuja kahviloita!

ORPO: – Kuulostaa kalliilta. Onko olemassa ekotyöpaikka, joka ei maksa mitään ja toimii itsestään?

SOFIA: – Se kuulostaa... hallitusohjelmalta.

Leikkaus: Sipilä Excelinsä ääressä.

SIPILÄ (ilman sanoja):

Solu A1: “Ekotyöllistäminen?” Solu A2: “=KUSTANNUS*EI_TOTEUTETA” Solu A3: “=SÄÄSTÖ+HYVÄ_OMATUNTO”

Leikkaus: Minja Koskela julkaisee esseen nimeltä ‘Palautteen politiikka – kun kuuntelu on performanssia’.

MINJA: – Tämä palautepäivä on kuin vaalikeskustelu ilman vaaleja. Kansa saa puhua – mutta ei vaikuttaa.

Loppukohtaus:

ORPO seisoo tyhjän palautelaatikkopinon äärellä.

ORPO (hiljaa): – Palautetta on annettu. Reaktiota ei kirjata.

Musta ruutu. Teksti ilmestyy:

Seuraavassa jaksossa: Krista Kiuru ehdottaa työntekijöiden hallintoneuvostoa – joka päättää, ketkä päättävät. Hallitus hämmentyy, oppositio syttyy, ja SOTE-holvi avautuu... jälleen.

Jakso 9: Hallintoneuvosto – Kristan suunnitelma

Aamu Poriin. Työvoimatoimiston kellari. Valot vilkkuvat. Krista Kiuru seisoo piirtoheittimen ääressä.

KIURU: – Olen päättänyt perustaa työntekijöiden hallintoneuvoston. Mutta tämä ei ole tavallinen neuvosto. Tämä on metahallintoelimen varjohahmotelma. Ne, jotka valitaan, eivät tee päätöksiä – he päättävät, ketkä tekevät ne.

Kertoja: "Kiurun ehdotus ravistelee perustuksia. Ei siksi että se olisi radikaali, vaan siksi että se on yllättävän looginen."

Leikkaus: Hallitus kuuntelee ehdotusta suu auki.

ORPO: – Ymmärsinkö oikein? Te ehdotatte, että perustetaan elin, joka valvoo päätöksentekijöitä mutta ei tee päätöksiä itse?

KIURU: – Kyllä. Se on kansanvaltaista metabyrokratiaa.

LINDTMAN (varovasti): – Entä jos ne valitsevat jonkun muun kuin meidät?

KIURU: – Silloin järjestelmä toimii.

Leikkaus: Minja Koskela lukee ehdotuksen ja kirjoittaa pamfletin nimeltä “Valta ilman valintaa – representaation purku työn kautta”.

MINJA: – Tämä on uuden ajan malli. Mutta se tarvitsee vielä feministisen ja ekososiaalisen ulottuvuuden. Ja ruohonjuuritasoa. Ja podcastin.

SOFIA VIRTA: – Me perustetaan sitten hallintoneuvoston ekotiimi. Me päätetään päätösruokailut.

Leikkaus: Sipilä laatii kaavion.

SIPILÄ:

A1: "Neuvosto?" A2: =JOS(KUSTANNUS>0;EI_TOTEUTETA;PERUSTETAAN_SILTI) A3: "Lisätään alatyöryhmä"

Leikkaus: Eduskunnassa oppositio raivostuu.

TAVIO (hallituksen riveistä huolimatta epävarmana): – Tämä kuulostaa liian järjestäytyneeltä ollakseen suomalainen idea.

KOSKELA (kommentoi eduskunnan käytävältä): – Ja silti liian hallinnollinen ollakseen kapina. Mutta minä olen mukana. Jos saan moderoida.

Loppukohtaus:

KIURU kävelee käytävää pitkin. Hänellä on mukanaan kansio: 'Sote-holvi – osa II'. Hän pysähtyy oven eteen. Ovessa lukee: 'Vain hallintoneuvoston jäsenille'.

KIURU (kuiskaten): – Tästä se alkaa. Pysyvä työ, ilman virkaa.

Musta ruutu. Teksti ilmestyy:

Seuraavassa jaksossa: Hallintoneuvosto kokoontuu ensi kertaa – ja Krista tajuaa, että joku muu haluaa vallan. Ja ehkä... koko soten takaisin.

Jakso 10: Suuri vaalilupausten kuuleminen

Aamu. Eduskuntatalon aula. Pystytetty erikoisistunto: “Vaalilupausten kuuleminen – osa kansallista eheytymisohjelmaa”. Kahvipannu porisee kuin kansan pettymys.

Kertoja: "Vaalien aikaan luvattiin kaikkea. Nyt on tullut aika kuunnella, mitä silloin sanottiin. Mutta kuka kuuntelee? Ja kuka enää uskoo?”

Lava. Lava on matala. Pöytä on pyöreä, mutta mikään ei ole tasaista. Ensimmäinen puhujana: Antti Lindtman.

LINDTMAN: – Lupausten henki oli vahva. Nyt, kun henki on poissa, jää vain lupaus. Me emme peruneet niitä – me vain tarkensimme niitä pois näkyvistä.

Seuraavana: Antti Kaikkonen.

KAIKKONEN: – Kun sanoin, että maaseutua ei jätetä, tarkoitin sitä tunnepuolella. Käytännössä sitä jouduttiin tarkastelemaan... enemmän etäisyyden päästä.

Sofia Virta puhuu koko ajan ympäristövastuulliselta korokkeelta, joka on rakennettu kompostilaatikoista.

SOFIA: – Lupasimme vihreää siirtymää. Se siirtyykin. Aina vähän eteenpäin. Mutta onhan se silti... liikkeessä?

Minja Koskela nousee. Hän tuo mukanaan dokumenttipinkan otsikolla: “Sanojen performatiivinen merkitys ja politiikan lingvistinen petos”.

MINJA: – Lupaukset ovat kollektiivinen psykologinen sopimus. Ne eivät rikkoudu, ne murenevat. Ja juuri murenemisen hetkellä syntyy totuus: vallan ja vastuuttomuuden rakenteellinen liitto.

Timo Harakka saapuu lavalle ilman kutsua.

HARAKKA: – Minä lupasin kerran kirjaprojektin. Sain siitä kaksi kolumnia ja yhden jälkilaskun. Lupaukset eivät ole tehty pidettäviksi – ne ovat kuin sloganit: valmiita kuolemaan heti vaalien jälkeen.

Leikkaus: Orpo istuu sivussa. Hän selaa vanhoja vaalijulisteita ja kuiskaa.

ORPO (itsekseen): – Tämäkin juliste... “Varmuutta vaikeina aikoina.” Miksi se tuntuu nyt... ironialta?

Kertoja: “Kuuleminen ei ole oikeudellinen prosessi. Se on rituaali. Ja rituaalit eivät päätä mitään – ne antavat tunteen, että joku vielä valvoo.”

Loppukohtaus:

KIURU seuraa istuntoa varjosta. Hän sulkee muistikirjan, jonka kannessa lukee: ‘Poliittinen muisti – toistuvien virheiden arkisto’.

KIURU (kuiskaten): – Lupaukset voivat pettää. Mutta hallinto... hallinto ei unohda.

Musta ruutu. Teksti ilmestyy:

Seuraavassa jaksossa: Hallintoneuvosto kokoontuu – mutta ovet eivät aukene kaikille. Joku on muuttanut sääntöjä. Ja Krista ei ole enää ainoa, joka kirjoittaa niitä.

Jakso 11: Hallintoneuvoston ensi kokoontuminen

Ilta. Paikka: entinen Valtioneuvoston neuvottelusali, nyt “Demokraattisen ohjauksen laboratorio”. Ympärillä pyöreä pöytä. Keskellä mikrofoneja, mutta mikään ei ole päällä.

Kertoja: "Krista Kiuru on kutsunut koolle hallintoneuvoston. Mutta joku muu on ehtinyt ensin. Pöydällä odottaa kansio. Sen kannessa lukee: ‘Uudet säännöt’. Allekirjoitus: Tuntematon jäsen.’”

KIURU (selkeästi häkeltyneenä): – Tämä ei ole se asiakirja, jonka minä hyväksyin. Tässä lukee, että neuvosto valitsee nyt päätösedustajat äänestämällä... TikTokissa?!

MINJA (nostaa kätensä): – Se oli minun ehdotukseni. Osallistuva media on tulevaisuutta. Hallinto ei saa jäädä jälkeen meemikulttuurista.

LI ANDERSSON (vakavana): – Mutta jos päätökset pohjautuvat tykkäyksiin, kuka jää ulkopuolelle? Ketkä algoritmi unohtaa?

SIPILÄ (avaa läppärinsä):

A1: =JOS(SOMEVAIKUTUS>RELEVANSSI;HYVÄKSY;HYLKÄÄ) A2: “Algoritmi on tehokkain työryhmä.”

ORPO (saapuu paikalle myöhässä, kahvikuppi kädessään): – Oliko tämä kokous? Minulle sanottiin että tämä on seminaari.

KIURU: – Tämä on seminaari. Mutta sellainen, jossa kaikki osallistujat luulevat olevansa puhujia.

Sofia Virta jakaa pöydälle ekohallintopaketin: bambukansiot ja siemenpaperille painetut esityslistat.

SOFIA: – Jos me päätetään yhdessä, päätös itsessään on ympäristöteko.

Leikkaus: Harakka ilmestyy paikalle ja ottaa heti puheenvuoron.

HARAKKA: – Hallintoneuvosto ei voi olla uskottava ilman introa. Ehdotan, että jokainen meistä esittelee itsensä niin kuin olisi osallistumassa runonlausuntaan.

Krista nousee. Hän puhuu koko salille, ääni vakaana.

KIURU: – Tämä on käännekohta. Jos emme kontrolloi sääntöjä, meistä tulee niiden uhreja. Hallintoneuvoston tulee palauttaa järjestys. Ei muuttaa se... meemiksi.

Leikkaus: Äänestys alkaa. Tulokset ilmestyvät taululle... ja näyttävät olevan jo päätetty.

KIURU: – Mitä ihmettä? Tämä oli ennalta... ennustettu?

VARJO 2.0 (projektorin kautta):

"Simuloidut tulokset: hyväksytty ennen kokouksen alkua. Todellisuus on optimoitu.”

Musta ruutu. Teksti ilmestyy:

Seuraavassa jaksossa: Krista saa varoituksen – hänen vaikutusvaltansa on ylittänyt turvallisen tason. Varjohallinto aktivoituu. Ja koko sarja alkaa saada muotoa, joka ei enää ole pelkkää politiikkaa – vaan järjestelmän itsensä vastareaktio.