"KIURU TYÖLLISTYY – TYÖMARKKINOIDEN TRILLERI"

Prologi

Hahmot ovat överisti, mutta oivaltavasti liioiteltuja:

• Antti Lindtman – Demarien ikuinen toimitusjohtaja. Johtaa puoluetta kuin isännöitsijä kokouskeskuksen kahviosta käsin. Palkkapussi paisuu samalla kun duunit on delegoitu "järkevämmin resursoitaville" eli muille. Hän on se tyyppi, joka saapuu työpaikalle kello 10 ja kertoo olevansa jo “pitkällä strategiatyössä”.

• Antti Kaikkonen – Entinen varusmiesten isoveli, nykyään maaseudun kaupunkilaisin airut. Hänellä on “maanläheinen” side maaseutuun, mutta se tarkoittaa että hän on joskus nähnyt perunamaan junan ikkunasta. Hänen kantansa on aina "selvitämme", mikä politiikassa tarkoittaa: "ei."

• Katri "kaksi hyvää asiaa" Kulmuni – poliittisen epämääräisyyden mestari. Vastaukset ovat kuin runoja: avoimia tulkinnoille ja riippuvaisia säätilasta. Politiikan Schrödingerin lausunnot – sekä kyllä että ei samassa paketissa.

• Minja Koskela  – oppositiosta revitään irti koko TikTok-potentiaali. Joka lausunto alkaa huutamalla ja päättyy Caps Lockiin. Sopivat kaikkeen, mistä voi syyttää hallitusta, EU:ta tai säätilaa.

• Sofia Virta – niin vihreä, että seisoo metsässä koska se on ideologinen velvollisuus. Vastustaa yöpäivystyksien lakkauttamista, koska “yölläkin pitää voida synnyttää ekologisesti”.

• Riikka Purra – poliittisen debatin dominatrix. Valmiina välikommenttiin kuin stand-up-koomikko open-micissä. Käyttää oppositiota nyrkkeilysäkkinä ja hallitusta sohvana, jossa lepää ennen seuraavaa hyökkäystä.

• Petteri Orpo – pääministeri, jonka tietämättömyys on niin puhdasta, että sitä voitaisiin pullottaa ja myydä lähdevetenä. “En ole tietoinen tästä, mutta kuulostaa vakavalta.” Hänen varmuutensa on kuin GPS, joka sanoo “käänny oikealle nyt” vaikka tie päättyy järveen.

---

Teema: Sote-sekoilu – Yöpäivystyksien ehkä-lakkautus

Kaikki puolueet yrittävät kommentoida asiaa, mutta kukaan ei ole aivan varma mikä kysymys oli. Jokainen keskustelu muistuttaa enemmän palaveria, jossa kukaan ei lukenut agendaa.

Orpo: “Kyllä, me pidämme huolen siitä, että... että kaikilla on mahdollisuus hoitoon... tai ainakin siihen, että he tietävät, että mahdollisuus oli olemassa ennen kuin se lakkautettiin.”

Lindtman: “Työmäärä on kova. Palkka vastaa vastuuta. Vastuuta ei ole, mutta se on järjestelmätason ongelma.”

Kaikkonen: “Keskusta puolustaa maaseutua! Paitsi jos se maksaa. Sitten puolustamme kompromissia, joka ei tyydytä ketään.”

Kulmuni: “On tärkeää, että tehdään päätöksiä, mutta vielä tärkeämpää on, että niitä ei tehdä liian äkkiä. Tai siis tehtiin jo, mutta nyt pohditaan. Tai ehkä ei.”

Purra: “Tämä on vasemmiston ja EU:n salajuoni. Yöpäivystykset olisivat turvassa, jos kansallinen etu asetettaisiin edelle – ja maahanmuutto vähemmälle!”

Sofia Virta: “Yöpäivystyksen voi toteuttaa ekologisesti. Kynttilänvalossa. Metsässä. Doulien kanssa. Se on vaihtoehto!”

Opposition TikTok-trio: “MEILLE VALEHDELTIIN! HALUATTEKO TE, ETTÄ KANSALAISIA KUOLEE ODOTUSAULOIHIN?! (kamera zoomaa raivokkaaseen katseeseen)”

---

Hemmetti. Krista Kiuru on työn haussa...mitä siitä tulee jos työläinen aikoo tehdä työtä...no lakkohan se on heti pystyssä...

NYT puhutaan! Krista Kiuru työnhaussa on kuin Che Guevara työvoimatoimistossa – pelkkä ajatus siitä, että hän oikeasti alkaisi tehdä työtä, aiheuttaa valtakunnallisen hälytyksen. Ay-liike virittää jo megafonit, ja PAM:n toimistolla kahvit tärähtää pöydältä:

---

Uutislähetys: Työrintamalla poikkeustilanne – Krista Kiuru aikoo tehdä töitä

Ankkuri:
"Tänään nähtiin historiallinen käänne suomalaisessa työmarkkinakentässä, kun entinen ministeri Krista Kiuru ilmoitti hakevansa töitä. Ay-liikkeet ovat reagoineet nopeasti – lakkovaroitus on annettu, solidaarisuussyistä tietenkin."

Ay-pomo (kypärä päässä megafonin kanssa):
"Jos Kiuru menee töihin, se luo vaarallisen ennakkotapauksen. Kuka seuraavaksi? Entinen työministeri? Tämä rikkoo pyhän kolminaisuuden: eduskunta, puheenvuoro ja palkka ilman vastuuta."

Kiuru (kameraan tiukasti):
"Olen valmis tekemään töitä. Tosin omilla ehdoilla, mahdollisimman etänä, mieluiten kahvin ääressä ja tietenkin konsultatiivisessa roolissa. Mutta hei, aikomus on jo 80 % suoritus."

Työvoimatoimiston virkailija (hiljaa, mutta peloissaan):
"Meillä ei ole protokollaa siihen, että poliitikko haluaa töitä. Meidän järjestelmä kaatui heti ilmoituksen jälkeen. Nyt kaikki virkailijat koulutetaan kriisitilanteeseen."

---

Kaduilla järjestetään mielenosoitus "Työläisen oikeus olla työtön!" ja Ay-liikkeen uusi tunnuslause lanseerataan:

“Työ kuuluu kaikille – paitsi entisille ministereille!”

---

KIURU TYÖLLISTYY – TYÖMARKKINOIDEN TRILLERI

Tervetuloa suomalaisen poliittisen satiirin syväpäähän. Tämä ei ole pelkkä fiktiivinen sarja, vaan yhteiskunnallinen kokemus, jossa byrokratia, hallitusohjelmat ja työnhaku kohtaavat. Pääroolissa Krista Kiuru, entinen ministeri, nykyinen työnetsijä. Sivurooleissa koko poliittinen kerma. Lukeminen omalla vastuulla.

---

Jakso 1: CV vai puolueohjelma?

Aamu. Pori. Lokakuinen sade hakkaa ikkunaan kuin SAK:n jäsenmaksulasku.

Kamera lähtee liikkeelle harmaasta kerrostalosta, hissi on rikki. Krista Kiuru laskeutuu portaita hitaasti, mutta määrätietoisesti – kuin hallitusneuvotteluista. Taustalla kuuluu dramaattinen sello.

KIURU (sisäinen monologi, haikea mutta päättäväinen): "Vuosia taistelin työtaakan puolesta. Nyt se on minun vuoroni... kokea se. Työ. Palkkatyö. Tai ainakin vakituisen tuntuiset pätkät."

Leikkaus: Pori TE-toimisto. Sisällä on hiljaista kuin oppositiossa tiistaina. Virkailija (25v, uupunut, yllään huppari jossa lukee "Tulos tai ulos"): – Noniin, ja CV?

KIURU:
– CV? Tämä on CV. (Ojentaa 380-sivuisen poliittisen muistelmateoksen “Hallitustyön harmaat vuodet”)
– Sieltä löytyy osaamisprofiilini, linjaukset ja 17 eri versiota kannasta soteen.

Virkailija:
– Ööh… no onhan tää niinku... laaja. Mutta siis... mitä te haluaisitte tehdä?

KIURU:
– En minä, vaan kansa. Mitä kansa haluaisi minun tekevän?

Virkailija:
– No... esimerkiksi tämä siivoojan paikka olisi vapaana.

KIURU (hätkähtää):
– Työtä... ilman valiokuntaa?

Leikkaus: SAK:n toimisto, Helsingissä. Hätäkokous. Krista Kiurun työnhakua seurataan ruudulta kuin ydinvoimalan ydinsydäntä.

Ay-johtaja:
– Jos hän oikeasti menee töihin, se voi aiheuttaa ketjureaktion. Hallitus voi alkaa odottaa muiltakin poliitikoilta samaa. Meidän täytyy toimia. Meidän täytyy... soittaa Li Anderssonille.

Leikkaus: Bryssel. Li Andersson istuu EU:n parlamentissa, lukien Friedrich Engelsin "Perheen, yksityisomaisuuden ja valtion alkuperää" kahvikuppinsa kyljessä lukee "Eat the Rich".

Li (vastaa videopuheluun):
– Krista tekee mitä? Työtä? Kapitalistien unelma! Se on ansa!

Ay-johtaja:
– Voitko tulla takaisin ja pysäyttää tämän?
Li:
– En. Mutta voin aktivoida protestiprotokollan: "Yksi työpaikka, sata mielenosoitusta."

Loppukohtaus:

Kiuru katsoo ulos ikkunasta, käsissään työpaikkailmoitus: “Avoin paikka: asiakaspalvelija. Ei valiokuntakokouksia.”

KIURU (hiljaa):
– Tämä on se muutos, jota pelkäsimme... mutta jota ehkä tarvitsimme.

Jakso päättyy. Musta ruutu. Teksti ilmestyy:

Seuraavassa jaksossa: Ensimmäinen työhaastattelu – ja työnantajan hermoromahdus, kesken kokouksen kutsuttu välikysymys ja mysteerinen faksi SOTE-alueelta, jossa kaikki on “periaatteessa päätetty, mutta ei käytännössä mitenkään.”

Jakso 2: Ensimmäinen työhaastattelu

Tilannekatsaus. Pori. Aamuyö. Ulkona sataa, sisällä soittaa faksi. Kukaan ei tiedä miksi – se ei ole ollut kytkettynä vuosiin.

Kertojaääni: "Krista Kiuru on matkalla ensimmäiseen työhaastatteluunsa sitten vuoden 2005. Paikkana on kuntoutuslaitos, jossa haetaan 'koordinaattoria ilman valtaa mutta kaikella vastuulla'."

Haastatteluhuone. Sisustus: Ikea-pöytä, kalenterit vuodelta 2017 ja nurkassa airfryer.

TYÖNANTAJA: – Eli siis, voisitko kertoa vähän itsestäsi?

KIURU: – Olen kokenut organisaatiorakenteiden uudistaja, asiantuntijakulttuurin kehittäjä ja tilanteeseen nähden aina valmis lausumaan. Olen ollut mukana sekä päätöksenteossa että sen kiertämisessä.

TYÖNANTAJA: – Ja millaisia tavoitteita sinulla olisi tässä työssä?

KIURU: – Ensin tarvitaan tiekartta. Työryhmä. Alatyöryhmä. Hallitusohjelmaan sitoutuva, mutta irtisanottavissa oleva visio. Ja tietenkin – laaja kuuleminen.

TYÖNANTAJA (häkeltyy): – Me tarvittaisiin joku, joka vastaa puhelimeen.

KIURU: – Minulla on ollut vastuu yhdestä jos toisestakin linjasta – mutta puhelimeen en vastaa ennen kuin tiedän, kuka soittaa ja miksi. Se on linjauksellinen kysymys.

Leikkaus: TE-toimiston työntekijä seuraa haastattelua valvontakamerasta ja kirjoittaa raporttia otsikolla: “Työnhaku, vai virkamiesvallankaappaus?”

Leikkaus: Bryssel. Li Andersson vetää punaviiniä ja lukee haastattelun pöytäkirjaa. Hän nyökkää hitaasti.

LI (itselleen): – Kapitalismin vanki ei taivu... mutta mitä jos hän haluaa päästä siitä ulos vapaaehtoisesti?

Loppukohtaus: Työnantaja puhuu vakavalla äänellä.

TYÖNANTAJA: – Olet hyvin... poliittinen. Mutta tässä työssä me haetaan enemmän... käytännön ihmistä.

KIURU: – Käytäntö on harhaa. Hallinto on todellisuutta.

Musta ruutu. Teksti ilmestyy:

Seuraavassa jaksossa: Lakko, boikotti ja Vanhan liiton haamu – sekä Minja Koskelan vahvistuva vastarinta, jossa vaaditaan intersektionaalista työrauhasopimusta.

Jakso 3: Lakko, boikotti ja Vanhan liiton haamu

Aamu. SAK:n pääkonttori. Suuri sali täynnä huolestuneita ay-pomoja. Ilmassa leijuu kahvin, kilojen edestä paperin ja eksistentiaalisen kriisin tuoksu.

Kertoja: "Krista Kiurun työhaastattelu ei ollut vielä edes ohi, kun ammattiyhdistysliike alkoi jo valmistella vastaiskua. Kysymys ei ole enää yhdestä työpaikasta – vaan koko järjestelmän periaatteista."

SAK:n kriisikokous.

Ay-johtaja: – Jos Kiuru menee duuniin, seuraavaksi se on Katainen jossain toimitusjohtajana!

Toinen ay-jäsen: – Se on jo.

Ay-johtaja (hiljaa): – Herranjumala…

Leikkaus: Valtioneuvoston kellari. Hämärä huone, jossa tuoksuu vanha päätösvalta. Astuu esiin Vanhan liiton haamu.

VANHAN LIITON HAAMU (kuiskaa): – On koettu tilanteita. On vältelty vastuuta. On tehty päätöksiä, joita ei koskaan aiottu toteuttaa. Nyt uhkana on... toiminta.

Avustaja: – Tarkoitatteko, että Krista voisi oikeasti mennä töihin?

VANHAN LIITON HAAMU: – On oltu menossa. On jääty pois. Näin järjestelmä pysyy hengissä.

Leikkaus: Minja Koskela julkaisee manifestin nimeltä "Työväen tasa-arvo, ei työehtosopimuksella vaan rakenteiden ravistelulla".

MINJA KOSKELA (somevideolla): – Tämä ei ole enää yksittäinen työhaastattelu. Tämä on hegemonian murenemista. Ja minä aion dokumentoida sen.

Loppukohtaus:

Kiuru katsoo sähköpostia. Yksi tulee otsikolla: "Työkokeilu peruttu. Syy: Liiallinen kokemus hallinnosta, liian vähän todellisesta maailmasta."

KIURU (hiljaa): – Se ei ollut vielä työtä. Mutta se oli lähempänä kuin koskaan ennen.

Samassa – puhelin soi. Soittajana: “Tuntematon numero – Valtioneuvoston kellari.”

KIURU: – Kyllä?

VANHAN LIITON HAAMU: – On todettu, että paikka olisi... avoinna. Mutta ei täytettävissä. Haluatteko osallistua... työryhmään?

Kiuru hymyilee. Ensimmäistä kertaa koko sarjan aikana.

KIURU: – Kuulostaa siltä, että voisin olla... hyödyksi.

Musta ruutu. Teksti ilmestyy:

Seuraavassa jaksossa: Yöpäivystysgate ja Orpon hiljaisuuden strategia – sekä Minja Koskela saa oman parlamenttistudionsa, jossa kysymykset ovat aina retorisia ja vastaukset performatiivisia. 

Jakso 4: Yöpäivystysgate ja Orpon hiljaisuuden strategia

Aamu Helsingissä. Valtioneuvoston linna. Petteri Orpo seisoo peilin edessä, harjoittelee ilmettä nimeltä “huolestunut mutta rauhallinen”, joka näyttää lähinnä siltä kuin joku olisi unohtanut mikrossa ruoan liian pitkäksi aikaa.

ORPO (itselleen): – Hallitus on toimintakykyinen. Hallitus on toimintakykyinen. Hallitus... on hallitus.

Kertoja: "Krista Kiurun työhaastattelu on aiheuttanut vakavaa hallinnollista turbulenssia. Samaan aikaan tiedotusvälineet alkavat vuotaa tietoa yöpäivystysten mahdollisesta lakkauttamisesta – tai säilyttämisestä. Riippuu kuka kysyy, ja mihin aikaan vuorokaudesta."

Leikkaus: Eduskunnan aula. Sofia Virta (Vihreät), pukeutuneena luonnonkuiduista tehtyyn jakkupukuun, seisoo vihreän sermin edessä ja lausuu painokkaasti.

SOFIA VIRTA: – Yöpäivystykset ovat ihmisoikeus, kuten myös synnyttäminen metsässä. Meillä on suunnitelma – rakennetaan sote-ekokylät! Jokaisessa kylässä on kätilö, komposti ja yhteisöllinen kriisipiste.

Toimittaja: – Entä jos ihminen sairastuu yöllä?

SOFIA: – Silloin hoidetaan... henkisesti.

Leikkaus: Orpon tiedotustilaisuus.

ORPO: – Mitä yöpäivystykseen tulee, hallitus on... selvittänyt. Ja tullut siihen tulokseen, että asiaa ei tule sivuuttaa, eikä sitä ole myöskään päätetty sivuuttaa.

Toimittaja: – Mutta mitä päätöksiä on tehty?

ORPO (varmana): – Sellaisia, jotka linjaavat päätöksenteon suuntaa.

Toimittaja: – Anteeksi, mitä?

ORPO: – Hallitus tukee linjauksia, jotka mahdollistavat päätösten tekemisen. Jatkossa. Mikäli se on mahdollista. Tai ei ole.

Leikkaus: Minja Koskela TikTokissa, kamera alaviistosta.

MINJA: – Tiedän vain yhden asian: jos asiakirja vuotaa ilman julkista keskustelua intersektionaalisesta näkökulmasta, se ei ole vuoto – se on salaliitto!

Loppukohtaus:

Kiuru, yhä syvemmällä varjoministerin roolissa, kohtaa valtiovarainministeriön virallisen varjon – myyttisen hahmon, joka tunnetaan vain nimellä... VVM:n hiljainen.

HILJAINEN (puhuu vain paperilapuin):

Lappu 1: "Budjetti on näkymätön." Lappu 2: "Säästö syntyy, kun mitään ei tehdä." Lappu 3: "Mutta älä kerro kansalle."

Lappu 4: (tyhjä, mutta pelottava)

Musta ruutu. Teksti ilmestyy:

Seuraavassa jaksossa: Sipilä laatii uudelleen koko hallitusohjelman yhdellä kaavalla. Li Andersson perustaa ideologisen työehtosopimusosuuskunnan. Ja Kiuru... Kiuru saa kutsun YK:hon – mutta vain koska siellä tarvitaan joku, joka ymmärtää suomalaista hallintoa.

Jakso 5: Kiurun käännekohta – Varjoministeri, varjossa

Leikkaus: Jossain valtioneuvoston alakerroksissa. Huone, jota ei ole olemassa. Ovi, jonka nimikilvessä lukee "Ei saa käyttää – paitsi jos on todella pakko".

Kiuru istuu pöydän ääressä. Valot vilkkuvat. Edessä muistivihko, jonka kannessa lukee: “Varjoministerin käsikirja”.

KIURU (miettii ääneen): – Hallitus ei tiedä tästä. Eduskunta ei tiedä tästä. Mutta minä... minä vedän nyt naruista.

Samaan aikaan Säätytalon toisessa siivessä, hallitus suunnittelee reformia, joka reformoi kaikki aiemmat reformit.

ORPO: – Ehdotan, että selvitämme mahdollisuuden tutkia, voisiko päätöksenteko olla mahdollistavampaa.

Kokousväki nyökkäilee. Kukaan ei tiedä mitä se tarkoittaa. Joku itkee hiljaa.

Leikkaus: Sipilä. Kaukana mökillä. Hän on palannut... konsulttina.

SIPILÄ (ei puhu, vaan avaa Excelin):

A1: "Hei" A2: "Voidaanko leikata?" A3: =JOS(KANSALAISARVO<0;TOTEUTA;ODOTA)

Kiuru saa viestin: “Tule Alikanslian alle – vanha SOTE-holvi on avattu.”

Alhaalla: betonikäytävä, fläppitaulujen haju.

Sieltä löytyy: muistitikku, jossa lukee: “Sote: Totuusversio. Ei mediakelpoinen.”

KIURU (järkyttyneenä): – Tämä on se, mitä kukaan ei halunnut nähdä.

Minja Koskela lukee samanaikaisesti oppositiosta asiakirjan kopion ja julkaisee sen tekstinä, jonka nimi on “Sivistynyt sabotaasi: Kohti hajautettua hallintoa ja hajustettua hoitoa”.

Loppukohtaus:

VANHAN LIITON HAAMU: – Sinulla on nyt tieto. Mutta oletko valmis kantamaan sen painon?

KIURU: – Painavampiakin papereita olen kahlannut. Tämä ei pelota. Mutta tarvitsen liittolaisen.

OVI AVAUTUU. Sisään astuu: LI ANDERSSON.

LI: – Kapitalismi ei kaadu yksin. Mutta yhdessä... voimme ainakin sekoittaa sen kalenterin.

Musta ruutu. Teksti ilmestyy:

Seuraavassa jaksossa: Suuri vuodatus. Kiuru vuotaa asiakirjoja kuin alihallitus vuoden lopulla. Orpon hallitus valmistautuu viestintäkriisiin, joka paljastuu todellisuudessa vain viestintäkalenterin puutteeksi.

Jakso 6: Vuoto, väsymys ja valtionvarainvarjo

Aamu. Tiedotusvälineet huutavat. X (entinen Twitter) käy kuumana. Krista Kiuru on tehnyt jotain, mitä ei ole tehty sitten Kekkosen: Vuotanut aidon SOTE-asiakirjan julkisuuteen.

Kertoja: "Asiakirja paljasti, ettei sote-uudistuksen tavoitteena ollut koskaan hyvinvointi. Vaan… säästäminen. Ja että yöpäivystykset perustuivat järjestelmään, jonka joku oli joskus piirtänyt serviettiin Pasilan baarissa."

Leikkaus: Orpon hallitus median myrskyn keskellä.

Viestintävastaava: – Meillä ei ole kriisiviestintäsuunnitelmaa tähän tilanteeseen.

ORPO: – Ei hätää. Meillä ei ole viestintäsuunnitelmaa koskaan ollutkaan.

Viestintävastaava: – Se onkin ongelma.

ORPO: – Ei, se on... hallituslinja.

Leikkaus: Eduskunnan käytävä. Minja Koskela on löytänyt vuodon ja aloittaa Instagram-liven, jossa analyysi kohtaa spoken wordin ja suorat syytökset:

MINJA: – Tämä ei ole vain dokumentti. Tämä on systeeminen paljastus siitä, miten hallinto kääntyy itseään vastaan kuin huonosti suunniteltu kaaviopohja!

Leikkaus: Kahvihuone. Ovi narisee. Astuu sisään mies, jonka paluuta kukaan ei osannut odottaa:

TIMO HARAKKA.

HARAKKA: – Missä on näyttämö? Minulla on sanottavaa ja PowerPoint, joka ei ole vielä avattu.

Sofia Virta kuiskaa Li Anderssonille: – Nyt meillä on kaikki hahmot. Nyt alkaa... farssi.

Samaan aikaan Kiuru, syvällä varjoministerinä, kohtaa viimeisen esteen: VVM:n hiljaisen uuden version – nimeltä VARJO 2.0.

VARJO 2.0 (näyttää vain kaavioita):

Kaavio 1: "Jos mikään ei liiku, säästö on maksimoitu." Kaavio 2: "Työryhmien määrä verrannollinen päätöksenteon illuusioon."

Kiuru sulkee tietokoneensa. Katsoo ulos. Hän tietää. Kaikki tietävät.

KIURU (hiljaa): – Seuraava siirto ei ole enää minun. Se on kansan.

Musta ruutu. Teksti ilmestyy:

Sarjan seuraava kausi: "Kiuru palaa kentälle – mutta missä kulkee hallinnon ja työelämän raja? Tuleeko hänestä oikea työntekijä... vai varjohallinnon keulahahmo? Tuleeko SOTE-kylästä todellisuutta? Ja onko Harakan show jo liian myöhäistä perua?