Puheenvuoro: Kenttä ei unohda – tämä ei ole se Suomi, jonka puolesta minut valittiin

Olen siis perussuomalainen valtuutettu Raahesta. Tulin valituksi uudelle kaudelle, mutta vaalit jättivät jäljen: sain 130 ääntä vähemmän kuin edellisellä kerralla. En pidä sitä moitteena minulle, vaan viestinä siitä, että hallituksen linja, opposition pelisilmä ja median yksipuolisuus ovat saaneet monet ihmiset epävarmoiksi.

Sain jatkomandaatin. Siitä olen kiitollinen. Mutta samalla näen selvästi: tulevaisuus kentällä näyttää huolestuttavalta. Ja juuri siksi on tärkeää sanoa tämä suoraan: tämä hallitus ei ole lunastanut niitä lupauksia, joiden varassa me perussuomalaiset kentällä olemme tehneet työtä.

---

Kun valtio tekee linjauksia, kunta jää selviytymään

Raahessa me katsomme, kuinka valtio leikkaa koulutuksesta, kiristää kuntien rahoitusta ja sysää lisää vastuita paikallistasolle. Päätökset tehdään Helsingissä, mutta me kuntien valtuustoissa joudumme vastaamaan seurauksista – kasvokkain.

Meidän työmme kunnissa vaikeutuu koko ajan. Ja siinä ei auta, että valtakunnan tasolla puhutaan "kasvusta", kun samaan aikaan kuntien budjetit muistuttavat pelastussuunnitelmia.

---

Veronkevennykset? Kyllä, mutta kenelle?

Hallitus puhuu veronkevennyksistä – mutta faktat kertovat, kenelle ne lopulta menevät:

Kuukausitulot (€)	Vuositulot (€)	Arvioitu vuotuinen veronkevennys (€)	Arvioitu kuukausihyöty (€)
2 000	24 000	192	16
3 000	36 000	432	36
4 500	54 000	972	81
6 000	72 000	1 584	132
8 000	96 000	2 112	176

Pienituloiset saavat pari kymppiä kuussa – suurituloiset satoja. Tässä näkyy, mitä tarkoitetaan, kun sanotaan, että "kaikki hyötyvät", mutta toiset paljon enemmän kuin toiset.

---

Kehitysyhteistyön leikkaukset – oikea päätös

Yksi asia, josta annan hallitukselle täyden tuen, on kehitysyhteistyön leikkaukset. Tässä tilanteessa meidän tehtävämme on hoitaa oma piha ensin. Ukrainaa pitää tukea – se on perusteltua. Mutta muut avustukset voivat odottaa. Meillä on omat ihmiset, jotka tarvitsevat nyt kaiken mahdollisen tuen.

---

Valtuutettuna olen nähnyt, mihin tämä vie – ja siksi puhun nyt

Minut valittiin edustamaan kenttää. Sain luottamuksen, mutta näen myös sen murenemisen. Jos suunta ei muutu, yhä useampi äänestäjä menettää uskonsa koko järjestelmään. Ja sitä me emme voi enää kuitata puheilla tai lupauksilla.

---

Tämä ei ole se Suomi, jonka puolesta minut valittiin.

Jos Suomi todella rakennetaan suomalaisille, päätösten pitää heijastaa sitä. Nyt ne heijastavat jotain muuta. Minä kutsun sitä suoraan nimellä: väärä suunta.