Muistutus Pitkäkarin ranta-alueen osayleiskaavaehdotuksesta
Muistuttaja: Jari Seppänen Skinnarintie 2,
92140 Pattijoki
Puh. +358 400 950279
jari.seppanen@raahe.fi
Kaava:
Pitkäkarin ranta-alueen osayleiskaavaehdotus Nähtävillä oloaika: 24.4-28.5.2025
Tämä muistutus on toimitettu Raahen kaupungin kaavoitukselle MRL 65 §:n mukaisesti kaavan nähtävillä olon aikana.
Raahen kaupunki, Kaavoitus, Rantakatu 8 C, 92100 Raahe
kaavoitus@raahe.fi.
kirjaamo@raahe.fi
Johdanto ja yhteenveto muistutuksen perusteista
Tämän muistutuksen tarkoituksena on vaatia Pitkäkarin osayleiskaavaehdotuksen palauttamista uudelleen valmisteltavaksi, koska kaavaehdotus ei täytä voimassa olevan lainsäädännön ja hyvän hallinnon vaatimuksia.
Pitkäkarin osayleiskaavaehdotuksessa on useita oikeudellisia ja sisällöllisiä puutteita, jotka edellyttävät sen palauttamista uudelleen valmisteltavaksi. Kaavaehdotus ei täytä hallintolain 6 §:n puolueettomuuden, johdonmukaisuuden ja yhdenvertaisuuden vaatimuksia, eikä hallintolain 9 §:n mukaista vaatimusta selkeästä ja ymmärrettävästä tiedon esittämisestä. Lisäksi kaavan valmistelussa on loukattu maankäyttö- ja rakennuslain 62 §:n osallistumis- ja vuorovaikutusperiaatteita sekä perustuslain 6 §:n ja 21 §:n kansalaisoikeuksia.
Kaavaehdotus on ollut julkisesti nähtävillä Raahen kaupungin verkkosivuilla osoitteessa:
https://www.raahe.fi/kaavoitus/pitkankarin-ranta-alueen-osayleiskaava
Kaava-aineistossa sekä kaupungin verkkoviestinnässä esiintyy epäjohdonmukaisuutta alueen nimen kirjoitusasussa. Virallinen paikannimi on Pitkäkari, mutta asiakirjoissa ja verkkosivuilla käytetään virheellisesti muotoa "Pitkänkarin". Viranomaisen on
huolehdittava, että paikkanimet esiintyvät oikein ja yhdenmukaisesti kaikissa asiakirjoissa. Virheellinen kirjoitusasu voi heikentää asiakirjan selkeyttä ja siten myös sen oikeusvaikutusta. Tässä muistutuksessa esitetään, että kaikki asiakirjoissa esiintyvät virheelliset nimen muodot korjataan oikeaan muotoon "Pitkäkari", myös taivutuksessa.
Kaavaehdotuksessa on myös käytetty keskenään ristiriitaisesti ja oikeudellisesti virheellisesti käsitteitä tulvauhka, tulvavaara ja tulvariski. Näillä termeillä on selvästi erilaiset merkitykset, ja niiden sekoittaminen kaavaratkaisujen perusteluissa on vakava virhe.
Erityisesti ra-7-merkintöjen kohdalla rakentamisen rajoittamista perustellaan epämääräisillä viittauksilla "tulvauhkaan", vaikka kaavoituksen tulee perustua selkeästi määriteltyyn tulvariskianalyysiin. Ilman tätä, kaava ei täytä maankäyttö- ja rakennuslain, hallintolain tai perustuslain vaatimuksia.
Tässä muistutuksessa on esitetty yksiselitteisesti, että tulvakäsitteiden sekoittaminen on paitsi hallinnollinen myös oikeudellinen virhe. Tämän vuoksi kaava on tältä osin palautettava uudelleen valmisteltavaksi, ja siihen on laadittava lainmukainen tulvariskiperusteinen arviointi.
Muistutuksessa tarkastellaan myös, onko uuden osayleiskaavan laatiminen ylipäätään tarkoituksenmukaista ja lainmukaista tilanteessa, jossa alueella on jo voimassa oleva oikeusvaikutteinen osayleiskaava, ja kaavoittamatonta aluetta on vain noin 400 metriä. Uuden kaavaprosessin käynnistäminen ilman erityisesti perusteltua tarvetta voi rikkoa hyvän hallinnon periaatteisiin kuuluvaa tarkoituksenmukaisuuden vaatimusta ja johtaa suhteellisuusperiaatteen vastaiseen hallintotoimeen.
On tärkeää huomioida, että Raahen rannikko kuuluu Perämeren maankohoamisvyöhykkeeseen, jossa maankohoama (8–9 mm/vuosi) muuttaa jatkuvasti rantaviivaa, maanomistussuhteita ja rakentamisedellytyksiä. Maankäyttö- ja rakennuslain mukaisesti kaavoituksessa on otettava huomioon nämä luonnonolosuhteiden muutokset riittävillä selvityksillä ja vaikutusarvioinneilla. Puutteellinen huomiointi voi vaarantaa kaavan oikeusvaikutukset sekä osallisten oikeusturvan. Tämän vuoksi maankohoaman vaikutusten arviointi on olennainen osa Pitkäkarin osayleiskaavan valmistelua.
Lisäksi muistutuksessa tuodaan esiin, että osa Raahen kaupunginhallituksesta on jo aiemmin kiinnittänyt huomiota kaavaratkaisujen tietopohjan ja lainmukaisuuden puutteisiin. Kokouksessa 14.4.2025 jätettiin muutettu päätösesitys ja kirjallinen eriävä mielipide, jossa tuotiin esiin, että päätös kaavaehdotuksen nähtäville asettamisesta tehtiin ilman riittäviä selvityksiä muun muassa tulvariskien arvioinnista. Tämä osoittaa,
että päätöksentekijöillä ei ole ollut käytettävissään kaikkia hallintolain edellyttämiä tietoja, mikä heikentää kaavan valmistelun ja hyväksymisen oikeudellista kestävyyttä.
Kaava vaikuttaa merkittävästi paitsi yksittäisiin vuokralaisiin ja maanomistajiin, myös laajemmin koko Raahen asukkaisiin, erityisesti ranta-alueen virkistyskäytön, rakentamisen ja maisemakuvan osalta. Raahen ranta-alueilla sijaitsee yli 400 loma-asuntoa, ja päätöksellä on pitkäaikaisia vaikutuksia myös kaupungin maankäyttöstrategiaan ja luottamukseen hallintomenettelyä kohtaan.
Tässä muistutuksessa käsitellään seuraavia kokonaisuuksia:
1. Kaavan sisäinen ristiriitaisuus ja epäyhdenvertaisuus
2. Rakennuskorkeuksien esittämistavan harhaanjohtavuus
3. Terminologiset epätarkkuudet tulvauhan, -vaaran ja -riskin käsittelyssä
4. Olemassa olevien rakennuspaikkojen rajoittaminen ilman oikeusperustetta
5. Ilmastomallien ja skenaarioiden virheellinen oikeudellinen asema
6. Puutteet osallistamisessa ja esteellisyyden virheellinen tulkinta
7. Maankohoaman vaikutuksen puutteellinen huomiointi
8. Kaupungin julkisen viestinnän oikeudellisesti moitittava sisältö
9. Uuden kaavoituksen tarkoituksenmukaisuus olemassa olevan osayleiskaavan alueella
10. Kaupunginhallituksen päätöksenteon tietopohjan ja laillisuuden arviointi
11. Vaatimus kaavan palauttamisesta uudelleen valmisteluun
12. Liite 1. Kaavakarttojen muistutukset ja kaavakarttaote
13. Liite 2. Kaupungin vastineen arviointi (Palaute ja vastine 18.2.2025)
Jokainen osa perustuu nimenomaiseen virheeseen, puutteeseen tai ristiriitaan suhteessa voimassa olevaan lainsäädäntöön, oikeuskäytäntöön ja hyvän hallinnon periaatteisiin.
Viite viranomaislähteeseen (vesi.fi) Tulvariskien hallintaan ja tulvavaara-alueiden määrittelyyn liittyvä ajantasainen viranomaisaineisto on saatavilla osoitteessa: https://www.vesi.fi/tulvariskien-hallinta/
Vesi.fi-palvelu on Suomen ympäristökeskuksen, ELY-keskusten, Ilmatieteen laitoksen ja Tulvakeskuksen tuottama virallinen tiedonlähde, joka sisältää maa- ja metsätalousministeriön vahvistamat tulvavaara- ja tulvariskialueet. Tässä palvelussa esitettyjen tietojen perusteella Pitkäkari ei kuulu valtakunnallisesti merkittäviin tulvariskialueisiin. Tämä tukee muistutuksessa esitettyä näkemystä siitä, että kaavan perusteluissa käytetty käsitteellinen sekoittuminen (tulvauhka, tulvavaara, tulvariski) ei vastaa voimassa olevan lainsäädännön ja viranomaisohjeistuksen vaatimuksia.
Muistutusoikeus ja oikeudellinen asema
Tämä muistutus on laadittu Maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) 65 §:n perusteella. Lain mukaan yleiskaavaehdotuksesta on varattava osallisille mahdollisuus esittää muistutuksia kaavan nähtävillä olo aikana. Osallisella tarkoitetaan henkilöä, jonka asumiseen, työntekoon tai muihin oloihin kaava saattaa huomattavasti vaikuttaa, sekä viranomaisia ja yhteisöjä, joiden toimialaa suunnittelussa käsitellään.
Muistutuksen on jättänyt Raahen kaupunginhallituksen jäsen ja valtuutettu Jari Seppänen kaupungin kaavoituksen virallisessa nähtävillä olo menettelyssä, joka koskee Pitkäkarin ranta-alueen osayleiskaavaehdotusta. Näin muistutuksella on sekä hallinnollinen että oikeudellinen vaikutus.
1. Kaavan sisäinen ristiriitaisuus ja epäyhdenvertainen kohtelu
Pitkäkarin osayleiskaavassa rajoitetaan rakennusten korkeutta tietyillä kesäasuntoalueilla perustellen tätä alueen maisemallisilla arvoilla ja perinnemaiseman suojelulla. Samanaikaisesti saman rantavyöhykkeen toisilla alueilla mahdollistetaan kaksikerroksisten rakennusten (esimerkiksi luhtitalojen) rakentaminen. Tämä johtaa tilanteeseen, jossa osaa alueen kiinteistöistä ja vuokrapalstoista kohdellaan eri tavoin ilman asiallista perustetta.
Tällainen alueellisesti epäyhtenäinen sääntely ilman teknistä tai oikeudellista perustelua täyttää hallintolain 6 §:n vastaisen menettelyn tunnusmerkit. Pykälän mukaan:
"Viranomaisen on kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti, objektiivisesti ja johdonmukaisesti."
Kyseinen epäjohdonmukaisuus ei liity yksinomaan rakennusten korkeuteen, vaan osoittaa, että maisemaperusteita käytetään valikoivasti ohjaamaan kaavaratkaisujen suuntaa. Tästä seuraa epäluottamusta viranomaisen puolueettomuuteen ja
suunnitteluratkaisujen neutraalisuuteen. Samalla perustuslain 6 §:n mukainen yhdenvertaisuuden vaatimus ei toteudu:
"Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan."
Koska kyse on samoilla alueilla sijaitsevista, vertailukelpoisista kiinteistöistä ja rakennuspaikoista, kaavassa esitetyt erot rakennusoikeudessa ilman yksiselitteistä perustetta muodostavat perusteettoman eri arvoistamisen tilanteen.
Valikoiva sääntely ilman objektiivisia perusteita heikentää luottamusta kaavoittajan puolueettomuuteen ja koko hallintomenettelyn oikeellisuuteen.
Johtopäätös: Kaavaratkaisussa ei ole noudatettu johdonmukaisuutta eikä tasapuolisuutta. Ristiriitaisten rakennusmääräysten käyttö osoittaa, että päätöksenteko ei ole ollut objektiivista vaan valikoivaa. Tämä rikkoo sekä hallintolain että perustuslain säännöksiä.
2. Rakennuskorkeuksien esittämistavan harhaanjohtavuus
Kaava-aineistossa rakennuksille asetettu alin sallittu rakennuskorkeus (+2,60 m) esitetään samanaikaisesti sekä rakennusrajoituksena että korkeuskäyränä ilman erillistä selitystä tai selkeyttävää merkintää. Tämä antaa virheellisen vaikutelman siitä, että rakennuspaikat jo täyttävät vaatimuksen, vaikka näin ei välttämättä ole. Tämä on harhaanjohtavaa esitystapaa, joka vaarantaa osallisten ja päättäjien mahdollisuuden ymmärtää ratkaisun konkreettiset seuraukset.
Hallintolain 9 §:n mukaan:
"Viranomaisen on huolehdittava siitä, että asianosaiselle esitetään asian käsittelyn kannalta merkitykselliset tiedot selkeästi ja ymmärrettävästi."
Tässä tapauksessa tiedon esitystapa ei ole selkeä eikä johda oikean vaikutelman syntymiseen. Lisäksi alue on maan kohoamisalueella, ja korkotiedon ajantasaisuuteen liittyy erillinen riski, jota ei ole kaava-aineistossa riittävällä tavalla avattu.
Johtopäätös: Korkotietojen esittämisessä ei ole noudatettu hallintolain 9 §:n mukaisia vaatimuksia. Kaavaratkaisu perustuu väärinymmärryksen mahdollistavaan tiedonmuotoon, mikä
heikentää luottamusta päätöksenteon avoimuuteen ja oikeellisuuteen ja voi siten vaarantaa myös kaavan lainvoimaisuuden arvioinnin myöhemmissä hallintokäsittelyissä.
3. Tulvauhan, -vaaran ja tulvariskin käsitteellinen sekoittaminen
Kaavaprosessin aikana ja viranomaislausunnoissa, erityisesti ELY-keskuksen ja kaupungin esityksissä, käytetään toistuvasti käsitteitä eri dokumenteissa ”tulvauhka”, “tulvavaara” ja “tulvariski” rinnakkain ja toistensa sijaisina. Tämä on käsitteellisesti virheellistä ja vaikuttaa ratkaisevasti siihen, miten kaavan rajoituksia arvioidaan.
Virheellinen tulvakäsitteiden käyttö kaavaperusteluissa
Kaava-aineistossa sekoitetaan keskenään käsitteet tulvauhka, tulvavaara ja tulvariski, ja niitä käytetään ristiin kaavaratkaisujen perusteluna, erityisesti rakentamisen rajoittamiseksi. Esimerkiksi ra-7-merkinnöissä viitataan "kaavan laatimisaikaiseen tulvauhkaan", vaikka kyseessä ei ole oikeudellisesti tai teknisesti määritelty, kaavoituksessa hyväksyttävä arviointiperuste.
Tämä on vakava kaavoituksen sisällöllinen virhe. Maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) 39 § ja 77 c § edellyttävät, että kaavassa otetaan huomioon tulvariskien hallinta – ei pelkkä uhka tai vaara. Tulvariskien arviointi tarkoittaa sekä tulvan todennäköisyyden että sen vaikutusten tarkastelua. Rakentamista ei voida rajoittaa ilman tällaista kokonaisvaltaista ja dokumentoitua riskiarviointia.
Lisäksi EU:n tulvadirektiivin (2007/60/EY) kansallinen toimeenpano ja viranomaisten (esim. ELY-keskusten) ohjeistus edellyttävät, että vain tulvariskialueiden kartoitukseen ja analyysiin perustuva tieto kelpaa kaavojen oikeusperustaksi. Pelkkä viittaus tulvavaaraan tai -uhkaan ilman riskinarviointia ei täytä lain vaatimuksia.
On syytä korostaa, että useissa hallinto-oikeuksien ratkaisuissa kaavoja on palautettu uudelleen valmisteltavaksi, mikäli kaavan perusteluissa on sekoitettu nämä käsitteet tai tehty rajoituksia ilman kunnollista riskiperustaa. Rakentamisen rajoittaminen ilman oikeudellisesti kestävää pohjaa muodostaa vakavan oikeusturvariskin.
Kaavamerkintöjen (esim. ra-7) määritelmät ja rajoitukset tulee sisällyttää selkeästi kaavaselostukseen eikä vain karttamerkintöihin. Samoin tulee esittää, mihin lakiin tai normiin perustuu kaava-aineistossa käytetty korkeusraja +2,60 m, jota esitetään tulvavaaraperusteisena rakennusrajoitusten kynnyksenä. Ilman oikeudellista perustetta kyseinen korkoraja ei voi toimia rakentamisen eston kriteerinä.
Korkeusraja +2,60 m ei ole oikeusperuste
Kaava-aineistossa käytetty +2,60 m:n korkeusraja esitetään tulvavaaraperusteisena rajoituksena rakentamiselle. Tälle korkeusrajalle ei kuitenkaan ole esitetty säädöspohjaista perustetta. Mikäli kyseistä tasoa käytetään rakentamisen estämisen tai rajoittamisen kynnyksenä, sen oikeudellinen perusta tulee määritellä selkeästi kaavaselostuksessa.
Ilmatieteen laitoksen laatimat korkeussuositukset ovat suositusluonteisia asiantuntija-arvioita, eivätkä ne ole oikeudellisesti sitovia normeja. Niitä voidaan käyttää tausta-aineistona, mutta ne eivät yksinään kelpaa kaavoituksen rajoittavaksi oikeusperusteeksi.
Tilanteessa, jossa kaavamääräysten oikeusvaikutukset sidotaan tiettyyn korkeustasoon, on olennaista, että tämä korkotieto perustuu ajantasaiseen mittausaineistoon.
Muussa tapauksessa kaavan oikeusvaikutukset voivat perustua virheelliseen tietopohjaan.
Kaavan oikeusvaikutteisuuden edellytyksenä on, että kaikki kaavamääräyksiin tai niiden perusteisiin liittyvät rajoitukset perustuvat selkeästi tunnistettavaan lainsäädäntöön.
ELY-keskuksen esiselvityksen (Raahen vesien säännöstelyn kehittäminen – esiselvitys 9.4.2025) mukaan Raahen alueen harvinaisen meriveden tulvakorkeus (HW1/100) on +1,9 m (N2000). Kaavaehdotuksessa esitetty +2,60 m:n korkeusraja ylittää selvästi tämän tason eikä perustu viranomaisten vahvistamaan riskiarvioon. Korkeusraja on näin ollen ilman säädöspohjaista perustetta oikeudellisesti kestämätön ja osoittaa puutteellista riskiperusteista suunnittelua.
Karttaliitteessä (Kaavakarttaote – muistutuksen täydennetty versio) havainnollistetaan visuaalisesti, miten ra-7-merkinnät ja poistettavat rakennuspaikat vaikuttavat alueen vuokra- ja rakennusoikeuksiin. Karttaote sisältyy Liitteeseen 1 ja tukee tässä esitettyä oikeudellista arviota kaavaratkaisujen vaikutuksista.
Määritelmät – Tulvauhka, tulvavaara ja tulvariski
• Tulvauhka Yleisluontoinen ja oikeudellisesti epämääräinen ilmaus mahdollisesta tulvatilanteesta. Sitä ei ole määritelty kaavoitusta ohjaavassa lainsäädännössä eikä viranomaisohjeistuksissa. Ei voida käyttää kaavan ratkaisujen oikeusperusteena.
• Tulvavaara Luonnonolosuhteisiin perustuva kuvaus siitä, että jollakin alueella voi tapahtua vedenpinnan nousua. Tulvavaara ilmaisee vain tulvan esiintymisen mahdollisuutta ja laajuutta, ei vaikutuksia.
Tulvavaara ei yksin riitä rakentamisen rajoittamisen perusteeksi.
• Tulvariski Yhdistelmä tulvavaarasta ja sen vaikutuksista. Tulvariskissä otetaan huomioon esim. rakennukset, ihmiset, infrastruktuuri ja ympäristö. Vain tämä kokonaisarvio täyttää MRL:n ja EU:n tulvadirektiivin vaatimukset kaavaperusteeksi.
Tulvariskin arviointi on ainoa oikeudellisesti hyväksyttävä peruste rakentamisrajoituksille.
Sekoitus johtaa virheelliseen tulkintaan siitä, että rakentaminen olisi estettävä, mikäli tulvavaara on olemassa – vaikka riski ei olisi merkittävä. Esimerkiksi Pitkäkari ei kuulu mihinkään määriteltyyn merkittävään tulvariskialueeseen, eikä alueelle ole annettu rakentamista yksiselitteisesti rajoittavaa säädöspohjaista kieltoa.
Hallintolain 9 § edellyttää viranomaiselta selkeää ja täsmällistä tiedon esittämistä. Tietojen tulee olla:
"Asian käsittelyn kannalta merkityksellisiä, selkeitä ja ymmärrettäviä."
Käsitteiden epäselvä käyttö rikkoo tätä periaatetta ja aiheuttaa väärää käsitystä siitä, mihin kaavaratkaisujen perustelut lopulta pohjautuvat.
Johtopäätös
Kaavassa ei ole tehty lain edellyttämää tulvariskianalyysia, vaan esimerkiksi ra-7-merkinnät ja niihin liittyvä rakentamisen estäminen on perusteltu käsitteellisesti virheellisellä ja oikeudellisesti kestämättömällä tavalla. Tulvauhka, tulvavaara ja tulvariski on esitetty toistuvasti epäselvästi tai toistensa synonyymeina, vaikka niiden merkitys ja oikeudellinen painoarvo eroavat olennaisesti. Lisäksi kaavaehdotuksessa ei ole esitetty, mihin lakiin tai normiin perustuu tulvavaaraperusteisena kynnyksenä käytetty korkeusraja +2,60 m. Mikäli tätä korkeusasemaa käytetään rakentamisen eston kriteerinä, on sen oikeudellinen perusta tuotava yksiselitteisesti esiin kaavaselostuksessa. Ilmatieteen laitoksen suositukset voivat toimia tausta-aineistona, mutta ne eivät muodosta sitovaa oikeusperustetta rakentamisen rajoittamiselle.
Tällainen käsitteellinen sekavuus ei ole vain hallinnollinen puute, vaan muodostaa vakavan sisällöllisen virheen, joka rikkoo:
• Hallintolain 9 §:ää, joka edellyttää ”selkeää ja ymmärrettävää tiedon esittämistä”
• Maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:ää ja 77 c §:ää, jotka edellyttävät ”suunnittelun perustamista tulvariskin kokonaisarviointiin,”
• sekä perustuslain 21 §:ää, joka turvaa ”kansalaisten oikeuden oikeudenmukaiseen hallintomenettelyyn ja oikeusturvaan.”
Kyseessä ei ole ainoastaan kaavan epäselvyys, vaan oikeudellinen virhe, joka vaarantaa osallisten yhdenvertaisen kohtelun ja oikeusturvan. Tämä vaarantaa myös viranomaispäätösten valituskelpoisuuden, koska asianosaisilla ei ole käytettävissään riittävän selkeää ja ymmärrettävää tietoa päätöksen oikeudellisista perusteista.
Tämän vuoksi kaava on tältä osin palautettava uudelleen valmisteltavaksi. Uudessa valmistelussa on laadittava selkeä, yksiselitteinen ja lain edellyttämä tulvariskiperusteinen arviointi, joka vastaa voimassa olevan lainsäädännön ja hyvän hallintotavan vaatimuksia.
4. Olemassa olevien rakennuspaikkojen kohtelu ja oikeusturva
Huomio ra-7-merkinnän vaikutuksesta rakentamisoikeuteen
Kaavaehdotuksessa aiemmat VL-r-merkinnät on korvattu merkinnällä ra-7, jonka perusteella kyseessä on olemassa olevan loma-asunnon rakennusala ”tulvavaara-alueella.” Merkinnän kaavamääräys kieltää uudisrakentamisen, laajentamisen sekä peruskorjaukset, joita voidaan pitää uudisrakentamiseen verrattavina. Jos rakennus tuhoutuu, sitä ei saa rakentaa uudelleen. Tällöin ra-7-merkintä ei tosiasiallisesti tarjoa rakennusoikeutta, vaan sallii vain rakennuksen ylläpidon siihen asti, kunnes se on käyttökelvoton. Tällainen sääntely johtaa samaan lopputulokseen kuin alkuperäinen VL-r-merkintä: käytännössä rakennusoikeus poistuu, mutta viestintä on epäselvempää ja antaa harhaanjohtavan vaikutelman. Tämä rikkoo hallintolain 9 §:n selkeyden vaatimusta ja voi vaarantaa osallisten oikeusturvan.
On perusteltua esittää, että kaavassa tulee selkeästi ilmaista, että ra-7-merkinnällä ei myönnetä rakentamisoikeutta, ja että alueet, joilla rakennusoikeus poistetaan, tulee osoittaa kaavassa erillisinä ja korvausperiaatteet arvioiden.
Kaavamerkintöjen, kuten ra-7:n, määritelmät ja niiden oikeusvaikutukset tulee esittää selkeästi kaavaselostuksessa – pelkkä karttamerkintä ei riitä.
Kaavassa on osoitettu 17 vanhaa rakennuspaikkaa ra-7 -merkinnällä eli kieltää käytännössä kaiken rakentamisen, perustellen ratkaisua tulvavaaralla. Nämä rakennuspaikat sijaitsevat vuokratonteilla, joiden vuokra-aika päättyy vuonna 2045. Tonteilla on kuitenkin rakennettuja ja käytössä olevia loma-asuntoja, jotka ovat olleet osa Raahen Pitkäkarin huvilaperinnettä usean vuosikymmenen ajan.
Oikeudelliset viittaukset:
• Perustuslain 21 § ”turvaa oikeuden oikeudenmukaiseen käsittelyyn ja viranomaisten toiminnan laillisuuteen.”
• Hallintolain 6 § ”kieltää mielivaltaisuuden ja velvoittaa johdonmukaiseen ja puolueettomaan kohteluun.”
• MRL 39 § ”edellyttää, että yleiskaavan sisältö on suunnittelun tavoitteiden mukaista, alueellisesti johdonmukaista ja tukee yhdyskuntarakenteen kestävyyttä.”
Kyseisten rakennuspaikkojen pitkäaikainen käyttö ja viranomaisen aikaisempi hyväksyntä vahvistavat odotuksen oikeusasemasta, jota ei voida yksipuolisesti heikentää ilman laillista perustetta ja vaikutusten arviointia
Johtopäätös: Ra-7-merkintä ei muodosta todellista rakennusoikeutta, vaan ainoastaan väliaikaisen kunnossapitomahdollisuuden olemassa oleville rakennuksille – ilman oikeutta uudelleenrakentamiseen. Tämä luo vaikutelman kaavan sallivasta luonteesta, vaikka todellisuudessa kyse on rajoittavasta ja rakennusoikeuden käytännössä poistavasta merkinnästä. Merkintä toimii siis samoin kuin aiempi VL-r, mutta ilman sen selkeyttä.
Rakennusoikeuden poistaminen ilman selkeää, suoraan esitettyä määräystä sekä ilman vaikutusarvioita, korvausperiaatteita tai hallintopäätöksiä rikkoo hyvän hallinnon vaatimuksia, osallisten oikeusturvaa sekä MRL:n ja hallintolain sisältövelvoitteita. Se ei myöskään täytä kaavoituksen läpinäkyvyyden ja oikeusvarmuuden periaatteita.
Koska kyse on olemassa olevista, pitkään käytössä olleista rakennuspaikoista, ratkaisun vaikutukset ovat merkittäviä sekä yksittäisten vuokralaisten oikeusasemalle että koko alueen yhdyskuntarakenteen jatkuvuudelle. Tällainen sääntely ilman asianmukaista perustelua ja riskiperusteista analyysia on perustuslain 21 §:n ja hallintolain 6 §:n vastainen.
5. Ilmastomallien ja IPCC:n ennusteiden käyttö ilman oikeudellista perustaa
Kaavassa viitataan toistuvasti IPCC:n arviointiraportteihin, Ilmatieteen laitoksen skenaarioihin ja muihin mallinnuksiin perustellen niillä rakentamisen rajoituksia, erityisesti tulvavaaran vuoksi. Näitä ennusteita käytetään perusteluina mm. ra-7 -merkintöjen asettamiseen ja rakentamisen estämiseen tietyillä alueilla.
Vaikka IPCC:n raportit ovat tieteellisesti perusteltuja ja Ilmatieteen laitos on kansallinen asiantuntijataho, nämä tiedot eivät ole oikeudellisesti sitovia eivätkä ne muodosta kansallista sääntelyä tai velvoittavaa normia. Ne ovat suositusluonteisia ja pitkän aikavälin mallinnuksia, joita ei tule käyttää yksittäisten rakennuspaikkojen oikeudellisen aseman muuttamisen perustana ilman kansallista sääntelytaustaa.
Oikeudelliset perusteet:
• Perustuslain 2 §: ”Julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin.”
• Hallintolain 6 §: ”Päätöksenteon on perustuttava puolueettomaan ja lainmukaiseen harkintaan.”
• Oikeusvaltioperiaate: ”Viranomaisratkaisut tulee nojautua yksiselitteisesti tunnistettaviin säädöksiin, ei kansainvälisiin mallinnuksiin ilman kansallista tulkintaa tai soveltamisasetusta.”
Johtopäätös: IPCC:n skenaarioihin ja Ilmatieteen laitoksen mallipohjaisiin ennusteisiin nojaaminen ilman kansallisen lainsäädännön tukea ei täytä lainalaisuusperiaatetta. Kaava ei voi saada oikeusvaikutuksia yksinomaan tällaisiin aineistoihin tukeutuen.
6. Osallistamisen puutteet ja esteellisyyden virheellinen tulkinta
Kaavaprosessin aikana on ilmennyt vakavia puutteita vuorovaikutuksessa ja osallisten tasavertaisessa kohtelussa. Kaupunki on esittänyt, ettei kaikkia maanomistajia tai vuokralaisia voida kuulla henkilökohtaisesti resurssisyistä. Lisäksi ehdotus osallistavan työryhmän perustamisesta hylättiin sillä perusteella, että vuokralaisilla olisi “omakohtainen suhde kaavan valmisteluun” ja he olisivat siten esteellisiä osallistumaan.
Tällainen perustelu ei kestä oikeudellista tarkastelua. Osallistumisoikeus kuuluu kaikille, joiden elinympäristöön kaava vaikuttaa. Esteellisyys koskee ainoastaan viranomaisia ja päätöksentekijöitä, ei osallistujia kaavoitusprosessissa.
Sovellettavat säännökset:
• Maankäyttö- ja rakennuslaki 62 §: ”Kaavan valmistelussa on varattava osallisille mahdollisuus osallistua, arvioida vaikutuksia ja lausua mielipiteensä.”
• Hallintolaki 28 §: ”Esteellisyys voi koskea vain viranomaista, ei osallistujaa. Omakohtainen intressi ei poista osallistumisoikeutta.”
Johtopäätös: Kaavaprosessissa ei ole toteutettu osallistamista MRL:n ja hyvän hallinnon periaatteiden mukaisesti. Väite esteellisyydestä on oikeudellisesti virheellinen ja heikentää osallisten luottamusta valmistelun puolueettomuuteen.
Tämä voi johtaa kaavan kumoamiseen tai palauttamiseen uudelleen valmisteltavaksi, mikäli osallistumisoikeus ei ole toteutunut lain edellyttämällä tavalla.
7. Maankohoaman vaikutuksen puutteellinen huomiointi
Pitkäkarin osayleiskaavaehdotuksessa ei ole asianmukaisesti huomioitu Raahen rannikkoalueen jatkuvaa maankohoamaa (noin 8–9 mm/vuosi), vaikka Maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) 9 § ja 39 § edellyttävät kaavan perustuvan riittäviin ja ajantasaisiin luonnonoloon vaikuttavien tekijöiden selvityksiin. Kaavan vaikutustenarvioinnissa ja määräyksissä ei ole esitetty luotettavia selvityksiä tai mallinnuksia siitä, miten maankohoama vaikuttaa pitkällä aikavälillä rantaviivaan, tulvariskin arviointiin, maanomistusrajoihin ja rakentamiskelpoisuuteen.
7.1. Lähtötietojen katvealueet
• Osallistumis- ja arviointisuunnitelmassa (OAS 14.11.2023) maankohoama mainitaan vain yleisluontoisesti ilman aikajänne-, mallinnus- tai karttaesityksiä
• Täydentävässä luontoselvityksessä (Ramboll 7.11.2022) käsitellään lajisto- ja Natura-vaikutuksia, mutta ei lainkaan geohydrologista tai maankohoamamallinnusta
• Kaavaselostus ja kaavakartta (18.2.2025) esittävät rantaviivan staattisena ilman viitteitä tulevaisuuden vesirajojen siirtymäennusteisiin
7.2. Viranomaisneuvottelun vastaus ei riitä
• Viranomaisneuvottelussa 26.4.2024 ELY-keskukselta kysyttiin “Onko maankohoamista huomioitu tulva-alueessa?” ja vastaus kuului “on huomioitu”, mutta muistiossa ei määritellä, millä mallinnusmenetelmillä, aikajänteellä tai tarkkuudella maankohoama on otettu huomioon
7.3. Oikeudellinen ja tekninen perustelu
• MRL 9 §: Kaavan lähtötietoaineistoksi on hankittava “tarpeelliset suunnittelua koskevat selvitykset”.
• MRL 39 §: Yleiskaavan sisältövaatimuksissa edellytetään alueen luonnonolojen ja niiden kehityksen huomioimista – maankohoaman osalta Ilmatieteen laitoksen ja SYKE:n suositukset edellyttävät mallinnusta vähintään 50–100 vuoden aikajänteellä.
• Hallintolain 6 § ja 9 §: Vaativat tasapuolista, johdonmukaista ja selkeää tiedon esittämistä. Puutteellinen selvitystieto rikkoo näitä periaatteita.
• KHO 2009:22: Oikeuskäytännössä korostetaan, että geohydrologisten muutosten on näyttävä kaavan tietopohjassa – puutteellinen huomioiminen tekee kaavasta oikeudellisesti kestämättömän.
7.4. Johtopäätös ja vaatimukset
Kaavaehdotus on palautettava uudelleen valmisteltavaksi, ja siihen on liitettävä:
Dynaaminen rantaviivaennuste, joka mallintaa maankohoaman vaikutuksen 50–100 vuoden aikajänteellä (Ilmatieteen laitos & SYKE).
Maankohoamaselvitys, jossa käytetään ajantasaisia geohydrologisia mittauksia ja mallinnuksia.
Täsmälliset merkinnät kaavaselostukseen ja -karttoihin, jotka osoittavat nykyisen ja ennustetun vesirajan sekä maankohoaman vaikutuksen tulvariskialueisiin.
Näin varmistetaan, että kaava noudattaa MRL 9 §:n, MRL 39 §:n sekä hallintolain 6 § ja 9 §:n vaatimuksia riittävästä, ajantasaisesta ja ymmärrettävästä tietopohjasta. Ilman näitä toimenpiteitä kaava on palautettava uudelleen valmisteltavaksi.
8. Kaupungin julkisen viestinnän oikeudellinen arviointi
Raahen kaupungin verkkosivulla "Usein kysyttyä Pitkäkarin osayleiskaavasta" (https://www.raahe.fi/useasti-kysyttya-pitkankarinkaavasta) esitetään useita väitteitä ja selostuksia, jotka ovat oikeudellisesti virheellisiä, epätarkkoja tai voivat johtaa osallisia ja päätöksentekijöitä harhaan. Viestintä on ristiriidassa hallintolain edellyttämän viranomaisviestinnän puolueettomuuden, selkeyden ja läpinäkyvyyden kanssa.
Näitä ovat muun muassa:
• Korkeustiedot esitetään ajantasaisina, vaikka osa perustuu vuosikymmenen takaisiin mittauksiin. Maankohoama ja muuttuneet maasto-olosuhteet voivat tehdä vanhat tiedot virheellisiksi.
• Tulvauhka, tulvavaara ja tulvariski esitetään lähes synonyymeina. Näillä termeillä on eri merkitykset lainsäädännössä, ja niiden sekoittaminen antaa virheellisen kuvan kaavaratkaisujen oikeusperusteesta.
• IPCC:n mallinnuksia ja Ilmatieteen laitoksen skenaarioita kutsutaan kaavan oikeusperustaksi, vaikka kyse on vain suositusluonteisista tausta-aineistoista, joilla ei ole oikeudellista sitovuutta. Niitä ei voida käyttää rakentamisrajoitusten itsenäisenä perustana ilman kansallista säädöspohjaa.
• Vuokrasopimusten uusimiseen viitataan epäselvästi. Todetaan, että vuokrasopimuksia "ei välttämättä uusita" tulvavaaran vuoksi, vaikka asiasta ei ole tehty hallinnollista päätöstä. Tämä luo perusteetonta epävarmuutta vuokralaisten oikeusasemasta. Tällainen viestintä ei täytä viranomaisen vastuuta tiedottaa neutraalisti ja oikeudellisesti kestävästi.
Sovellettavat säännökset:
• Hallintolain 6 §: Viranomaisen tulee toimia puolueettomasti, johdonmukaisesti ja tasapuolisesti.
• Hallintolain 9 §: Tiedot on esitettävä selkeästi ja ymmärrettävästi asianosaisten oikeuksien turvaamiseksi.
Johtopäätös: Viranomaisen viestintä ei ole ollut objektiivista eikä asianmukaista. Tiedon esitystapa on ohjaavaa ja ennakoivasti päätöksentekoa rajoittavaa, mikä on hallintolain vastaista ja osallisten oikeusturvaa heikentävää. Puutteellinen tai harhaanjohtava viestintä vaarantaa osallisten mahdollisuuden valvoa oikeuksiaan ja voi muodostaa valitusperusteen. Viranomaisen viestintä ei saa luoda ennakkoasetelmaa hallinnollisista päätöksistä ennen kuin asia on lainmukaisesti ratkaistu.
9. Olemassa olevan osayleiskaavan pätevyyden arviointi
Raahen kaupungin perustelu uuden osayleiskaavan laatimiselle perustuu väitteeseen, että vuoden 2003 Raahen pohjoisten mannerrantojen osayleiskaava ei ohjaa
rakentamista nykylainsäädännön mukaisesti, koska kaava ei huomioi myöhempiä valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita, tulvariskien hallintaa tai rakentamislain vaatimuksia. On kuitenkin huomioitava seuraavat seikat:
1. Voimassa olevan kaavan oikeusvaikutus ei lakkaa automaattisesti pelkästään sen vuoksi, että kaava on vanhentunut. Oikeuskäytännön mukaan (KHO 2010:54) yleiskaavan ohjausvaikutus säilyy, kunnes uusi kaava vahvistetaan tai vanha kumotaan laillisesti.
2. Kaavan korvaamisen tarve on osoitettava erityisin selvityksin, ei pelkästään viittaamalla yleisiin valtakunnallisiin tavoitteisiin. Kaava-alueella on ollut voimassa oleva ja käytössä ollut maankäytön ohjausjärjestelmä, jonka soveltaminen ei ole estynyt.
3. Kaupungin viittaus rakennuspaikkojen pienuuteen ja tulvariskien hallintaan ei itsessään oikeuta uuden kaavan laatimista ilman, että osoitetaan konkreettinen tarve, kuten merkittävästi muuttunut maankäyttöpaine tai muuttuneet luonnonolosuhteet. Pelkkä lainsäädännön päivittyminen ei automaattisesti mitätöi aiempaa kaavaa.
4. On huomioitava, että vuoden 2003 kaava ei estänyt rakennuslupien myöntämistä ennen vuotta 2018 (valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden päivitys). Kaavan korvaamiseksi olisi tullut tehdä asianmukaiset selvitykset heti kyseisenä ajankohtana, ei viivästetysti vasta nyt.
Johtopäätös:
Uuden osayleiskaavan laatiminen ilman asianmukaisesti perusteltua ja dokumentoitua tarvetta rikkoo maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n selvitysvelvollisuutta ja hallintolain 6 §:n tarkoituksenmukaisuuden ja suhteellisuusperiaatteita. Kaavaehdotuksessa ei ole esitetty konkreettisia ja oikeudellisesti riittäviä perusteita vanhan osayleiskaavan syrjäyttämiselle eikä uudelle kaavaprosessille, mikä heikentää kaavan oikeudellista kestävyyttä.
10. Kaupunginhallituksen päätöksenteon lainmukaiset edellytykset Pitkäkarin osayleiskaavaehdotuksen hyväksymisessä
Kaupunginhallitukselle ei ole Pitkäkarin osayleiskaavaehdotusta §121 hyväksyessään esitetty päätöksenteon kannalta riittäviä ja lainmukaisia selvityksiä. Maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) 9 §:n mukaan kaavan valmistelun on perustuttava kaavan merkittävät
vaikutukset arvioiviin tutkimuksiin ja selvityksiin. Samoin hallintolain 6 § edellyttää, että viranomaisen päätöksenteossa noudatetaan hyvän hallinnon periaatteita, kuten asianmukaisuutta ja puolueettomuutta, mikä käytännössä tarkoittaa päätöksen perustamista kattaviin ja luotettaviin selvityksiin. Nyt kyseessä olevassa tapauksessa herää vakava epäilys siitä, että kaupunginhallituksen jäsenillä ei ole ollut käytettävissään kaikkia päätöksenteon tueksi tarvittavia tietoja.
Pitkäkarin osayleiskaavaehdotuksen vieminen ehdotusvaiheeseen vaikuttaa olleen ennenaikaista, koska keskeisiä selvityksiä on jätetty keskeneräisiksi. Tulvariskien huolellinen arviointi on olennainen osa kaavan vaikutusten selvittämistä MRL 9 §:n tarkoittamalla tavalla, eikä kaavaehdotusta tulisi tuoda päätettäväksi ennen kuin nämä tiedot on asianmukaisesti hankittu ja analysoitu.
Myöskään kaavaehdotuksen oikeusvaikutuksista – esimerkiksi sen vaikutuksista voimassa olevaan kaavatilanteeseen ja alueen maanomistajien tai vuokralaisten oikeuksiin – ei ole esitetty kattavaa arviota. Tämä merkitsee, että kaupunginhallitus joutuisi tekemään päätöksensä puutteellisin tiedoin myös kaavan oikeudellisista seuraamuksista. Näin ollen kaavaehdotuksen ei voida katsoa perustuvan kaikkiin MRL 9 §:n edellyttämiin selvityksiin ja vaikutusarviointeihin.
Lisäksi on kyseenalaista, onko uuden osayleiskaavaprosessin käynnistäminen ylipäätään tarkoituksenmukaista alueella, jolla on jo voimassa oleva oikeusvaikutteinen osayleiskaava. Kaavoitustyön aloittamisen tulee perustua todelliseen tarpeeseen ja tarkoituksenmukaisuuteen (hallintolaki 6 §, tarkoitussidonnaisuuden periaate). Mikäli alueen olosuhteissa tai maankäytön tarpeissa ei ole tapahtunut oleellisia muutoksia, jotka välttämättä edellyttäisivät kokonaan uuden kaavan laatimista, vaikuttaa uuden kaavaprosessin käynnistäminen ilman painavia perusteita hyvän hallinnon periaatteiden vastaiselta ja kuntalaisten luottamuksen kannalta ongelmalliselta. Voimassa olevan kaavan sivuuttaminen uudella kaavalla voi myös luoda epäselvyyttä kaavoituksen oikeusvaikutuksista ja maanomistajien tai vuokralaisten aseman jatkuvuudesta.
Maankäyttö- ja rakennuslain 77 c §:n mukaan kaavaa laadittaessa tulvariskialueella on selvitettävä tulvariskien vaikutukset ja varmistettava, että kaavaratkaisut eivät lisää riskiä, vaan ehkäisevät vahinkoja ja tukevat tulviin varautumista. Säännöksen noudattaminen on erityisen merkityksellistä silloin, kun kaavan keskeisiä rajoituksia perustellaan juuri tulvariskeillä – kuten Pitkäkarin osayleiskaavan ra-7-merkinnöissä.
Tässä tapauksessa kaavassa ei ole esitetty tulvariskin kokonaisarviointia, vaan rajoituksia perustellaan viittauksilla "tulvavaaraan" tai "tulvauhkaan", jotka eivät täytä MRL 77 c §:n vaatimuksia. Lisäksi kaavan tulkinta ohittaa historiallisesti merkittävän tosiseikan: alueen
rakennuksia ei ole koskaan tulva uhannut menneiden vuosikymmenien aikana, vaikka "rannikko on ollut alempana ja vedenpinta korkeammalla." Maa on kohonnut koko ajan, mutta tästä huolimatta kaavaehdotuksessa riski esitetään kasvavana ilman riskiperusteista analyysia.
Tällainen kaavaratkaisu rikkoo MRL 77 c §:n tarkoitusta ja asettaa mökkiläiset oikeudettomaan asemaan. Säännöksen noudattamatta jättäminen ei ole pelkästään suunnittelullinen puute, vaan se heikentää suoraan osallisten oikeusturvaa ja voi johtaa lailla suojaamattomaan omaisuuden arvon menetykseen tai rakentamisoikeuden rajoittamiseen ilman lainmukaista perustetta. Tämä tekee tilanteesta erityisen vakavan oikeudellisesti ja hallinnollisesti.
Edellä mainittujen seikkojen tueksi on kaupunginhallitukselle esitetty ennen päätöstä myös erillinen kirjallinen lausunto 14.4.2025. Lausunnossa vaadittiin kaavoituksen keskeyttämistä ja esitettiin yksityiskohtaiset perustelut sille, miksi tulvariskiperusteet eivät täytä lain vaatimuksia. Lausunto viittasi muun muassa siihen, ettei Raahe ole nimetty merkittäväksi tulvariskialueeksi maa- ja metsätalousministeriön päätöksellä (19.12.2024), ja että kaavan perustelut nojaavat spekulatiivisiin skenaarioihin. Lausuntoa ei ole käsitelty päätöksenteossa riittävällä painoarvolla.
Kaupunginhallituksen kokouksen 14.4.2025 pöytäkirjaan jätetyssä eriävässä mielipiteessä on tuotu esiin juuri edellä käsitellyt ongelmat. Kyseisessä eriävässä mielipiteessä korostettiin, että päätöksenteon pohjana ei ollut MRL 9 §:n edellyttämiä riittäviä selvityksiä ja varoitettiin puutteiden johtavan päätöksen lainmukaisuuden vaarantumiseen. Tämä huomio heijastaa vakavaa huolta siitä, että kaupunginhallituksen nykyinen päätös ei perustu kestävällä tavalla arvioituihin ja luotettaviin tietoihin.
Johtopäätös
Pitkäkarin osayleiskaavaehdotusta ei tule viedä eteenpäin nykyisin puutteellisin tiedoin. Ennen kaavaehdotuksen hyväksymistä on varmistettava, että kaikki päätöksenteon lakisääteiset edellytykset – erityisesti riittävät selvitykset ja vaikutusarvioinnit – täyttyvät, jotta kaupunginhallituksen päätös kestää oikeudellisesti ja säilyttää kaupunkilaisten luottamuksen.
On syytä muistaa, että kunnallishallinto toimii aina julkisen vallan käytön alueella, jolloin perustuslain 2 §:n mukaan kaiken vallankäytön on perustuttava lakiin ja palveltava kansalaisia – ei kaavoitusorganisaation sisäistä logiikkaa tai viranomaislähtöistä oletusperustaa. Kyse ei ole vain asiakirjatekniikasta tai hallintomenettelyn muodollisuudesta, vaan siitä, että hallitus on vastuussa juuri niille kaupunkilaisille, joita tämä kaava koskettaa.
Kun ratkaisuja tehdään ilman kunnollista tietopohjaa, ilman tasapuolista kohtelua ja ilman avoimesti esitettyjä vaikutuksia, ei kyse ole enää vain virheellisestä valmistelusta – vaan oikeudellisesta epäonnistumisesta. Näin syntyy päätös, joka ei ainoastaan riko hyvän hallinnon periaatteita, vaan myös vaarantaa ihmisten perusoikeuksia, omaisuudensuojaa ja oikeutta osallistua heitä koskevaan päätöksentekoon.
Pitkäkarin kaavoitusprosessissa tämä muistutus on viimeinen mahdollisuus arvioida, onko hallinnon suunta kestävä, lainmukainen ja ennen kaikkea rehellinen niitä kohtaan, joiden elinympäristöön ratkaisut vaikuttavat. Kaavaratkaisu ei ole tekninen toimenpide, vaan mitä suurimmassa määrin oikeudellinen ja eettinen valinta – ja sellaisena sen pitää myös kestää tarkastelu.
11. Vaatimus kaavaehdotuksen palauttamisesta ja lainmukaisen valmistelun varmistamisesta
Tässä muistutuksessa on osoitettu, että Pitkäkarin ranta-alueiden osayleiskaavaehdotus sisältää sekä menettelyllisiä että sisällöllisiä virheitä, jotka vaarantavat kaavan lainmukaisuuden, oikeusvarmuuden ja osallisten yhdenvertaisen kohtelun.
Ne perustuvat osin:
• virheelliseen tai harhaanjohtavaan tietopohjaan
• epätasapuoliseen kohteluun samankaltaisten alueiden välillä
• puutteelliseen tai oikeudellisesti virheelliseen tulvariskiperusteiden käyttöön
• oikeudellisesti sitomattomiin mallinnuksiin ja skenaarioihin
• vanhentuneeseen tai puutteelliseen maasto- ja korkoaineistoon
• epäasialliseen viestintään ja virheellisiin esteellisyysoletuksiin
• uuden kaavaprosessin käynnistämiseen ilman perusteltua tarvetta alueella, jolla on jo voimassa oleva oikeusvaikutteinen osayleiskaava ja vain vähäinen määrä kaavoittamatonta aluetta
• kaupunginhallituksen päätöksentekoon, joka on tehty puutteellisten selvitysten pohjalta ja jota koskeva virallinen eriävä mielipide osoittaa lainmukaisuuden vaarantuneen
Kaavaehdotus ei täytä seuraavia lainsäädännöllisiä vaatimuksia:
• Hallintolain 6 §: puolueettomuus, johdonmukaisuus, tasapuolisuus
• Hallintolain 9 §: selkeä ja ymmärrettävä tiedon esittäminen
• MRL 39 §: yleiskaavan sisältövaatimukset (mm. ekologinen kestävyys, maisemavaikutusten huomiointi)
• MRL 62 §: osallistumis- ja vuorovaikutusperiaate
• MRL 77 c §: kaavoitus tulvariskialueella – edellyttää suunnittelun perustumista tulvariskin kokonaisarviointiin
• Perustuslain 6 §: yhdenvertaisuus
• Perustuslain 21 §: oikeus oikeudenmukaiseen menettelyyn ja oikeusvarmuuteen
• Perustuslain 2 §: julkisen vallan käyttö perustuu lakiin
Lisäksi uuden kaavan tarpeellisuus on kyseenalainen, mikäli olemassa oleva oikeusvaikutteinen osayleiskaava kattaa jo lähes koko alueen, eikä uusia kaavoitustarpeita ole asianmukaisesti osoitettu. Tällainen menettely voi rikkoa hallintomenettelyssä noudatettavaa tarkoituksenmukaisuuden ja suhteellisuuden periaatetta.
Esitän seuraavaa:
1. Kaavaehdotus tulee palauttaa uudelleen valmisteltavaksi.
2. Uudessa valmistelussa on korjattava kaikki tässä muistutuksessa esiin tuodut puutteet.
3. Osallistamista ja tiedottamista tulee laajentaa ja toteuttaa tasapuolisesti.
4. Rakennettujen alueiden osalta on tehtävä tapauskohtainen arviointi, joka perustuu ajantasaiseen korko- ja maaperätietoon.
5. IPCC:n ja muiden mallinnusten käyttö on rajattava suositusluontoiseksi tausta-aineistoksi, ei päätöksenteon perustaksi.
6. Uuden kaavan tarpeellisuus on arvioitava erikseen ottaen huomioon jo voimassa oleva oikeusvaikutteinen kaava ja kaavoittamattoman alueen vähäinen laajuus.
7. Kaupunginhallituksen päätös §121 kaavaehdotuksen nähtäville asettamisesta on tehty puutteellisen tietopohjan perusteella. Muutettu päätösesitys ja eriävä mielipide, joka jätettiin virallisesti päätöksenteon yhteydessä 14.4.2025, osoittaa, että osalla toimielimen jäsenistä ei ollut edellytyksiä hyväksyä kaavaa lain edellyttämän selvitysvelvollisuuden puuttuessa.
Tämä korostaa erityistä tarvetta palauttaa kaava uudelleen valmisteltavaksi.
8. ikäli kaavaehdotusta ei palauteta uudelleen valmisteltavaksi eikä muistutuksessa esitettyjä puutteita korjata, tullaan tätä muistutusta ja siihen liittyvää aineistoa käyttämään mahdollisen hallinto-oikeusvalituksen perustana.
12.Kaavakartat ja niiden puutteiden analyysi
Kartta 1: Pitkäkari, Iiläinen ja Maijanpauha – Korkeustietojen tarkistukset 24.4.2024
Tässä kartassa esitetty maapinnan korkeusmalli perustuu osin vanhentuneisiin mittauksiin, eikä se huomioi maankohoaman jatkuvaa vaikutusta (8–9 mm/vuosi). Tämä johtaa virheelliseen arvioon tulvariskistä ja rakentamiskelpoisuudesta. Kaavassa ei ole esitetty, miten korkeusmalli on päivitetty tai miten se vastaa nykytilannetta ja maankohoaman ennustetta.
Kartta 2: Pitkäkari, Iiläinen ja Maijanpauha – Kantakartan korkeustiedot ja tarkistusmittaukset 24.4.2024
Tässä kartassa on esitetty tarkistettuja korkeustietoja ja kantakartan merkintöjä. Kuitenkin vuokra-alueen rajaus (musta viiva) ja osayleiskaavan rajaus (violetti viiva) ovat keskenään ristiriitaisia erityisesti Pitkäkarin ja Mustan alueen rajalla. Lisäksi korkeusmalli ei yksiselitteisesti osoita, mitkä alueet ovat todellisessa tulvariskissä ja mitkä eivät. Tämä heikentää kaavamääräysten perusteltavuutta ja oikeusvaikutusten selkeyttä.
Johtopäätös:
Kaavakartat osoittavat, että kaavaehdotuksen maastotietopohja on puutteellinen, eikä se täytä MRL 9 §:n edellyttämää selvitysvelvollisuutta tai hallintolain 9 §:n selkeyden vaatimuksia. Tämän vuoksi kaavaehdotus on palautettava uudelleen valmisteltavaksi myös kaavakarttojen ja niiden perusteiden tarkistamista varten.
